tahdin tasaantumista

No nyt ei ole paniikin aiheita enää. Hieno näyttely on pystyssä ja ovet auki. Koko kesän tässä pysymme päivystämässä , joka päivä klo 11-19.

Tänään kävi Teatterikoneen Matti tuomassa kässärin Salaisuuden vartijaan. Lauantaina viimeksi palaveerasimme näytelmän lavastus-, puvustus- yms asioista. Olemme luvanneet hoitaa lavastuksen, jospa nyt olisi aika kääntää ajatuksia enemmän sinne suuntaan, kun tämä oma urakka antaa jo myöten.

Ja Shopping Paradisekin jäi vielä avaamatta avajaisiin mennessä, kun emme millään ehtineet siihen paneutua. Yritimme kyllä, mutta paniikin uhatessa otimme järjenrippeet käteen ja pistimme asiat tärkeysjärjestykseen: taidenäyttely ensin, sitten muu oheishomma.
Tänään olemme ehtineet kantaa kauppaamme vanhoja kirjojamme ja myrkyttää kaikki kolme ampiaispesää .

kiwano karavaani kulkee

Ja niin lähti tänään urbaaniin kaupunkisykkeeseen takaisin virallinen haihatuskesämme avaaja
katusoittaja Juha Kiwano. Juha vietti viikonlopun kanssamme ja hoiteli avajaisrytmit ammattitaidolla ja tunnollisesti. Viimeinen kattila/pannu-sessio päättyi tasan kello 19.00. Yritimme jo aikaisemmin huhuilla miestä syömään, mutta ilmeisesti ammattiylpeys ei antanut myöten.
Ja vaikka mies lähti, rytmi jäi! Juha Kiwano soittaa kattiloitaan ja pannujaan Veli Granön videoinstallaatiossa koko kesän. Onneksi.

Kiitos kw2 !

värikästä väkeä

ja muutenkin kummallista menoa oli tänään Haihatuksen avajaisissa. Näillä veijareilla oli salaisuus, joka selviää Heinäkuussa Joutsenlammen kesäteatterissa Teatterikoneen näytelmässä Salaisuuden vartija.

ihan virallisesti

puheiden kanssa, on Haihatus nyt avattu!

katusoittaja

Juha Kiwano rytmitti Haihatuksen avajaiset afrikkalaistyypisin rytmein pannuillaan ja kattiloillaan soittaen.

taiteen tekemistä

Taiteilija Sade Hiidenkari jatkoi avajaisissa installaatioteostaan Naisen vaikeneminen ottamalla suumuotteja naisilta teokseensa.

vain jakkupuku puuttuu!

Onpas tullut taas viime päivinä tehtyä byroo-hommia. Ihan alkaa tuntua jo toimistotyöntekijältä. Teoslistat tuli tässä viimeseks napsuteltua.

Ihan pienenpientä paniikin -tunnetta on vatsanpohjassa, kun on vielä monenmoisia pieniä hommia muistettava tehdä valmiiksi ennen avajaisia. -Hui ne ovat jo ylihuomenna!

Mutta nyt siis alan vapautua byrookammiostani. Ulkona paistaa aurinko ja voikukat kukivat, joten taidan mennä tätä kautta ulos.

kyseenalaista haihatustuotantoa

No nyt niitä saa! Tuoreet haihatuspaidat ovat ilmestyneet.
Paidan väri selkeä punainen, ei näin aniliinin-hehkeä kuin kuvassa. Painoväri vaaleansininen. Etupuolella tärkeä kysymys ja takana taiteilijalista.

vihreä aarre

Käväsimme roskiksella. Siellä oli tällainen hylätty kaunotar.
Kiireitä on viime aikoina hiukan ollut, vaan kauneuden edessä on pysähdyttävä. Rauhoittaa mieltä katsoa vaikka tuota kaunista vihreäksi kulunutta satulaa. Ja vanha polkupyörä on aina kaunis vekotin. Meillä niitä alkaa olla pihassa jo useita, Käytössä ja katseltavina. Tämäkin pääsi joukkoon.

kutsareita

Tämä päivä on kulunut kutsukorttien parissa. Olen etsiskellyt osoitteita ja kirjoitellut kuoria. Ja aivan taatusti unohtanut paljon ihmisiä, joille haluaisimme kutsun lähettää. Mutta ei hätää, tässä kutsu ihan kaikille!
Haihatus kesänäyttelyn avajaiset ovat avoin kansanjuhla, jonne saa tulla ilman kutsuakin.
Häpeninkiäkin on luvassa korppukahvien lomassa:
Katusoittaja Juha Kiwano konsertoi kattiloin ja pannuin (eli kolikoita mukaan katusoittajaa varten!)
Joutsalainen ammattiteatteriryhmä Teatterikone esittää Vartijat performanssia ja vapaaehtoiset naispuoliset näyttelyvieraat voivat osallistua taiteilija Sade Hiidenkarin teokseen Vaiennettu nainen; Sade ottaa suumuotteja naisilta ja lisää ne installaatioonsa.

