taidettako?

MUUTTO!

2006-10-21T12:44:00.000+03:00

Taidettako? muutti vihdoinkin vuodattamaan kotomaankielisemmin.

Jos homma pelaa ja oma ymmärryksemme riittää, pysymme siellä. Palaamme tänne, jos ikävä tulee!

Siispä tervetuloa taiteen vuodatukseen osoitteessa www.haihatus.vuodatus.net
Taidettako hiljenee tässä osoitteessa, mutta jatkaa vuodatuksessa.
Heippa !

kaupunkireissu

2006-10-19T20:56:00.000+03:00

Kävimme pääkaupungissa Menevän miehen mallin asioissa.

Eikä työtä ilman huvia, onneksi saimme yhytettyä reissun samalle päivälle, kun oli ITE klubi Gloriassa. Tapasimme tuttuja ja tutustuimme uusiinkin hengenheimolaisiin.

Se tietysti näissä klubi-illoissa häikkää, kun ei pääse keskustelemaan kunnolla siinä metelissä, häly estää vallan kuuntelemisen keskittämistä keskusteluun. Jostain syystä nykyään, ei se silloin seiskytluvulla Vanhalla ja Tavastialla häirinnyt yhtään.

Mutta Purkkiorjat oli kumminkin hyvä!

Pääsin myös kokemaan palan kirjailijan taivaasta kun löysimme Menevän miehen mallia Akateemisen ja Suomalaisen kirjakaupan hyllyiltä.
Nyt vaan kurnutan mielissäni ihan puluna!

kulttuurinkeskuspelto

2006-10-17T21:30:00.000+03:00

Marko Kaiposen Kansanhuolto performanssi ja merja Metsäsen Haaveissa teos Haihatuksen pellolla 2006

Kesantopellollamme itää kultturinsiemen ensi kesänäkin.
Tietysti siihen selostamotornimme valvonnan alle on tarkoitus saada jotain hyvää ympäristötaidetta. Muutamia ehdotuksia on taiteilijoilta jo tullut, mutta kypsytellään vielä.

Teatteritaidetta performanssien muodossa on avajaisissamme ollut jo useana keväänä ja Teatterikoneen kanssa olemme muutenkin tehneet yhteistyötä.
Ensi kesäksi Teatterikone suunnittelee tuovansa esityksensä pellollemme. Tänään kävimme tuottaja-Matin ja ohjaaja-näyttelijä-Annun kanssa kunnantalolla matkailusihteeri Leenan luona palaveroimassa tulevia kuvioita. Markkinointeja ja muita alustavia asioita.

Hienolta kuulostaa kumminkin tämäkin yhteistyön muoto, kukkikoot kesällä kaikki kukat kulttuurin kesantopellollamme!

shoppailua

2006-10-14T17:03:00.000+03:00

Pekka Suomäen Riippumaton Haihatuksessa 2002

Stokkalla on kuulemma Hullut päivät.
Kaupunkilais-sisko oli käynyt niissä hulinoissa ja sanoi tulleensa lähes pahoinvoivaksi nähdessään muunmuassa jättisatseja lempparikarkkejaan. Niissä hulinoissa on niin paljon, niin suurta, ja vielä enemmän. Ja sensaatiomaisen halvalla.
Huhhuh, onneksi se hulluus on kaukana täältä.

Oli nimittäin ihan erinomaisen riittävän hullu tunnelma huutokaupassa tänään(kin).

Pikkuinen tupakilta haiseva vanhan Auvo-vainaan torppa useine ulkorakennuksineen täynnä tavaraa, lähinnä rojua. Väkeä oli vesisateesta huolimatta useita kymmeniä. Toimitus kesti useita tunteja, ehti se sadekin loppua jossain vaiheessa.
Hinnat olivat tosiaan hulluja, eurolla saattoi saada aarteen, jotkut tavarat eivät kelvanneet kellekään millään hinnalla ja satojakin euroja huudeltiin.

Yhdessä pienessä laatikossa oli niin kornin näköistä kitsikoristeita ja pikkuroinaa, että ihan vaan vaikka sen kummallisen heppahirvityskoristeen takia olisin uhranut siihen euron, vaan mokoman koristelaatikollisen arvo nousi neljännestonniin! Hirvitti kuunnella sitä kiivasta kisaa, mikä moisesta rojusta syntyi. Tunnearvoa!, selitti helpotuksesta hymyillen mummu latoessaan setelit tiskiin.

Niin oli meilläkin poislähtiessä pakettiauto täpönänsä painepesuripesua kaipaavaa huonekalua, tupakanhajuisia kankaita, ym. hevosenlänkiä myöten ettei edes ihan yhteen kyytiin mahtunut, vaan piti tehdä toinenkin keikka. Eikä mitään välttämätöntä tarvetta niille kaikille ostetuille etukäteen ollut, heräteostoksia tuli tehtyä, mutta kyllä ihan tarpeellistakin löytyi.

Mutta hyviä kauppoja teimme, varmaan parempia kuin mitä olisimme stokkalla tehneet. Sitä paitsi näin tuli tyhjennettyä tuokin torppa ja tavaraa pääsi kiertoon.
Olivathan nämä kansantaloudellisesti paljon viisaammat ostoshulinat kuin mitä siellä isossa kaupungissa sen uuden hienon tavaran kauppa.

valopilkkuja

2006-10-09T19:49:00.000+03:00

Kalle Turakka Purhosen Auringonlasku Haihatuksessa 2006

Kaikessahan sitä kisataan.
Paremmuusjärjestykseen pistetään myös taidetta tai ehkä kuitenkin kyseessä on jokin muu kuin paremmuus, enemmistön mielipide tai joku. Ei kai siinä pahaakaan ole, kisailut kun kuuluvat kulttuuriin ja kommunikointiin. Ihmismieli haluaa arvioida ja arvostella, kai siinä on vähän sitä sanavapauden ja pientä vallankäytön tuntuakin. Vaikuttamista.

Äkkipäiten muistellen Salmelassa oli viime keväänä ja taitaa olla vastakin, nuorten taiteilijoiden kilpailu, eikös Mäntässäkin ole aina palkittu taiteilijoita, Kiasmassa on parhaillaan opiskelijoille tarkoitettu DARE innovaatiokilpailu, Ateneumissa etsitään Maamme taulua ja olihan Haihatuksessakin kesällä yllättävän suosion saanut Rakennusmiesten Kaakkukisa.

Parhaillaan on Yle kulttuurilla myös menossa vuosittainen Valopilkku -kilpailu, jossa etsitään hyviä kulttuuritapahtumia vuodelta 2006.
Somaahan siinäkin olisi tulla edes ehdokkaana mainituksi.
Näin vaan kainona vinkkinä kaikille Haihatuksessa käyneille.

onnittelemme!

2006-10-02T20:01:00.000+03:00

Outi Markkasen kortti "Varjo on merkki"

Keski-Suomen kulttuurirahasto jakoi eilen 426 000 tieteelle ja taiteelle.

Mieltä lämmittää, kun kuulee rahaa menevän oikeaan suuntaan ja tarpeeseen.
Erityisesti tietysti on kivaa aina kuulla että tutuille ja mieluisille taiteen tekijöille on myönnetty tukea.

Tällä kertaa ihan isostikin huomioitiin paria tuttua.

Kokovuotisen kuvataideapurahan 16.000 euroa sai viimeisimmässä Haihatus-näyttelyssäkin esillä ollut Outi Markkanen.
Kuulimme hiiskauksen tästä Outia kovin huojentavasta asiasta jo pikkuisen ennakkoon, joten onnittelut on jo halattu. Hieno homma, nyt Outi voi huoletta tehdä näyttelyään Keski-Suomen Museoon ensi talveksi.

Erityistä maakunnallista apurahaa 20 000 euroa sai Jyväskylän taidetanssiyhdistys ry.
Pikkuinen teknisen tuottajaharjoittelijan kokoinen kytky meillä on sinnekin olemassa.
Arkiharha -esityksen kävin kesällä katsomassa ja avarsihan se taas ajatuksia siihenkin suuntaan. Tanssi kuulemma taidemuotona ollut Keski-Suomessa varsin mustassa aukossa, joten ilmeisesti tarvetta huomioon ja rahaankin on.

Haihatus ei ole tanssia ruukannut harrastaa, mutta ikinä ei tiedä koska siihenkin haksahtaa.

takinkääntöjä

2006-09-29T10:59:00.000+03:00

Risto Rossin Takinkääntäjä Ilmanpieli näyttely 2006, Galleria Käpy, Konnevesi

Jyväskylässä alkoivat vuosittaiset valopäivät, jotain hyötyä siis tästä pimeydestäkin.

Kaarina Kaikkosella on näyttely Jyväskylän taidemuseossa ja kirkkopuiston lipputankoihin hän on koonut miesten paidoista hienon vesi ja tuuli-teemaisen teoksen, joka varmasti valaistuna on kaikessa yksinkertaisuudessaan taas tunteen ja kokemuksen arvoinen.
Olen kuullut paitateoksesta puhelimessa huokailevilta tyttäriltä ja nänyt vilauksen siitä eilen telkkarissa, mutta tiedän että se silti omin silmin vaikuttaa enemmän. Näin oli esimerkiksi viime kesän Mäntän kuvataideviikkojen Kaarina Kaikkosen vessapaperiveistoksen kohdalla, näin siitä etukäteen niin paljon kuvia, että luulin sen menettäneen jo voimansa kohdallani, mutta väärässä olin, onneksi. Kyllä se livenä kuitenkin vielä säväytti. Eli ei voita tieto kokemusta taiteessa.

Tänä viikonloppuna olisi siellä keskisuureessa keskisuomalaisessa kaupungissa myös ihkauusi tanssifestivaali Tanssin aika.

Joten jos on tarvetta kulttuurilliseen valaistukseen, on ehkä syytä suunnata Jyväskylään.

TAIDE 4/06

2006-09-23T20:38:00.000+03:00

Pirtola on oivaltanut Haihatuksen.

Juttu uusimmassa Taide-lehdessä oli ihan nappiin, juuri noin me täällä Haihatuksen sisälläkin koemme. Onpas hienoa tulla ymmärretyksi.
Onhan siinä jutussa joitakin asiavirheitä, mutta kirjoittaja lieneekin enemmän taiteilija kuin dokumentaristi. Kokonaisuus on värikkäästi kirjoitettu ja ihan just näköinen, joten viis pikkuasiavirheistä!

Jutun nimikin on oivaltavasti valittu, Remonttireiskojen kakkukilpailu on lainattu Morganin teoksesta.

Pirtola sanoo näyttelyn olevan riemukkaasti poikkeava kesänäyttely.

Pihapiirin taiteen kukoistuksessa hän kertoo takapihataiteilijoiden olevan etupihalla ja etupihataiteilijoiden takapihalla.

Juttu kertoo myös että Nimensä mukaisesti Haihatuksessa annetaan huithait ja piutpaut konventioille. Taidemaailman orvot ja vaivaiset saavat siellä sijaa, mutta myös ammattilaiset. Raakataide kommunikoi kypsän taiteen kanssa hilpeässä vakavuudessaan.

Pirtolan mielestä Haihatuksen kumouksellisuus onkin tässä workshop-ilmapiirissä. Siellä kirjaviksi maalatuilla omakoosteisilla polkupyörillä voi tehdä kierroksen, ja kirpputorin jokainen esine on jotenkin mielenkiintoinen. Löytyy myös sanojen sanatorium – sanavarasto, missä voi uppoutua kirjainten oppimestariuteen.

Kerrottuaan tarkemmin näyttelyn teoksista kirjoittaja toteaa että Juuri tämä itetaiteen ja taituritaiteen vuoropuhelu on Haihatuksen uusi anti taidemaailmalle.

Jutun loppupuolella väitetään, että Haihatuksessa voi hairahtaa taiteilemaan omia kyhäelmiä, eikä aina tiedä onko teos taiteilijan vai vieraan kädestä.

Loppulauseessan itseäänkin huihattelijaksi nimittelevä Pirtola kehaisee Raimon Hellahuonetta teokseksi, joka Kiasmassa näyttäisi nykytaiteelta, mutta Haihatuksessa hyvältä.

Mitäpä tuohon enää voisi lisätä! Huokaistaan vaan hyvillä mielin. Ja pistetään ensi kesänä paremmaks!

Raimo Auvisen Hellahuone Haihatuksessa 2006

vaaleanpunainen pösö

2006-09-22T10:29:00.000+03:00

On Haihatuksella ennenkin ollut persoonallisia autoja.

Muinoin yhekskytluvulla, kun ei ollut vielä näyttelyä vaan lasten lomakoti, maalautimme kamalan kolhon pakettipösömme vaaleanpunaiseksi lastenkuljetusautoksi. Samanlaisia autoja olen nähnyt vanhoissa ranskalaisissa elokuvissa poliisiautoina, en tosin vaaleanpunaisina!
Pösömme oli hyvin inhimillinen, lähes perheenjäsen, lemmikki ainakin. Kaikki tykkäsimme kulkea sillä, mitä nyt kuski välillä otti pulttia ja rahaa paloi polttoaineisiin.
Taitaa olla ainut autoistamme, josta oli haikea luopua.

Nykyinen kansanautomme onkin taas sellainen, jonka toivon pysyvän ajokunnossa vielä piiiiiitkääään, vaikka kuski välillä pidemmillä matkoilla hiukan huokaileekin paremmin kulkevien perään.
Jyväskylän nuorten taidetyöpajan sivuille on päivitetty tarinaa ja kuvasarjaa pakumme maalaamissessiosta viime keväänä.

Sallittakoon tämmöinen ajokortittoman apukuskin automuistelus tämän kansainvälisen autottoman päivän kunniaksi.

haihatus hesarissa

2006-09-18T16:35:00.000+03:00

LAINAUS PÄIVÄN HESARISTA:

Helsingin Sanomat
PAINONHALLINTA

Kilot karisivat potkupyörällä
Haihatus-taidelaitoksen takapirut julkaisivat laihdutuskirjan

"Otetaan yksi puoliksi, se on niin iso", ehdottaa Raimo Auvinen puolisolleen Merja Metsäselle kahvilassa torttupalaa valitessaan.
Auvisen "ruumiinkulttuuriprojekti" ilmiselvästi jatkuu. Painosta huolehtiminen on viisikymppisellä miehellä selkäytimessä.
Joutsalaiset Auvinen ja Metsänen ovat julkaisseet kirjan Auvisen pelottomasta laihdutus- ja kuntoprojektista. Metsänen on kuvittanut miehensä päiväkirjamerkintöihin perustuvan Menevän miehen malli -teoksen.
Aikaisemmin sohvaperunana viihtynyt Auvinen karisti elopainostaan 63 kiloa lenkkipolun varteen vajaassa kymmenessä kuukaudessa.
Hän sisuuntui laihduttamaan itsensä 145-kiloisesta noin 80-kiloiseksi.

"Liikunta oli tärkein laihduttaja, ruokailua kevennettiin maalaisjärkeä käyttäen niin, ettei nälässä tarvinnut olla", Auvinen ja Metsänen toteavat.
Haihatuslaiset toteuttivat ruumiinkulttuuriprojektin humoristiseen ja taiteelliseen tyyliin. Keskeiseksi liikuntavälineeksi tuunattiin vanhasta potkupyörästä Auviselle värikäs EkoChopper-laite.
"Potkupyörän tavarankuljetuskorin tilalle mies halusi jotain miehistä ja näyttävää, ja tynnyri tuntui hyvältä ajatukselta", Metsänen muistelee potkupyörän muodonmuutosta.
"Kotihengetär" Metsäsestä puolison iloisennäköinen kuntohärveli tuntui yllättävän raskaalta. Siis sopiva laite kuntoilijalle!
"Kun aloittelin kuntoprojektia, pelkkä yksinään käveleminen oli ihan vieras ajatus. Mutta EkoChopperillani meno oli luontevaa", Auvinen kehaisee.
"Joutsan kylillä naureskeltiin, että noinko tuokin tarvitsee jo mummujen kulkupelin", Metsänen naurahtaa.
Auvinen testattiin Vierumäen urheiluopistolla muutaman kerran vuoden aikana. Sieltä saatiin myös ohjeet kuntoiluun. "Normaali pieni laihdutuskuuri paisui aikamoiseksi elämäntapaperformanssiksi miehen kehitellessä luovasti itselleen sopivia liikuntamuotoja", Metsänen muotoilee.
Julkisuus ei ollut laihduttajalle itseisarvo, mutta se epäilemättä auttoi sitoutumisessa.
"Tarinaansa julkisesti levittävällä miehellä oli oma lehmä ojassa: liikunnan solakkana puolestapuhujana hän sitoutui julkisuudessa yhä enemmän uuteen elämäntapaansa", Metsänen muistuttaa.
"Toivottavasti esimerkkini kannustaa ihmisiä laihduttamaan omaehtoisesti. Liikuttava dieettini toimi: en tarvinnut ryhmää enkä huipputrendikkäitä laihdutusoppaita tai -ohjelmia", Auvinen sanoo tyytyväisenä.

Kun tavoitteeseen oli päästy, miehen mielessä alkoi kajastaa aivan kummallisia aatoksia.
"Laihduttuaan Raimon oli välttämättä päästävä mukaan Finlandia-hiihtoon, siellä kun hiihdettäviä kilometrejä on yhtä paljon kuin hänen painonsa putosi", Metsänen pyörittelee päätään.
"Niin, aiemmin suhtauduin lähinnä naureskellen ihmisiin, jotka lähtevät moisiin tapahtumiin rääkkäämään itseään", elämäntapansa muuttanut Raimo Auvinen tunnustaa.

JUKKA YLI-LASSILA

KIRJA

Tosikirjallisuutta tosi iloisesti

Merja Metsänen ja Raimo Auvinen pyörittävät omaa Haihatus-taidelaitostaan Joutsassa. Haihatuksen tunnetuin aikaansaannos on jokakesäinen nyky- ja ITE-taiteen näyttely.
Sympaattisen Haihatuksen toiminta on avartavan monikulttuurillista. Sellaiseen sopii, että omasta laihdutuksestakin tehdään innostava ja ilahduttava julkinen projekti, josta puuttuu tyystin egotrippailun maku.
Menevän miehen malli ei ole laihdutusopas, vaan jokamiehen selviämistarina, jolla on onnellinen loppu. Siinä liikutaan pururadoilla ja myötäeletään kaikille tuttuja elämäntilanteita.
Tosi-tv:n vastineeksi teosta voisi luonnehtia tosikirjallisuudeksi.
Raimo Auvinen paljastaa miehisen minänsä niin seikkaperäisesti kuin suomalaismieheltä voi kohtuudella vaatia. Päiväkirjamerkintöihin pohjautuvan teoksen on kirjoittanut puoliso Merja Metsänen, jonka kautta pohdintoihin ja tapahtumiin on saatu mukaan tarvittavaa "sivullisen" – ja naisen – ironista näkökulmaa.
Numero- ja tilastotietoja kirjassa on vain vähän. Peruslukemat kilojen karisemisesta ja kävellyistä kilometreistä riittävät, nehän koko hommassa tärkeintä olivatkin.
Metsänen on kuvittanut humoristisen kirjan pakottoman oloisesti. Siihen ei kaipaa ainuttakaan valokuvaa. Selkeästä ulkoasusta ja taitosta vastaa valokuvaaja Pekka Suomäki.

JUKKA YLI-LASSILA

julki

2006-09-15T19:24:00.000+03:00

Siellä toisen taidelaitoksen kainalossahan olikin soma julkistaa tämä meidän ruumiinkulttuuriprojektimme tuotos, Menevän miehen malli-kirja. Tai lieneekö se nyt sellainen Blook, koska pohjana on Blogi.

Olemme tilaisuuteen ihan tyytyväisiä, vaikka etukäteen hiukan hirvittikin.
Hienosti saimme esiteltyä projektiin osallistuneet sysmäläisapurimme professori Hämeenjussin väittelyssä, siinä tulivat varmaan ihmiset kuin heidän asiansakin selvitettyä hötkyilemättömään maalaismaiseen malliin.
Väittelemässä olin itse kirjan kirjoittaja-kuvittajana ja kotihengettärenä, Raimo työrukkasena ja pääosan esittäjänä, Pekka Suomäki kirjan taittajana ja Vierumäen urheiluopiston Matti Heikkilä testaajana.

Väittelyn pätkien jälkeen jäimme lavalle vastailemaan kysymyksiin, joita onneksi tulikin kiinnostuneelta yleisöltä juuri sopivasti ja sopivia. Kirja ja sen takana ollut projekti tuli esiteltyä varmaan aika tyhjentävästi.

Nyt Menevän miehen malli on siis julki ja sitä kannattaa kysyä lähimmästä kirjakaupasta kipinkapin!
Kustantajalta sen saa 1-4 päivän toimitusajalla postitse ja halutessaan omistukirjoituksin.

helsinkiin

2006-09-13T20:04:00.000+03:00

kuvan saa klikkailemalla suuremmaksi

kiasmatreffejä

2006-09-07T20:14:00.000+03:00

Pistäydyimme pääkaupungissa.

Kävimme Kiasma -kaupan Terhin juttusilla nokakkain julkistamistilaisuus-asiasta ja katsoimme samalla paikkaa vielä sillä silmällä. Tilaisuus voidaan pitää aulan lukunurkkauksessa, siinä kaupan ja kuppilan välissä, ihan Marskin jalkojen juurella.
Ihan hyvältähän tuo näytti, tilaakin siinä ympärillä on kaiketi ihan riittävästi. -Toivottavasti, sillä kiinnostusta Menevän miehen malliamme kohtaan on siinä määrin ilmennyt, että eihän sitä tiedä vaikka kävisi Kiasman aula ahtaaksi;))
Marskin aukiolla on onneksi lisää tilaa!