Ja se haihatustaide, se herättää keskustelua ja kysyy: näinköpäin?

kritiikkiä

Eilen ilmestyneessä Sarjainfossa on Kasvis-Lihis alpparimme arvostelu. Jee, hienoa kun mainitaan. Ja ihan hyvähän se on saada myös rakentavaa palautetta. Ihan asiaahan se teksti oli, samaa mieltä olemme ehdottomasti esimerkiksi siinä että väriversiona alppari pääsee paremmin edukseen kuin mustavalkoisena. Vaan kun Haihatus-kustantamomme taloudelliset resurssit ei riitä väripainatukseen, minkäs teet. Ehkä joskus.

Sen verran ne Villen rutinat kuitenkin kaivelee, että annan takaisin:
En jaksa ymmärtää sitä että näissä lehtijutuissa on niin usein faktavirheitä. Esimerkiksi tässä kritiikissä luki taideyhdistys, sitä emme kuitenkaan ole, itse käytämme taidelaitos -nimitystä. Ja kuvan copyrighti oli jollain MARJA Metsäsellä. Pyh.

Taidevientiä Tampereelle

Harvoin saa hyvää taidetta näin halvalla kuin tämä Tampereen mies, joka ostaa päräytti taiteistetun ransittimme. Noh, ehkä se kuitenkin nyt tulee toiseen tarkoitukseen kuin vain ihailtavaksi.
Eipä sitä oikein jaksanut enää meidänkään pihalla ihailla. Silti oli ihan pikkusen haikeetakin kun se lähti.

hui, haitekkiä Haihatukseen!

Veli Granö toi installaationsa laitteineen tänään tänne.
Ikkunan eteen paukuteltiin levyt että saatiin huone pimeeksi ja videotykki seinälle niin jopas alkaa energiapyörrettä kesäksi piisaamaan.

Samalla kyydillä tuli teoksen kohteen Juha Kiwanon soittimia ja muuta taidetta paikalle. Mies itse tulee kyllä livenä avajaisiimme esiintymään kattiloineen ja pannuineen.
Jotenkas avajaisiin tulijat, ottakaahan kolikoita mukaan, täällä on ihka oikea katusoittaja paikalla! Eikös katusoittajalle ole tapana kolikoita hattuun heitellä. Vanhan Haihatus-sananlaskun mukaan se tuo erityistä onnea koko kesäksi.

matalalentoa

Poikamme lähetti tänään Vili-koirastaan tällaisen kuvan.
Ihan kuvaa tunnelmiani tällä hetkellä.
Hyppäämistä, suorittamista ja kova vauhti päällä.
Vaikka näyttelyn avajaiset ovatkin vasta ensi viikolla, tulee ensimmäinen ryhmä jo ylihuomenna. Ja puuhaa piisaa.

Toivottavasti suoritus on kuitenkin yhtä loistava kuin Vilillä!

sadetta ja sähkövaloa

Aamulla ennen sateita ehdimme pikkupätkän taas edetä pihahommissa. Romujen raivauksessa ja yhden uuden teoksenkin pystytyssuunnitelmissa. Vaan sitten alkoi sataa.

Sisähommiakin kyllä vielä on. Melkein paniikkiin asti. Ihan kaikki taidekaan ei ole vielä paikalla, joten yhteyksiä taiteilijoihin on pidetty puhelimitse ja sähköpostitse. Nyt kuitenkin jo sijoituspaikat ovat selvillä.
Avajaiskutsuja on tehty tänään ja vintin valaistusta. Vintti on aika hämärä ja halutaan sellaisena
pitääkin. Jokaiseen teokseen täytyy kuitenkin saada valo kohdistettua. Lamppuja menee paljon.

Brunon muistolle

Menneellä viikolla on Haihatuksessa liikuskellut myös paikallisia joutsalaistaiteilijoita.
J.Karjalaisen haikea musiikki on soinut ja valokuvia on katseltu.
Kuin kevyen valkean kankaan leyhäyttämänä näyttää nyt Bruno Balgénkin huone tulleen valmiiksi.

perhepotretti

Kalle ja Pauliina Turakka Purhonen ajelivat tänään teoksineen Helsingistä tänne.
Asettelivat perhepotrettinsa kotoisasti tilaan.
Ja kun lähtivät, kävi ihmisystävällinen Lempi-kissamme kyhnimässä kuvassa olevan kangasveistoksen jalkoja. Saattaa olla että kissa tulee jatkossa enemmänkin viihtymään lämminhenkisen huoneen patjalla veistoksen seurassa. Mutta sehän vaan lisännee kodikkuutta.