Samaan reissuun olimme sopineet tapaamisen hesarin toimittajan kanssa. Kiasman kuppilassa jutustimme kirjasta kulttuuritoimittajan kanssa, joka teki juttua elämä ja terveys-sivuille, ilmeisesti 18.9. -lehteen.
Kuvaaja näppää juttuun kuvat sitten julkistamisessa. Lupasimme ottaa EkoChopperinkin kuvattavaksi julkistamistilaisuuteen mukaan.

informaatiota

2006-09-05T20:08:00.000+03:00

Nonnii, tässä:

Haihatuksen uusin tuotos Menevän miehen malli -kirja julkaistaan Kiasma-kaupan aulassa torstaina 14.9.2006 klo 12. Tervetuloa sinne siis ihan kaikki! Tietoa tapahtumasta saa mielellään levittää vapaasti!

Kirjan aiheesta tai sen vierestä väittelevät haihatusväki ja muut ruumiinkultturiprojektiin tavoin tai toisin kytkeytyneet. Vastaväittäjänä on taide-, tieto ja huviryväs Morganismin prof.H.M.Juhani Hämeenjussi suoraan Sysmästä.

Teatterikoneen performanssi jouduttiin jättämään tällä kertaa odottamaan parempia aikoja, mutta ei se mitään, ehkä tässä onkin helsinkiläisille ihan tarpeeksi maalaistuliaisia sulateltavaksi.

Ei makeaa mahan täydeltä, sanoi väinövainaakin!

sadonkorjuu

2006-09-03T15:23:00.000+03:00

Olikin jo aika Haihatuksen sadonkorjuun.
Keräsimme Haaveissa -teoksen pois pellolta. Ihan niinkuin tarkoitus oli ollutkin, kesä oli tehnyt tehtävänsä ja haavien pohjiin oli kertynyt talteen vaalea pehmeä mössö mennyttä kesää. Ehdottomasti kesä sai jäädä haaveihin. Jos joskus laitan teoksen jonnekin vielä esille, olisi siinä valmiina sitä kulttuurin siementä Haihatuksen 2006 kulttuurin kesantopellolta. Haaveissahan voisi olla vaikka useampikin kesä!

Ensi kesää ei kuitenkaan ole tarkoitus jättää haaveiksi, jotain uutta tulee silloin pellollekin.

haihatuskustannuksen markkinointiosasto raportoi

2006-09-02T16:48:00.000+03:00

Ruumiinkulttuuriprojekti potkii iloisesti eteenpäin.

Menevän miehen malli -kirjat tulivat painosta viime viikolla ja Haihatuskustannuksen markkinointiosasto on ollut viime aikoina varsin toimelias. Kiinnostusta kirjaan onkin herännyt ja tilauksiakin tullut.
Lehtijuttuja on tulossa ja eilen olimme kirjan kanssa suorassa lähetyksessä Radio Keski-Suomen lounasvieraina.

Julkistamista joudumme vielä vähän odottamaan. Pyrimme järjestämään sen Helsingissä, eikä haluamamme keskeinen paikka ole vielä varmistunut. Pääkaupunki kun on vielä osittain lomalla.

Aiomme kuitenkin viedä Helsinkiin maalaisen poikkitaiteellisen taidepläjäyksen syyskuun puolen välin tienoin, jos se vaan suinkin järjestyy suuressa kaupungissa näin itähämäläiseen vikkelään tyyliin.
Joutsalainen teatteriryhmä Teatterikone on lupautunut esittämään performanssia ja sysmäläinen taide-, tieto- ja huviryväs Morganismin professori H.M.Juhani Hämeenjussi on opponenttina kirjan varsin virallisessa väitöstilaisuudessa.

Vaan siis paikka ja aika on vielä hiukan avoin. Siitä siis tarkemmin heti kun.

turvapaikka

2006-08-30T19:46:00.000+03:00

Outi Markkasen Turvapaikka Haihatuksessa 2006

Outi Markkanen ja toimittaja-taidehistorioitsija Marjatta Hietaniemi tekivät tummansuklaanmakuisen iltakahvivierailun matkallaan Konnedeltä Pähkinärinteelle. Marjatta otti Outin täällä olevista töistä kuvia suunnitteilla olevaa kirjaa varten.

Outin kanssa sovimme ensi viikkoa yhteiseksi näyttelyiden purkuviikoksi, Outin työt Haihatuksesta Konnevedelle ja meidän työt Ilmanpieli-näyttelystä Konnevedeltä tänne.
Outin Turvapaikka on asettunut niin hyvin tänne ”taloksi”, että saa kuulemma jäädä haihatuskokoelmiin. Hienoa!

väittelytilaisuus

2006-08-26T20:10:00.000+03:00

Prof. H.M.Juhani Hämeenjussi valmiina väittelemään Morganismissa mistä ja miten tahansa.

Tänäänpä teimme visiitin naapurikuntiin. Hartolassa kävimme sienifestareilla, sinne oli löydetty jostain jopa ihka oikeita sieniäkin näytille, mikä lienee saavutus näinä kuivina aikoina. Itseäni eivät sienet kiinnosta, mutta tuttuja entisiä naapureita oli kiva tavata. Ukko kyllä katsoi ne tatitkin.

Sitten siirryimme Sysmään, kas kun luimme lehdestä, että Morganismi repäisee viimeisen viikonlopun kunniaksi Suuren väittelytilaisuuden. Prof. H.M.Juhani Hämeenjussi olikin teroittanut päänsä ja otti yleisöltä vastaan väitteitä, joista väiteltiin arvan kulloinkin valitseman tyylisuunnan mukaisesti.
Kaikkien alojen asiantuntija Hämeenjussi väitteli ruohon valkoiseksi, norsut lepakoiksi ja porottavan helteen vesisateeksi. Joten sateita kaipaaville ja muillekin vinkkaisin, että kannattaa mennä huomenna Morganismiin, väitteitä otetaan vastaan klo 13-14.

Sitten tuleekin syys, kun Morganismikin suljetaan huomisen jälkeen.
Tuttuun tapaan kuhisi Morganin päässä kuitenkin sen verran ideoita, ettei taida olla aika siirtyä talvilevolle kumminkaan.

ahavoitunut enkeli

2006-08-25T21:34:00.000+03:00

Mauri Korhosen Ahavoitunut enkeli Haihatuksessa 2006

Mauri Korhonen haki tänään Ahavoituneen enkelinsä ja muut sarkastisen synkeän arvokkaan näköiset maalauksensa. Ja ahh, niin savolaisen kieron hilpeän hauskat kuitenkin.
Ahavoitunut enkeli pysäytti katsomaan uudestaan, jotain tuttua siinä oli, ja ei, ei siinä yhdessä taulussa oikeasti ollut Lenin, vaan mallina oli ollut ihan vaan Maurin naapurin mies. Erityisesti terveydenhuollon ammattilaisia tuntuivat huvittavan taiteilijan omakuva ja taiteilijan vaimon muotokuva. Taisivat ymmärtää taulujen alareunassa olevat latinankieliset tekstit.

Kriitikot pikkuisen taitavat raapia päätään Maurin kohdalla, että mihin lokeroon tämä suonenjokinen kuvismaikka oikein kuuluu. Hän kun tekee omaperäistä taidettaan vallattomasti iloitellen taiteen rajoista piittaamatta ja niillä leikitellenkin, mutta toisaalta taiteen asiantuntijana ja tekniikoita taitaen.
On sanottu muun muassa, että Maurin maalarin taidot vievät hänet ohi nykykansantaiteen rajojen ja että hän olisi liian koulutettu ite-taiteilijaksi.

Ja pyh, sanon minä! kyllä Mauri ite on ihan taiteilija, haihatustaiteilija kumminkin, olkoon tyylisuunta sitten vaikka maurismia!

väinöjä

2006-08-24T22:40:00.000+03:00

Saimme tuoreet, kauniit ja hyväntuoksuiset kirjat painosta tiistaina.
Eilen kävimme Helsingissä. Tavoittelimme Kiasmakaupan Terhiä sopiaksemme julkistamistilaisuuden järjestämisestä. Terhi olikin lomalla, joten palaamme asiaan ensi viikolla ja jätimme kirjan liitteineen tutustuttavaksi.

Poikkesimme myös itähelsingissä. Lapsuuskotini on siellä,vihreä omakotitalo, pihoineen, saunoineen ja liitereineen. Kaikki tallella vielä, vaikka ympärille onkin paljon rakennettu tiivistä rivitaloasutusta.

Saunan kivijalkaan oli isäpappa pistänyt Vanhan Väinön verkon taakse irvistelemään.
Muistan lapsuuteni saunomisista jännittävyyden, kun siellä luimi jossain piilossa se saunatonttu jonka takia saunassa piti olla ihan rauhallisesti, ei saanut elämöidä. Näin meille lapsille opetti saunomiskulttuuria silloin vielä elossa ollut Väinö-pappa.

menolippu

2006-08-22T17:04:00.000+03:00

Pekka Suomäen Menolippu Haihatuksessa 2006

Korpilahdesta tuli aamusella Suomäen Pekka hakemaan huoneensa tyhjäksi.

Pekalta oli tämän kesän haihatuksessa ruosteisesta raudasta tehtyjä kollaaseja ja wau, miten kaunista voi ruosteinen rauta olla! Sehän on ihan pehmeän näköistä.
Pekalla on tapana dokumentoida maaseudun katoavaa kulttuuria sanoina, valokuvina ja näin taiteenkin keinoin. Ottaa hän töissään kantaa nykypäivän menoonkin.
Ehta haihatustaiteilija hän kyllä on, taiteessaan on asiaa ja sanomaa, mutta ei synkästi päälle käyden tai sormi pystyssä syyttäen, vaan pikemmin hienosti todeten ja ajatuksia herätellen.

Pekkahan on myös osallisena tämänhetkisessä haihatusprojektissa Menevän miehen mallin taittajana ja ulkoasun luojana.

Tuoreesta finlandiaehdokkaastamme vielä sen verran, että jaksakaa odotella vielä hetki, opus on kyllä jo tulossa painosta ja julkaistaan syyskuun puolen välin tällä puolen, kunhan saamme paikan ja tarkemman ajan varmistettua.

Kylmäkallet ja Kyllä me tiedetään

2006-08-20T20:46:00.000+03:00

Josef Tommisen Hiljaiset matkustajat Haihatuksessa 2006

Lentokoneen perä lähti tänään hiljaisine matkustajineen.

Periksiantamattomalla suomalaismiehen sisulla, vähintään yhtä sisukkaan vaimoihmisen avustuksella haihatusväenkin vähän autellessa se saatiin pienen peräkärrin päälle lähes turvallisen näköisesti.

Huppupäiset matkustajat, Kylmäkallet, kuten taiteilija heitä hellästi kutsui, istutettiin taas takapenkille. Tuli kyllä mieleen, että jos vaikka olisi ratsia matkan varrella Joutsasta Hämeenlinnaan, niin mitä mahtaisi poliisi tuumia tuon näköisistä takapenkkiläisistä. Varsinkin kun peräkärrissäkin oli tuommoinen ohjus.

Hyvin olivat perille päässeet kuulemma, Tommiset ja hiljaiset miehet takapenkillä.

Jarmo Laakson Kyllä me tiedetään Haihatuksessa 2006

Joutsalaistaiteilijamme Jarmo Laakso kävi myös illansuussa purkamassa huoneensa.

Jarmon installaatio Kyllä me tiedetään oli kannanotto tositeeveitä, idollseja ja muuta julkisuushömppää kohtaan. Monihan meistä olisi mielellään julkkis, vaikka yksityisyyttään haluaisikin varjella. Julkisuus halutaan hallita, kaikkea ei haluta näyttää ja totuutta vähän voidaan muutellakin. Päivän sanoja ovat julkisuuskuva, imago ja brändi.

Toiselta puolenkin tätä teosta voi tulkita, kaikki eivät halua itse olla silmäparien ristitulessa, mutta mukavahan on toisten elämää tirkistellä. Liekö tuo aina niin huonokaan asia, että olemme kiinnostuneita kanssaihmisistämme, kunhan pysyisimme sopivan rajoissa.

Hyvin Jarmo näitä ristiriitaisia tunteita oli saanut esiin teoksessaan, itse kukin pääsi kokeilemaan intiimin kotoisella punaisella räsymätolla seisten miltä tuntuu olla tuijotuksen keskipisteessä. Joitakin ahdisti, pyörrytti, mutta joku saattoi kuulla aplodeja ja hurraahuutojakin pääkopassaan.

Tämäkin hyvä taideteos antoi yleisölleen mahdollisuuden erilaisiin tulkintoihin.
Ja ihan jokainen oli oikea.

Jarmo Laakso on myös taitava valokuvaaja, hänellä on parhaillaan Joutsan kirjaston näyttelytilassa elokuun ajan oma valokuvanäyttely nimeltään Vuosi elämästäni.

kytkyt

2006-08-17T20:27:00.000+03:00

Kaisa Oikarisen Oma hyvä Haihatuksen vintillä 2006

Näyttely on alkanut purkaantumaan.

Oikarisen Kaisa tuli eilen isä kuskinaan peräkärriautolla hakemaan taulunsa.
Kiitos vielä Kaisalle, raikkaat maalaukset olivat juuri se piste iin päällä, kuten olimme ajatelleetkin. Kaisan rentoa, taitavaa tyyliä ihailtiin. Moni kyseli lisää tietoa näistä töistä ja niiden tekijästä.
Tämän nuoren taiteilijan ura on vasta alussaan, mutta nimi kannattaa pistää mieleen.
Josef Tommisen Maailmanrauhan pilaajat Haihatuksen pihakummulla 2006

Samaan syssyyn tuli Tommisen pariskunta Hämeenlinnasta noutamaan osan Josefin teoksista. Vaikuttavin ja massiivisin teos, lentokoneen perä, Hiljaiset matkustajat jäi vielä odottamaan toista reissua, ehkä pyhän seutuun, jos sää suosii.
Josef Tomminen on toinen uusista tuttavuuksistamme, jonka nimi kannattaa muistaa. Eri maailmaa kuin Kaisan työt ovat nämä kantaaottavat, ronskit ja raskaatkin (sekä henkisesti että fyysisesti) työt. Mutta kyllä Tommisen Jussi osaa herkkääkin tehdä.

Illalla poistui myös Parittomien sukkien näyttely Purhosen Pekan ja Sauren Heikin kyydillä Lahteen. Toivottavasti sukat löytävät lopulta parinsa, eivätkä mustasukkaisuus-draamat revi niitä rikki.
Kakkapussia huhusivat pojat purkujensa lomassa, kun piti se Sukansyöjän ulostekin tietysti viedä.

Pekka ja Heikki toivat meille julisteen Jämsän Kivipankissa parhaillaan olevasta Suomen Kuvataidejärjestöjen Liiton Tunnettako? -näyttelystä. Hih! onpa tutun oloinen nimi ja tolleen pystyyn rennolla käsialalla, ihan kuin toissa kesän Haihatuspaidoissa näinköpäin? -teksti, joka sekin oli tästä taidettako? kysymys-asettelusta kummunut ajatus.
Noo, näinhän se toimii, samanlaisia ajatuksia liikkuu sfääreissä.

Vielä tutumpi oli tuo julisteen kuva. Siinähän oli Pekka Purhosen YT-pelto kuvattuna Haihatuksen 2005 näyttelyssä. Kuvaajana Heikki Saure.

Tuntuu kuin olisimme osallisia näiden kytkyjen kautta.
Ruohonjuuressa mutta kumminkin!

loppu

2006-08-13T21:09:00.000+03:00

opastekyltit kävimme heti sulkemisen jälkeen keräilemässä kotiin kevättä odottamaan.

Nonnii.
Siinä se on taas tältä erää.
Haihatus 2006 kesänäyttely päättyi taas ihan hyvän kesän jälkeen. Väkeä on käynyt kivasti ja mikä mieluisinta, oikein tyytyväistä väkeä! Tulevat varmasti taas ensi kesänäkin.
Nyt sitten puretaan kesä, taiteilijat hoi, voipi tulla omansa noutamaan.
Tämän hetken tuntoihin kuuluvat aina haikeus ja helpottuneisuus. Hyvä näyttelykesä on takana.

Vaikka Haihatukseen ei olisi ehtinytkään, niin ei se IHAN maailmaloppu ole, Morganismi Sysmässä on auki vielä pari viikkoa. Konneveden Galleria Kävyssä on myös Ilmanpieli-näyttely vielä auki, Markkasen Outi kertoi ettei ole malttanutkaan vielä sulkea, koska väkeä on käynyt hyvin.
Näihin siis vielä ehtii. hopihopi.

irtautumista itseksi

2006-08-12T12:19:00.000+03:00

osa Tuovi Hippeläisen ja Veli Granön Minuuden puutarha installaatiota Haihatuksessa 2006

Tutustuttuaan Porvoon Taideyhdistyksen 40-vuotisnäyttelyyn jäi Viides rooli miettimään äitiyttä ja perimän taakkaa.

Aina olen tuota itsessänikin ihmetellyt, tässä sukupolvien ketjun keskipaikkeilla, toistaiseksi ainakin vielä.

Ärsyttää suunnattomasti omat piirteet, jopa äännähdykset röyhtäisytapoja myöten, jotka kuulostavat ihan äidiltä. Pois ne minusta, hui, en ole samanlainen kuin äitini! Ulkonäölle en taida paljoakaan, mutta äitimäiset kampaukset ja vaatteet kyllä kartan ihan tietoisestikin.
Toisaalta seuraan hyvillä mielin ja huvittuneena tyttärieni minulta perimääni ja heidän rimpuiluaan irti siitä.

Taannoin kävi tyttären ensimmäinen opettaja näyttelyssämme ja kaukaa katsoessaan hän luuli aikuistunutta tyttöä minuksi. Arvatkaa kumpi, tyttö vai minä, oli mielissään ja kumpi ei!

Tällä viikolla kävi muinainen lapsuuskotinaapurini, joka huusi heti minut nähdessään että herranjumala kuinka susta on tullut ihan äitis näköinen! Melkein käännytin portilta pois.

Seuraavana päivänä tuli sitten äiti.
OHHOH! !Ohhoh! Sanoi äiti taas silmät pyöreinä ja toinen kulmakarva äitimäisesti ylhäällä minut nähdessään. Se on hänen tapansa tervehtiä minua. Ja jatkuu jotenkin näin, että miten sun tukkas on tommonen ja mitä sulla oikein on päälläs!
Enkä yhtään loukkaannu, toisaalta äitiä on ihan kiva shokeerata!

Äidin ja tyttären suhde ei taida kovin paljon muuttua iänkään karttuessa.
Ikuisesti tyttäret rimpuilevat irti ja äidit pitäisivät kiinni.

internettiä ja ievan polkkaa

2006-08-08T18:06:00.000+03:00

Lähettelemme aika paljon kuvia. Sekä tilattuja piirroksia, että lehdistökuvia näyttelystämme. Onpa suunnitelmissamme kuvapankkikin.
Erityisesti aina tiedottaessamme moniin tiedotusvälineisiin ja liittäessämme kuvaa tiedotteeseen, tahtoo olla hiukan hidasta postin lähteminen. Eikä tulisi mieleenikään pistää useampaa kuvaa samalle postille, sen verran takkuaa täällä meidän päässämme. Kyllähän vastaanottavan median päässä kaistat ovat riittävän leveitä ja vikkeliä.

Nyt aloittaessamme Menevän miehen mallin tiedotusrumbaa tilasimmekin lisää vauhtia nettiin. Kas, kun ei ole aiemmin tullut mieleen, vai oliko se niin, ettei meilläpäin ollutkaan ennen mahdollista nopeampaan yhteyteen. Noh, nyt sitä kumminkin saadaan.

Kyllä netti on ihmeellinen! Tuo se maailaman niin liki ja helpottaa töitä. Enpä tiedä kuinka meidän haihatuksemme hommatkaan hoituisivat ilman nettiä. Joka päivähän siitä on apua.

Vähän samoja netin huimia väyliä äimäili myös Raapimisjäljissään Kati reippaan Ievan polkan tahdissa.

liikkeelle

2006-08-06T16:14:00.000+03:00

Haihatus 2006 kesänäyttely lähenee loppuaan, viimeinen viikko pärähtää päälle huomenna.
Joten jos joku vielä aikoo tulla tämänkin kesäisen kulttuurin kurmeen kokemaan, niin kiirus alkaa olla.

Sitten onkin meillä takapiruilla taas takki ihan tyhjä, mutta ahh! vapaus kulkea! Varsin antoisaa hommaa tämä näyttelyn pitäminen on, vaan sitoohan se kuitenkin lähes koko kesäksi (4.6.-13.8. joka päivä klo 11-19).

On aika siiirtyä uutta Menevän miehen malli -kirjaamme esittelemään, sen on luvattu tulevan painosta elokuun lopulla. Ennakkotiedottamista on ruvettava tosissaan tekemään, koskapa emme suinkaan vain itseämme varten niitä kirjamääriä haali, vaan maailmallehan nuo olisi levitetttävä.
Eivätkä taida levitä ihan itsestään.
Siinäpä onkin taas haastetta haihatusväelle.

haihatushaastattelu

2006-08-05T19:32:00.000+03:00

Heinäkuun 10. päivä tuli Radio Keski-Suomessa Haihatushaastattelu.
Huomasin äsken sen löytyvän YLE24 videosalista.
Joten vaarsoguud, kuunnelkaa jos kehtaatte.

anarkiaakinko?