Rauni Kyrö-Haapalainen kävi miehensä kanssa myös tuomassa teoksensa vintillemme.

Eilen toimme Minna Pyykön tauluja sillä silmällä paljon että katsomme, mitä saamme mahtumaan esille ja palautamme loput. Vaan nyt näyttääkin oikeastaan ihan hyvältä että niitä on paljon. Taidamme saada kaikki esille vintille.

Omissa maailmoissa

Eilen olimme Kiasmassa Omissa maailmoissa, toinen taide-näyttelyn avajaisissa.
Siellä on esillä tätä rajoja rikkovaa karsinoista piittaamatonta ihmisen luovuutta.
Oikein hyvin oli saatu esille nämä teokset, joita tosiaankaan ei gallerioita ja museoita varten ole tehty.
Menkää hyvät ihmiset katsomaan.
Haihatustaiteilijoista mukana on Mauri Korhonen Vesa Väänänen ja Martti Hömppi. Hömppihän oli Haihatusnäyttelyissä mukana alkuvuosina.

Mauri Korhonen teostensa ääressä.

monumentti

Kävimme Helsingissä.
Lauttasaaressa etsimme Minna Pyykön asuinpaikkaa. Talon pihanurmella oli trendikkään värinen pieni "puuveistos".
Liekö ollut tarkoitus vain osoittaa että tämä se on. Minna asuu tässä.
Tai kenties urbaaniversio näistä meillä maalla tunnetuista tie- ja ojakiistoista. Eli rajamerkki: Pois nurmikolta! Älä astu meijän tontille! hus hus!
Meidät ainakin otettiin ystävällisesti vastaan, joten ehkä se kuitenkin on ympäristötaidetta.

mies meni metsään

On se niin miehistä toi rakentaminen.
Edelliset pömpelit kun valmistuu sisäsisustuksia vaille, niin jo aletaan rakentaa uutta.
No joo, onhan tämä ollut sillä mielessä jo syksystä. Ja silloin sitä nikkaroitiin koemielessä sisällä, näyttelytilassa. Siis mökkiä; hellahuonetta työnimeltään. Ja purettiin kevään tullen, jotta saatiin mahtumaan ovesta ulos.
Meillä on tontin nurkalla niin kiva pieni kuusikko, että sinne on koko ajan ajateltu jotain majaa rakennettavaksi. Nyt sinne siis nousee tämä hellahuone-teos kesän näyttelyyn, jos suinkin valmistuu siihen mennessä. Ja kun on siellä pikkusen piilonpuolessa niin saa jäädä "pysyväis-kokoelmiin".

Ja vissiin on sitten naismaista puuhaa tämä minun jo eilen alkanut nappiteosten kangaspohjille ompeleminen ja liimaileminen.
Siis niin miestä ja niin naista!

ullakollakinko

Tänään vietiin romua kaatikselle pihasta. Ihan kylmästi vaan, vaikka pikkusen joidenkin kohdalla mietittiin, että jos kumminkin joskus niistä jotain voisi tehdä. Mutta nyt olimme päättäneet isosti tyhjentää. Emmekä pahasti tällä kertaa sortuneet paluukuormaa tuomaan. Paitsi ne yhdet ihanat vihreät sammaloituneet tikapuut, ne oli ihan pakko napata.

Sitten pääsin vinttiä ripustamaan. Siitä hommasta tykkään kovasti. On kiva mallailla teoksia eri paikkoihin ja eri tavoin. Yrittää keksiä kuinka ne parhaiten pääsisivät esiin ja koko ajan muistaa myös näyttelyn kokonaisuus. Ja on hienoa kun huomaa jonkun loksahtavan paikalleen.
Tänään löytyi vintiltä sija niilorytkösille aulisjalkasten naapurista.

Aulis Jalkasen Satelliitti

painoa

Nuoriso näyttäytyi viikonvaihteessa ja riehaantui t-paidan suunnitteluun.
Aamulla veimme Raittisen Erjalle painatusehdotuksemme.

Viimehetken hintoja kyselimme ja punnitsimme vielä kirjapainoista ja sitten Raimo vei esitteet ja julisteet Karin painoon Jyväskylään.


esitteen etupuoli ja paidan takapuoli, ei kuitenkaan näillä väreillä.

ajoon, varaosiks tai taidekokoelmiin

myydään satasella

Ford Transit, vm-84, diesel, pakettiauto 3+5, kahdet renkaat, ei rekisterissä.