2006-08-04T16:54:00.000+03:00

Merja Metsäsen Lomaltapaluu (Working Capasity) Jousitie 70 vastapäisellä pysäkillä (pysäkkikyltti kuuluu teokseen, kyseisen pysäkin oma kyltti on poistettu jonkun luovasti/ilkivaltaisesti rullattua sen kääröksi)

Tuin tuumailujen taidetta tähän-keskustelussa Antti ehdotteli taidetta bussipysäkeille.
Susupetal yllytti puolestaan lähtemään ulos ja ottamaan maalit ja pensselit mukaan.

Ei ihan näin anarkisesti, mutta ilman lupia kumminkin on taidelaitoksemme alkukesästä somistanut lähipysäkkiä.
Halusimme edelliskesän näyttelyssä olleen teokseni tienposkeen ilahduttamaan ohikulkijoita. Tällä kohtaa taajama-aluetta tie kuuluu kunnan hallintaan, joten sieltäpäin olisi kai ollut lupaa anottava. Luotimme kuitenkin tällä kertaa Joutsan kunnan taidemyönteiseen asenteeseen ja päätimme hiukan oikaista, sillä vaikka asenne onkin kuinka hyvä tahansa, ovat usein byrokratian rattaat eritoten kesäaikaan aika raskaat ja hitaat. Päätimme ottaa korvan käteen ja kuunnella tarkasti, ja jos jostainpäin kielteinen risahduskin kuuluu, otamme teoksen heti pois. Eipä ole ollut poistoon tarvetta.

Toinen teos Raimon Savolaismallinen näköisvene (Man looking like an old Boat) loikoilee nelostien varressa. Siihen kyllä kyselimme lupaa kunnalta ja maanomistajalta ja sen saimmekin ihan sujuvasti ilman koneiston tahmeutta. Lupasimme kyllä silloinkin heti hakea pois jos se yhtään aiheuttaa närää.
Hyvää tuultahan tuo on vain tuonut ohikulkeville ja muistuttanut Joutsan ja Haihatuksen sijainnista. Teoksen luokse on nähty pysähtyneen ihmisiä lepuuttamaan sekä silmiään että matkanteosta jäykistynyttä selkäänsä asiaan tarkoitetulle lepolasselle pötkähtäneinä.
Samalla ovat varmaan päässeet sisäistämään vanhan veneen olemusta ja savolaismallista henkeä. Onpa sen jälkeen matkanteko ollut taatusti letkeämpää!

taidetta liikkeellä

2006-08-03T20:24:00.000+03:00

Pohvinrinteen koulun luokan 5A/ 2003 ympäristötaidetta

Tuin tuumailua blogissa käydään keskustelua siitä mihin julkisiin paikkoihin haluaisimme taidetta.

Meillä on tuore kokemus taiteesta auton kyljessä.
Jyväskylän nuorten taidepajalaiset maalata päräyttivät keväällä jo ikääntyneen, mutta yhä vireästi asiansa ajavan taiteenkuljetus-pakettivolkkarimme varsin rätväkäksi. Herätämme kyllä huomion liikkuessamme. Ihmiset osoittelevat ja hymyilevät, yhtään nenännyrpistyksiä emme ole nähneet. Sama koskee muihinkin maalamiimme menopeleihin, hyvää tuulta on liikenteessä. Meneväthän nuo näin poikkeuksina, mutta jos kaikki autot ja fillarit olisivat niin värikkäitä, iskisi liikenteeseen varmaan aikamoinen matkapahoivointiepidemia.

Ihan tässä meidän lähellä on alikulkutunneliin maalattu koululaisten taideteos.
Tunneli on koulukeskuksen läheisyydestä johtuen aina ollut nuorison suosima lymypaikka, olen usein siinä nähnyt välituntien aikana nuorta väkeä hengitys höyryten seisoksimassa. Seinien vielä ollessa ankean harmaat nuriso siinä oleskellessaan kiitettävästi värittikin tunnelia erilaisin kuvin ja tekstein. Tällainen spontaani taide ei kuitenkaan aina kaikkien makuun ole joten ”töhrytaide” päätettiinkin maalata umpeen.

Keväällä 2003 vei 5A luokan opettaja oppilaansa tunneliin maalipurkkien kanssa ja kolmea pääväriä käyttäen tunnelista tulikin selkeä ja piristävä taideteos kaikkien mieleen.

Vaikka siinä näkyykin kuin laineen liplatusta, ei siihen näiden vuosien jälkeenkään ole ilmaantunut yhtään kirkkovenettä, vaan teos on saanut olla puhtaana töhryistä, sen verran sentään nuoret näin pienellä paikkakunnalla kunnioittavat toistensa tekemistä. Ainakin tämän kyseisen 5A luokan pahin töhry-ikäkin saattoi onnistuneesti ohittua sillä, että saivat luvan kanssa purkaa luovuuttaan ja ihan oikeasti vaikuttaa ympäristönsä viihtyvyyteen.

Siihen viereiseen puistoon kävelytien varteen minä vielä toivoisin jotain ympäristöteosta, koulunmäeltä löytyisi varmaan edelleen tekijöitäkin.

näyttelykierros

2006-08-02T20:35:00.000+03:00

Vesa Väänäsen Makutuomari Pierre Pascal Haihatuksen taiteen valvomon tarkastusvirastossa 2006

Pääsimme kesätaidenäyttelykierrokselle, kun saimme siksi aikaa Haihatukseemme valvojaksi innokkaan ja asiantuntevan tyttären. Toinen taiteesta ainakin yhtä innostunut tuli mukaamme.

Kävimme Orivedellä Purnussa pitkästä aikaa, edellisestä käynnistä lienee pari-kolmekymmentä vuotta (hyi hävettää).
Paikkahan oli just niin hieno kuin muistinkin, kaunis luonnonrauha ja huikea hiljaisuus, oikea idylli kesänäyttelylle. Modernit (?) näyttelyhallit upposivat maastoon sulavasti. Taide oli tasokasta, eikä se aiheuttanut ähkyä. Pauliina Turakka Purhosen uskonnolliaiheiset kangasveistokset olivat suosikkejamme, mutta muitakin hyviä oli. Isäntäkuraattori Kenetti liikkui alueella tervehtien ja jutellen vieraitten kanssa. Kahvit joimme ulkona upeaa maisemaa ihaillen. Silti, ulos olisin kaivannut taidetta. Muutakin kuin ne pysyväiset Tukiaisen veistokset.

Mäntän kuvataideviikoilla emme ole käyneet vielä koskaan (apua, vajoan maan alle naama punaisena). Nytpä pääsimme sinne asti.
Taide oli hyvää Mäntässäkin. Erityisesti pidimme Pekilon näyttelystä, varsinkin Kaarina Kaikkonen ja Terike Haapoja kolahtivat täysillä.
Eipä ollut ulkotaidetta Mäntässäkään, ainoastaan se yksinäinen pukkiparka Honkahovin pihassa. Honkahovin pihalle ja rantaan kaipasin kyllä jotain, edes vähän. Joku ympäristöteos olisi ollut paikallaan. Samoin Honkahovin pienet parvekkeet olivat vailla taidetta. Jotenkin tämmöiset pienet extrapaikat olisi hyvä pystyä hyödyntämään, tai siis ainakin oma pieni kuraattorisilmäni huusi niihin muutakin kuin kuivia kellastuneita lehtiä.
Mäntän tunnelma ei viihdyttänyt viipymään kauempaa, kuin mitä taiteen katsomiseen meni aikaa. Henkilökunta oli kovin nuorta ja tiskin takana, enpä olisi tohtinut ruveta kyselemään kovin syvällisiä. Eikä ollut minkäänlaista kahvilaa istahdettavaksi ja taiteen sulattelemiseksi, ei edes Honkahovin upeissa tiloissa tahi terassilla.

Näistä pienistä nyt tässä nurisen, koskapa sillä silmällä olimmekin liikkeellä, vähän opintomatkalla ilmapiirejä haistelemassa ja ottamassa opiksemme.
Plussalle kokemukset kuitenkin jäivät reippaasti sekä Purnussa että Mäntässä. Ihan hyvillä mielin tulimme näistä hienoista näyttelyistä illansuussa kotiinkin.
Hyvä näyttely se on nimittäin Haihatuskin.

oi aikoja

2006-07-30T16:13:00.000+03:00

Lehdeltä toimeksisaaneena pääsin tutustumaan muinaishistoriaan.

Tilasivat kuvituksen rautakausijuttuun ja toimittaja pyysi autenttista kuvaa. Vups! historia oli koulussa heikoin aineeni ja muutenkin piirtelen lähinnä vähemmän vakavaa, enkä niin kovin näköistäkään. Mutta siksi siis olikin aihetta tutkittava ensin, koskapa ei nyt riittänyt pelkän intuition pohjalta riipaistu näkemys.
Onneksi tietoa löytyy, netistä ja kirjoistakin, kuvia ei kylläkään, siksihän lehteenkin pyydettiin piirroskuvaa.

Jäin miettimään tuota muinaista elämänmenoa, silloin oli varmaan täysi työ ihan hengissä pysymisessä, vapaa-ajan ongelmia ei tainut olla.
Ei tarvinut pähkäillä miten lomansa viettäisi, ei valita mitä kanavaa katselee tai ottaako kinkku- vai aurajuustoananaspitsan.
Ei ollut mahdollisuutta valita rupeaako vegetaristiksi, vegaaniksi, lakto-ovovegetaristiksi tai mitä kaikkea näitä nyt onkaan, syötävä oli sitä mitä oli ja millä pysyi hengissä. Oliko silloin edes olemassa allergioita? Vai kärsittiinkö kutinat ja vatsakivut sisulla hautaan asti? Hautaan kuitenkin päästiin ennemmin kuin nykyään.
Tuli oli sillon kovin tärkeä, ruuanlaitossa, lämmikkeenä ja valona. Kuinkahan paljon oli tulipaloja?
Entä hygieniapuoli, kuinka siitä huolehdittiin, ei tainut olla vessapaperia, lämpimästä suihkusta ei osattu uneksiakaan. Kuinka paljon ihmisiä kuoli huonon hygienian takia?
Ja hui, kuinka talvipakkasissa pärjättiin, meillä ainakin tässä talossa suurin huolenaiheemme talvisin taitaa olla öljynkulutus ja sen huikeat hinnat, vaan ei tainut sitä murhetta olla tuhannen vuotta takaperin.

Mitähän meidän tietotekniikastamme ja kännyköistämme ajatellaan tuhannen vuoden kuluttua. Vai ajatellaanko silloin enää ollenkaan mitään, kukaan.

parittomia sukkia

2006-07-28T21:05:00.000+03:00

Katoavatko sukkasi? Tuleeko pesukoneestasi pyykin jälkeen takaisin vain yksi sukka parista?

Varsin tuttua useimmille meistä. Lähes kaikilla on oma tarinansa katoavista sukista. Tätä varsin yleistä harmia ovat tarkemmin tutkineet lahtelaiset taiteilijatoverukset Pekka Purhonen ja Heikki Saure.
Asialle onkin löytynyt varsin konkreettinen selitys: Strumphica Ahmicus. Tällainen sukansyöjän prototyyppi on tänä kesänä nähtävissä Haihatuksen Parittomien sukkien näyttelyssä. Nähtävillä on myös millaista jälkeä tämä hirviö sukistamme jättää; ulostetta on esillä.

Kovasti sukansyöjä on kirvoittanut ihmisiä kertomaan katoilevista sukistaan ja erilaisia ratkaisumalleja tälle niin yleiselle haitalle. Olemmekin kehoittaneet heitä kääntymään kadonneiden sukkatarinoiden keräilijän Heikki Sauren puoleen kokemustensa kanssa. Heikki ottaa mielellään vastaan tarinoita, jospa vaikka joskus vaikka kirjan niistä tekisi.
Lähettäkää vaan vaikka tänne meille niitä sukkajuttuja, pistämme menemään edelleen Heikille.

Kukapa ei tahtoisi löytää sukkiansa vaikka kirjan sivuilta!

Pirtola-ite ja muitakin outsidereita

2006-07-25T16:32:00.000+03:00

Lauri "kutomassa" lisää verkkoa Minna Pyykön Pitkä Odotus teokseen.

Meillä kävi piristäviä vieraita.
Pirtolan Erkki kävi sunnuntai-iltana Haihatuksessa taiteilijatovereidensa Leenan ja Laurin kanssa. Jostain matkan varrelta oli löytynyt mukaan myös saksalainen soittajakulkuri Felix.

Tulivat tietysti boheemisti pari tuntia näyttelyajan jälkeen, vaan ei se mitään, oli oikein mukava tutustua tähän porukkaan ihan ”rauhassa” ilman muuta näyttelyväkeä.
Pirtola katsoi tapansa mukaan näyttelyn videokameran läpi, Felix säesti kaiken aikaa improvisoiden ja löytäen mitä moninaisimpia ääniä kolkuttelemalla kaikkea mahdollista (ihan kuin Kiwano:)). Lauri opetteli kutomistakin nuoruuden innolla, kieli keskellä suuta ja silmät killissä, kun puikot sattuivat kohdalle.
Illan päätteeksi kokeilivat vielä kaikki mahdolliset kulkupelimme vauhdikkaasti iloiten. Pienet pihajamitkin saimme kokea vielä illan jo uhkaavasti hämärtyessä, Felix soitti banjoaan (tai jotain) ja joikasi lähes saamelaiseen tyyliin ja Pirtola paukutti shopparistamme löytämiään uuninpeltejä.

Ja juu, kyllä olivat ihan selvinpäin.

Tervetuloa toistekin!

Keskisuomalaisessa 23.7.06

2006-07-24T10:33:00.000+03:00

ITE-TAIDE JA RAJATON LUOVUUDEN PERIAATE

Kesänäyttelyiden uuskansantaide hykerryttää ja puistattaa sisuskaluja pitkään

HAIHATUS
Kesänäyttely Joutsassa 13.8. saakka.

ILMANPIELI
Ite-taidetta Galleria Kävyssä Konnevedellä 30.7.saakka.

Haihatuksen toimintafilosofia perustuu taiteen kokemisen ja tekemisen kynnyksen madaltamiseen. Siellä ei tarvitsekaan rypistellä otsaansa korkeakulttuurisen taiteen ääri-ilmiöiden parissa. Jos kynnyksen madaltaminen vaikuttaa katsojien hyväntuulisuuteen, Haihatus on onnistunut tavoitteessaan erinomaisesti. Aina on joukossa myös heitä, jotka kavahtavat näkemänsä kaoottisuutta, eivätkä hekään ole väärässä.

Haihatus esittelee ennen kaikkea Ite-tadetta. Kiasmakin ehätti viime kesänä tekemään siitä oman katselmuksensa, jolloin madaltamisen idealle saatiin oikein korkeakulttuurinen hyväksyntä. Haihatus on Ite- taiteen esittelylle Kiasmaa parempi niin madaltamisen kuin lajin luonteenkin kannalta. Ite-taiteilijoiden alkuperäinen esittelypaikkahan on pihapiiri ja sen kautta Haihatuksen näyttely avautuu sisätiloihin ja takaisin. Näyttelyn järjestäjille Raimo Auviselle ja Merja Metsäselle miljöö on autenttinen. Siksi Auvisen kymmenistä hellan liesistä rakennettu Hellahuone Ja Metsäsen Culture-kyltyyrikyltti ovat myös täsmällisesti oikeilla paikoillaan.
Kyltti viittaa liikemerkkimäisesti läheiseen peltomaisemaan ja samalla sanan kultuuri toiseen merkitykseen, maanviljelyyn. Kyltti luonnehtii myös Ite-taidetta, sillä nykykansantaiteilijat tulevat taidekulttuurin ulkopuolelta, kuten pelloilta, metsistä ja työpajoilta. Mukanaan he tuovat rajattoman luovuuden periaatteen, jonka esittelystä Haihatus on saanut jo laajaa mainetta. Periaatteeseen liittyy myös teosten materiaali, joka voi liittyä läheisesti taiteilijan elämäkertaan tai olla yleensä arjen materiaaleista koostettua.

Ite-taide vaikuttaa useimmiten ensin humoristiselta. Teosten nimet kertovat sisällöstä sanasutkauksillaan ja -väännöksillään. Uuskansantaiteilijoilla on liiteri-picasson suhde materiaaliin ja romuvarasto-duchampin suhde sanan ja materiaalin väliseen suhteeseen.

Huumoria ja kriittisyyttä

Usein nimi niittaa lopulta huumorin ja kriittisyyden yhteen kuten monissa Vesa Väänäsen rautaromuveistoksissa tapahtuu. Nykytaiteemme kriittisin asenne saattaa hyvinkin olla juuri Ite-taiteilijoilla, vaikka sanoma tuleekin esiin hellyttävän vennamolaisesti. -”Kyllä kansa tietää”.

Pihan reunassa on kuin lasten leikkipuistosta kaapattu puinen lentokone. Kun sitten kiertää pullean koneen peräpuolelle, avautuu näkymä, joka ei huvita enää yhtään. Koneen sisällä on kaksi kahlittua ja hupulla peitettyä hahmoa. Ajatus lentää välittömästi puutarhailottelusta Guantanamoon tai tämä kone voi lennähtää tilanteen muuttuessa mihin tahansa maailman tulehduspisteeseen; tänään se on Libanonissa.

Hämeenlinnalaisen Josef Tommisen lentokoneveistos lennäyttää kuin huomaamatta pohtimaan, mikä on ite-taiteen ja institutionalisoidun taiteen välinen suhde. Pekka Purhosen ja Heikki Sauren installoima Parittomien sukkien näyttely, Kalle Turakka Purhosen Vaahto Ukot vintillä ja Pekka Suomäen romukollaasit muistuttavat vahvasti ite-taidetta, mutta liittyvät kuitenkin yleisen taidehistorian kehityskertomukseen. Kiasman Ite-taiteen näyttelyssä esiintynyt Mauri Korhonen kuuluu joukkoon vain huumorinsa välityksellä, sillä maalarin taidoillaan hän etääntyy vähintään puoli askelta nykykansantaiteen rajojen ulkopuolelle.

Näyttelyn kirvoittama rinnastaminen tuottaa ainakin yhden hedelmällisen ajatuksen: ite-taiteilijat ja taiteen marginaaliin suosiolla siirtyneet muistuttavat toisiaan. Ehkäpä seuraavassa vaiheessa Ite-taide alkaa vaikuttaa jo tyylitietoisiin taiteilijoihinkin. Siitä saa anarkistista maustetta ilmaisuun ja tapaan tarkastella varsinkin auktoriteettien eriskummallisia toimia.

Ite-taiteen kultakausi

Haihatuksessa on runsas joukko myös Outi Markkasen teoksia. Ite-taiteen rinnalla hänen herkkä suhteensa materiaaliin vain korostuu. Elementit eivät kolise yhteen vaan helisevät yhteyttä. Markkanen on kuratoinut kotikunnassaan sijaitsevaan Galleria Käpyyn näyttelyn Ite-taiteesta. Galleria Käpy sijaitsee Konneveden keskustassa.

Kävyssä mukana ovat myös Haihatuksessa esiintyneet Metsänen ja Auvinen sekä Korhonen ja Heikki ”Morgan” Hämäläinen. Kävyssä Korhosella on kollaaseja, joista oivaltavin on Toisinajattelijan vappu. Morgan on maalannut puunkappaleille muun muassa erilaisten syöpäläisten kuvia. Passaa niitä ilolla inhota.

Tähän mennessä Suomesta on löytynyt jo useita satoja uuskansantaiteilijoita ja lisää löytyy koko ajan. Elämme Ite-taiteen kultakautta, jossa karaatit sen kuin vain karttuvat. Markkanen on kutsunut näyttelyyn joukon konneveteläisiä ja lähikuntien tekijöitä. Kylistä heitä löytää.

Risto Rossi Konneveden Rossinkylältä ilmaisee teoksessaan Vanha vaskoolimies yhden tulokulman ite-taiteelle. Metsän käppyrät ovat sen historiallista materiaalia ja Rossi nostattaa ne taidokkaasti kunniapaikalle. Ulkona oleva Takinkääntäjä, jossa takki todella kääntyy, kun veivistä vääntää, edustaa lajin kantaaottavaa puolta iskevimmillään.
Hankasalmelainen Sauli Sormunen on omintakeinen puunkäsittelijä. Hän on tehnyt paljon symbolistisia kuolemaan liittyviä veistoksia, humoristisen Poksauttajan ja reliefin 7 veljestä ja Venla. Mikko Makkosen luonnonläheiset lasimaalaukset tuovat uuden tekniikan ite-taiteen karttuisaan piiriin.

Riemastuttava maakuntakierros uuskansantaiteen parissa hykerryttää sisuskaluja vielä pitkään. On niitäkin, joita puistattaa ja hekin ovat oikeassa.