Kymmenisen vuotta ollut perheenkuljetus- autona. Kolme vuotta sitten muuttaessamme Joutsaan kovilla pakkasilla auto "jäätyi" kesken muuttohommien. Sen koommin sitä ei ole yritettykään käynnistellä.
Toissakesänä lahtelaistaiteilija Pekka Purhonen maalasi sen YK:n törmäystestiautoksi ja se sai törmäystestiukot ohjaamossaan olla koko kesän törmäilevinään pihavaahteraamme.
Nyt malttaisimme kuitenkin jo siitä luopua.

Suomäen tuonti ja vienti

Pekka Suomäki toi Korpilahdelta teoksensa. Ei valokuvia tällä kertaa, vaan kollaaseja.
Pekka kertoo taiteessaan ajan ilmiöistä ja on maaseudun puolestapuhuja.

Lähtiessään Pekka pelasti kaatopaikkakuormastamme pari aarretta taiteensa materiaaleiksi. Sanoi jotenkin että hyi teitä! tämmösiäkö kaatikselle!

Innokkaita näyttelyvieraita!

Vakituinen näyttelymme ystävä, suomessa asuva saksalaisrouva halusi näyttää ulkolaisille taiteilija-vierailleen näyttelyämme, olipa se siis auki ja valmis tai ei. Ja kyllähän se vaan passasi.
Siinä puhuttiin sitten suomea, saksaa ja italiaa (vai espanjaako se oli?). Ja taidetta ymmärrettiin joka kielellä.
Paikalla jo olevat morganit, maurikorhoset, niilorytköset, aulisjalkaset, vesaväänäset, pekkasuomäet saivat ansaittua ihailua tältä selvästi asiantuntevalta yleisöltä.
Mauri Korhosen taidetta he aikovat mennä katsomaan myös ensi viikolla aukeavaan Kiasman Omissa Maailmoissa, toinen taide -näyttelyyn.

Suonenjoen kimppakyyti

Suonenjoen taiteilijat toivat taiteensa kimppakyydillä. Mauri Korhonen ja Niilo Rytkönen toivat teoksensa ja mukaan oli Aulis Jalkanen pakannut omansa.

Maurin viimeset viksaukset Huutoon

Mauri Korhonen ja Niilo Rytkönen

tulkaa ja täyttäkää!

täällä alkaa olla tilat taidetta vaille.


Kolmen viikon kuluttua on avajaiset .Näyttelytila alkaa olla jokseenkin tyhjä, ikkunat ja lattiat pestyinä.
Jotenka alkaa olla aika pistää näyttely pystyyn.
Huomenna ovatkin Suonenjoen pojat tulossa töineen.
Turakka-Purhoset ilmoittelivat tulevansa kunhan saavat auton ja lastenhoidon järjestymään ja Suomäen Pekka soitteli äsken ja sanoi tulevansa lauantain sikälimikäli liimat on kuivuneet.

siispä tervetuloa taiteilijat

Morgan

Näyttelytilat vielä ovat viimeistä loppusiivouksen silausta vailla.
Mutta ripustukset alkoivat jo.
Morgan Sysmästä toi teoksensa ja asetteli ne pihaan ja alakertaan. Morganilla on ihan oma omintakeinen tapansa ripustuksessaan. Siihen emme puutu, tulee ehdottomasti parempaa niin.

Kovin tärkeäksi kuraattorikapineeksi muodostunut digikameramme kolahti eilen pöydälle ja on sen jälkeen ollut vähän epävarma toiminnastaan. Nyt oli vähällä jäädä Morgan kuvaamatta, vaan armahtipa kamera lopulta.

TIES

Vappuaatto oli meillä työnjuhlaa.
Raimo rakenteli ulkona ja minä vapautin itseni näyttelytilan siivouksesta taiteen tekemiseen.
Hautomossani on jo tovin ollut teos kravateista, niiden tarkoitusperä kun on aina minua suuresti ihmetyttänyt.
Lähes valmiiksi sainkin tehtyä teoksen, jonka alkuperäisenä ajatuksena ja nimenä oli Maailman tuulet, mutta nimeksi taitaa kuitenkin tulla Miehen tiet (ulkomaan kielellä Ties).


Miehen tiet, merjametsänen 2005

Ja Vappu on niinkuin sen kai kuuluukin, kylmä.
Aamulla satoi lunta.
Ei tunnu edes Raimo-reipas raaskivan rakennushommiinsa ryhtyä.
Vetäisimme äsken vappulounaaksi kaurapuurot ja nyt suunnitelemme vintille menoa Painajais-teosta rakentamaan. Kylmähän vintilläkin tietysti on, mutta näyttely painaa päälle ja lämpimikseenhän sitä taidetta tekee!