HANNU CASTRÉN

kulttuurin kesantopelto

2006-07-22T19:24:00.000+03:00

(taustalla merja metsäsen Haaveissa -teos)

Kulttuurin kesantopeltomme kukoistaa kauniisti.
Oli oikea ratkaisu avata näyttelystä näkymä pellolle, saimme luonnon mukaan taiteilijalistaamme.
Näyttelyvieraat pysähtyvät mykistyneinä savipajalaiturin päähän lepuuttamaan silmiään ja ihailemaan avautuvaa maisemaa. Tänäänkin eräs kiireinen rouva sanoi tullessaan ettei tarvitse kausilippua, koska ei ehdi kuitenkaan toiste tulemaan, lähtiessään kuitenkin leimautti lippunsa voidakseen tulla vielä uudestaan ihailemaan niittyä.
Olemmehan jo aiemmin huomanneet tuon niityn kesäisen kauneuden, mutta pari mäntyä siitä oli kaadettava, että näystä pääsevät nyt nauttimaan myös näyttelyvieraat. Taiteen selostamotornimme on myös aivan mahtava näköalapaikka, sieltä näkee hyvin pellon alati vaihtuvan väriloiston.

Vastedeskin haluamme pitää pellon luonnontilaisena ja laittaa tulevinakin kesinä siihen sellaista ympäristötaidetta, joka on sopusoinnussa heinien ja horsmien kanssa eikä edellytä paljolti polkujen tallaamista, vaan on nähtävissä pellon laidalta ja tornista.

menevää miestä tilattavissa

2006-07-19T16:49:00.000+03:00

klikkailemalla kuvaa saa suuremmaksi.

On painoa pudotettu, painoja nosteltu ja nyt on opus painossa! - Heh, onpas hauskaa tämä kielen kanssa leikkiminen!

Menevän miehen mallia voi nyt tilata kopsahtamaan postilaatikkoon syyskuisena julkaisupäivänä ja halutessa vaikka omistuskirjoituksin varustettuna. Ennakkotilaushinta on edullinen 25 € plus postitus. Tilata voi Haihatuksesta paikan päältä, sähköpostitse haihatus@haihatus.net tai puhelimitse 040 5161703.

Varaa omasi ajoissa ettet jää ilman!

ruumiinkulttuuriprojekti

2006-07-13T12:36:00.000+03:00

kuvan saa suuremmaksi klikkailemalla

Ehei, ei ole Haihatuksen ruumiinkulttuuriprojekti päättynyt, vaikka pääosan esittäjä onkin jo timmissä kunnossa. -Edelleen, vaikka tavoitepaino saavutettiinkin jo marraskuussa.

Taittaja-taitaja Pekka Suomäki toi toissapäivänä kirjamatskut nähtäväksemme. Wau! siitä tulee H I E N O!, kuten osasimme odottaakin.
Nyt on sitten hommailtu EANnät ja ISBNnät, tarkisteltu suurennuslasin kanssa tekstiä ja kohta lähtee opus painoon.

Kyseessähän on siis kirja Haihatuksen ruumiinkulttuuriprojektista, jossa haihatusmies uhrattiin liikunnan alttarille; liikkeelle ja laihtumaan 63 kiloa. Kirja nimeltään Menevän miehen malli kertoo tarinan miehen matkasta sohvan pohjalta Finlandia hiihdon jälkeisiin tunnelmiin. Olen lähiperspektiivistä hommaa seuranneena kirjoittanut ja piirtänyt päiväkirjamerkintöjä julmasti mukaillen koko komean prosessin. Pekka Suomäki on sen sitten pistänyt pakettiin ja tehnyt siitä taidekirjan.

Tuskin maltatte odottaa, mutta syksyllä se julkaistaan!

arkiharha

2006-07-11T17:54:00.000+03:00

Arkiharha, kuvaaja Matti Salmi

Joutopäivien jälkeinen arki iski Harhaa! Pääsin mukaan Arkiharhan koeyleisöksi Jyväskylän Kaupunginteatteriin.
Arkiharha on Jyväskylän Taidetanssiyhdistyksen 20-vuotisjuhlateos, siis taidetanssia, liiketeatteria. Kummallistahan se oli ainakin näin kokemattomalle tanssitaiteen ystävälle, mutta niin kai oli tarkoituskin.

Koeyleisöä kun olimme, saimme myös jäädä keskustelemaan ja antamaan palautetta, jonka mukaan ryhmä ilmeisesti vielä hioo esitystään. Eikä siinä isoja korjauksia tarvitsekaan tehdä, mutta hyvähän heidän on tietää kuinka yleisö esityksen kokee, ymmärsimmekö oikein, jaksoimmeko seistä vaaditun ajan vai tarvitaanko istuimia heti alkuun ja niin edelleen.

Hieno värikäs esitys se oli, kiva äänimaailma ja hauskaa kun ei tarvinut pelkästään paikoillaan istua, vaan siirryttin pari kertaa toiseen paikkaan. Tanssijat ottivat meidät vastaan heti tullessamme ja ottivat välillä muutenkin sanattomasti kontaktia yleisöön.

Ei yhtään pöllömpää taidetta siis tanssikaan, ymmärsin ettei se ole kaukana itseäni lähempänä olevasta kuvataiteesta, varsin likihän tuo on myös performanssitaidetta. Voisin kyllä nähdä sitä toistekin!

käsi kädessä

2006-07-09T16:20:00.000+03:00

Emme juurikaan ole joutorientoihin valitettavasti ehtineet osallistua, emmekä senpuoleen helteisiin läkähtymäisillämme ole rientoja kaivanneetkaan. Markkinatorin käväisin katsastamassa ja Taideseuran näyttelyn lukiolla. Oli hienoa että sinne oli koottu yhteen luokkaan nuorten oma osasto, muutaman lukioikäisen paikallisen nuoren taidetta; grafiikkaa, sarjakuvaa ja tekstiilitaidetta. Lupaavia taiteeilijanalkuja olivat kaikki.

Tänä iltana olisi tiedossa Joutsan nuorisoseuran Talkooteatterin tämän kesän näytelmän ensi-ilta talomuseolla. Talkooteatterin esitykset olemme yleensä käyneet katsomassa, ihan jo tukeaksemme ja kannustaaksemme paikallista kulttuurin tekemistä.
Yhteistyötähän tällä alalla on eritoten näin pienillä paikkakunnilla tehtävä kulttuurin vahvistamiseksi. Haihatuskin saa hiukan taloudellista tukea paikkakunnan yrittäjiltä, Dataseedin pojat ovat auliisti antaneet työpanostaankin, moni nettihomma taitaisi meiltä lyijykynäsukupolven vanhuksilta jäädä tekemättä ilman apua ja kärsivällistä opastusta. Teatterikoneen kanssa vaihdamme osaamistamme tarvittaessa ja talkooteatterikin on joskus lainannut meiltä rekvisiittaa esitykseensä.
Yhteistyössähän se voima on!

joutopäivät

2006-07-08T16:14:00.000+03:00

Kalle Turakka Purhosen Vaahto Ukot Vintillä Haihatuksessa 2006

Eipä kovin paljon nukuttu viime yönä, vaan vartioitiin haukkana näyttelyaluettamme kun joutorokkikansa vaelsi ohitse mennen tullen. Ohitse valui nuorisoa kävellen hiukkasen horjuen ja ajellen bassoa pumputtavilla ja pakoputkiaan paukuttavilla autoillaan ees ja taas. Ja kaiken aikaa taustalla kuuluui myös Joutorock, Popedan saundit ainakin siinä puolen yön jälkeen tunnistin.

Kiltisti kuitenkin kulkivat tietä pitkin, ainoastaan yksi poikakolmikko rynni peltomme poikki. Räksytin kyllä julmasti perään, eivätkä takaspäin tullessaan sitten enää yrittäneetkään. Rokkinuoriso keräsi taas tyylipisteet, miinusta tuli oikeastaan vain tiellä olevista rikkoutuneista kaljapulloista.

Tänään olisi taas valvottava kun talomuseon ohjelmassa on lealaveenit ja kirkat ja kaikki. Ja tietysti sitä jousalaista perinnejuomaa; SAHTIA.
Ehkä hiukan vanhempaa väkeä vetää tämä joutolauantain ohjelma, mutta edelleen on kyllä syytä olla vartiossa. Valitettavasti vanhempi väki saattaa olla enempikin örveltävää näissäkin pippaloissa kuin nuoriso. Ja turha siitä on sahtia syyttää!

Valvottavien öiden väliin kun sattuu tällainen helle, on fiilis kyllä kesäfestareiden mukainen, huippaa, väsyttää, janottaa, painostaa, mutta kivaakin on.
Ihmisiä, hulinaa ja meteliä piisaa tämän viikonlopun, kyllä yhden viikonlopun jaksaa vaikka päällään seisten, tietää vanha haihatussanonta.

Ilmanpieli on avattu

2006-07-05T23:16:00.000+03:00

Leila Hakala ja mansikkatorttu Ilmanpieli-näyttelyn avajaisissa 5.7.2006

Ilmanpieli -näyttely avattiin tänään.
Toistakymmentä nykykansantaiteilijaa oli Outi Markkanen koonnut mukaan tähän näyttelyyn Konnevedelle Galleria Käpyyn. Oikein hyvältä näytti !!

Avajaistarjoilukin oli kaunista taidetta, kolmatta metriä pitkä mansikkatorttu oli ITE taiteen keskellä kuin kunniapaikallaan. Tästä puhuimmekin näyttelyvieraiden kanssa; ruokakulttuurin itsestäänselvyydestä, ei juuri ole ihmisten kohtaamisia ilman että siihen kuuluisi syöminen tai juominen. Tämän kesäisen torttuteoksen oli luonut Galleria Kävyn taustavoimiin kuuluva Leila Hakala.

Torttua ei ehkä enää ole, mutta silti kannattaa suunnata kesäreissunsa Konneveden suuntaan, siellä on hieno näyttely.

jäätelökesä

2006-07-04T22:14:00.000+03:00

Pikkuruisen näyttely-kahviomme valikoima laajenee! Olemme jo kauan pähkäilleet jäätelömyyntiä ja nyt helteitten innostamina hommasimme viimein pienen pakastimen jätskiä varten. Torstaina saamme tilaamamme tofutuutit myyntiin ja ehkä emme malta odottaa sinne asti vaan haemme jo huomenna ennakkoon pienen erän.

Kahviomme on kaiken aikaa toiminut itsepalvelu-periaatteella ihan hyvin, ihmiset ovat osanneet kahvinsa kaataa ja pullansa napata ihan itse, maito ja mehu ovat löytyneet jääkaapista ja lattialla olevaan maitotonkkaan on maksu kilahtanut ihan suomalaisella rehellisellä säntillisyydellä. Samaan malliin aiommekin jatkaa, vaikka valikoima näin huisisti lisääntyykin, peräti kolmella sortilla tofutuutteja.

conditorie

2006-07-03T20:21:00.000+03:00

Morganin Rakennusmiesten Kaakkukisa Haihatuksessa 2006

Ihan ilman täytekakkua sujuivat äskettäiset synttärit ja hääpäivät. Juhannusta sentään juhlistimme kakulla, suunnittelimme sitä näyttelyvieraillekin tarjoavamme, vaan omiin suihinhan tuo äkisti upposikin.

Näyttelyssä Morganin huoneessa oleva Rakennusmiesten Kaakkukisa sensijaan tuntuu ihmisten makuhermoja tai ainakin kilpailuviettiä kutkuttavan. Siihen viittaa ainakin äänestysuurnan uhkaava täyttyminen ja äänestyslippujen loppuminen vähän päästä. Tärkeäähän tuo oman mielipiteen ilmaiseminen on, vaikka ei palkintoakaan ole tiedossa.
Vaan emmeköhän sentään näyttelyn päätyttyä laske tulokset ja ilmoita vaikka tässä blogissa, mikä näistä herkullisista konditoriatuotteista oli yleisön suosikki! Vai mitä Morgan?

punaiset puukkarit ja vanhat viirit

2006-07-01T18:45:00.000+03:00

Toivon Torin kirppis on ihan lähinaapurimme, lähes melkein samalla tontilla.
Siellä kannattaa käydä aina silloin tällöin tsekkailemassa ja aarteita bongailemassa, ”uutta” tavaraa sinne ilmaantuu aika tiuhaan.

Monet näyttelyvieraammekin yhdistävät kirppiskäynnin kulttuurikierrokseensa, äskettäin eräskin hihkui riemusta löydettyään sieltä Baddingin vanhan vinyylikiekon.
Itsekin kävimme siellä taas eilen ja kotiin tulimme vain muutamaa euroa köyhempinä mutta onnellisina lähes uuden amerikkalaishirvitysmallisen pikkupoikien chopperipyörän, muutaman ruusuisen kahvikuppi-parin, punaisten puukenkien ja AHHH!!, parinkymmenen ihanan nostalgisen matkamuistoviirin kanssa!

Voi tätä ihmisen tavaran kaipuuta! Ei näille kaikille mitään järkevää käyttöä tahi tarkoitusta ole, tunnetta ja muistoja nämä vanhat esineet enemmänkin herättävät. Hyvä mieli tuli vaikkapa niistä kauniista käytössä pehmenneistä punaisista puukkareista, vaikka vähän pienet olivatkin.

suuria sanoja pieniä pyöriä

2006-06-29T14:30:00.000+03:00

Kaikki interaktiiviset haihatushärpäkkeet ovat osoittautuneet toimiviksi.

Nelostien kaunistukseksi viety Savolaismallinen näköisvene on saanut hyvää palautetta, onpa siinä nähty ihmisiä makoilemassakin!

Savipaja on tuottanut kohta parisataa veistosta, niitä on nähtävänä Haihatus-kotisivulla sitä mukaa kun kuivuvat ja ehdimme kuvaamaan.

Sanavarastossa ihmiset viihtyvät pitkään lueskelemassa ja kirjoituksiakin on tullut seinille ja pöytälaatikkoon.

Chatti -kirjamme sekä taiteenvalvomon tarkastusvirastossa, että kummassakin näyttelytilan vessassa ovat kirvoittaneet myös ihmisiä kirjoittelemaan. Vaikka ihan mitä!

Kulkuneuvolan menopelit ovat saaneet kyytiä, pidempiin matkoihin niillä ei ole vielä uskaltauduttu, mutta pihamaalla ja Toivon Tuvankin tontin puolella on kyllä tandemia, ekochopperia, mäkkäriä ja muita kulkupelejä nähty. Ja riemuisaa kiljuntaa kuultu.
Eilen saimme pari pikkuista polkupyörää lisää naapurista.
Hyvä homma ja kaunis kiitos naapurille.

Ilmanpieli nousee

2006-06-28T12:30:00.000+03:00

Sisä-Suomen Lehti 27.6.06
-KUVAT SAA SUUREMMAKSI KLIKKAAMALLA

Nykykansantaide taitaa tosiaan rönsytä runsaasti tänä suvena. Varsin tyytyväinen olen tähän Outin Ilmanpieli -ideaan tuoda ITE -taiteen näyttely pienen paikkakunnan Galleriaan.
Käpy Galleria sopii tämän taiteen estradiksi hyvin, kuin kotonaan ovat nämä teokset siinä vanhassa puurakennuksessa ja ympäristössä ulkona.
Matalamapi kynnys on kaikelle kansalle tulla tätä kaiken kansan taidetta katsomaan Käpyyn, kuin isoihin taiteen halleihin suurissa kaupungeissa. Näyttely saadaan pystytettyä tämmöiseen paikkaan ihan äkkiseltäänkin ilman isoja koneistoja ja miljoonabudjetteja. Ihan ite. (Vaikka kyllä varmaan saa Outi aika väkkäränä vielä viikon verran olla, ennenkuin on ihan valmista.)

Monelle näyttely voi olla elämyksen ja inspiroitumisenkin paikka, saattaa käydä kuten näyttelyyn osallistuva Risto Rossi kertoo Sisä-Suomen Lehdessä itse innostuneensa taiteen tekemiseen lomareissulla taidenäyttelyitä kiertäessään: ”Ajattelin, että tähän minäkin pystyn!”
Näinhän se on, ihan itsestä ja omasta halusta se on kiinni!

Ilmanpieli

2006-06-26T19:26:00.000+03:00

Kävimme Konnevedellä.
Ripustimme taidettamme Käpy Galleriaan Outi Markkasen kuratoimaan Ilmanpieli -näyttelyyn. Outi on ITE -hengessä koonnut näyttelyyn nykykansantaidetta sieltä ja vähän täältäkin.

Sain ”naisellisille” töilleni ihan oman huoneenkin, vaan enkös oman osuuteni ripustettuani itse mennyt ehdottamaan huoneestani paikkaa Raimon Reviiri veistokselle. Siinä sitä taas oltiin, naiselliseen huoneeseen tuli siis kuitenkin mies reviireineen! Oma syyni, vaan kun ripustus jotenkin oli liian helpon ja vaisun tuntuinen, kaipasi pientä pontevaa parisuhteista vuorovaikutusta pikkusen kipakoituakseen.

Hyvä näyttely on Konneveden Käpy Galleriaan nousemassa, ensi viikon keskiviikkona 5.7. klo 19 ovat avoimet avajaiset. Kaikki Konnevedelle silloin! Hus!

byrokratia

2006-06-24T19:09:00.000+03:00

Byrokratia, mmetsänen 2006 (osa teoksesta)

Vuosia sitten jo löysimme romunkeräyksestä kummallisen härsvänkkelin. Olipa raskas ja julman näköinen! Varmaan se on joku vanha maataloustyökoneen osa, mutta ainakin minulle se toi mieleen lähinnä jonkun kidutusvälineen. Silmät kiiluen sen saimme rahdattua kotiin taiteen materiaaliksi. Kun ei siitä kumminkaan mitään näinä vuosina syntynytkään, oli se viime kevään siivouksissa jo vähällä joutua kaatiskuormaan.

Tänä suloisen suvisena juhannusaamuna kävin jo varhain pitkospuulenkilläni ja siinä auvoisessa aivolevossa teos sitten syntyi päähäni. Toivoinpa totisesti ettei kyseistä härsvänkkeliä viety todella kaatikselle, en ollut siitä ihan varma, muistin vaan päättäneeni, että nyt se saa lähteä. Onneksi se löytyi vielä romuvarastosta. Muutakin sopivaa materiaalia löytyi ja teos loksahti kuin itsestään oikeaan muotoonsa. Itse tykkään tästä vanhasta puusta ja raudasta tehdystä uusimmastani, vaikka siitä tulikin lähes siron kaunis, vaikka raskasta ja julmaa hain. Nimeksi tuli Byrokratia.

Kas, siinäpä on uusi ulkoteos vietäväksi Konnevedelle Outi Markkasen järjestämään Ilmanpieli -näyttelyyn. Jospa kuraattori kelppuuttaisi.

tienvarsitaidetta

2006-06-21T22:21:00.000+03:00

Raimo Auvisen Savolaismallinen näköisvene (Man looking like an old Boat)

Jo vain saimme hommattua peräkärrin, huonon , mutta halvalla. Vanha kärri kun hajosi avajaiskärräyksiin. Muutaman viikon olemme olleet ilman kärryä ja yhtenään tuntuu tarvetta olevan.

Kärrin päälle nostimme aamusella Raimon Savolaismallisen näköisveneen ja veimme sen nelostien varteen . Kunnasta kun esittivät alkuviikosta toiveen jonkinmoisesta piristyksestä siihen puistikkoon, nelostien matkaajiille tervetulon toivotukseksi ja mielihyväksi ohi ajavillekin.

Veistos on vanhasta veneestä tehty, kookas ja painava. Onneksi saimme avuksi pari raavasta miestä naapuristamme Toivon Tuvalta.
Täst´edes siis ainakin silmä lepää Joutsan kohdalla. Eikä taide-elämystä toki tarvitse rajoittaa silmin koettavaksi, sen vierellä olevaan ”lepolasseen” voi väsynyt matkamies hetkeksi pötkähtää pitkälleen lepääkseen.
Se lienee sitä interaktiivisuutta!

juhannussiivous

2006-06-20T10:53:00.000+03:00

Teimme vähän juhannussiivousta tienposkessa, jotta ihmisten on sievempi tulla taas tänne maalle juhannuksen viettoon. Tietysti myös ettei kukaan eksyisi vaan löytäisi hyvin perille.
Eilisen leppeän kesäillan vietimme nelostien varressa melkein puoleen yöhön asti maalatessamme kylttejämme. Ja eikös tullutkin kepeän raikkaat!

Taidammepa vielä viedä kyltin viereen taideteoksenkin, Raimon Savolaismallinen näköisvene (Man looking like an old Boat) istuu- tai oikeastaan makaa- tuohon nurmelle kyltin viereen vallan mainiosti.

Vireä ja ystävällinen rautakauppamme ei taida olla auki ihan juhannuspyhinä, Joutopäiviäkin vietetään vasta kahden viikon päästä, mutta Haihatus on avoinna yleisölleen myös jussina, joka päivä klo 11-19.
Poiketkaapa, nelostien kulkijat!

prosessit nykytaiteessa

2006-06-18T20:26:00.000+03:00

Raimo Auvisen Polku installaation jälki Haihatuksen 2005 jälkeen.

Nykytaiteeseen sisältyy joskus myös prosessi, teos elää aikansa ja katoaa tai kadotetaan. Siihen ajatukseen olen tykästynyt, itse kun en kaipaa maailmaan yhtään lisää täytettä, en ole kovin keräilijä. Olen esimerkiksi joitakin omia teoksiani hävittänyt roskikseen asti tai jatkanut niitä uusiin ajatuksiin ja teoksiin.

Ympäristötaide ja performanssithan ovat prosesseja, samoin monet installaatiot.Tämän kesän Haihatuksessa Granö-Hippeläisen Minuuden puutarha -savipaja on myös tällainen prosessi, joka on kasvanut ja lisääntynyt näyttelyissä ympäri maailmaaja kasvaa edelleen, eikä sen ole tarkoituskaan elää loputtomiin ainakaan materiaalisessa muodossaan.

Jotain tästä prosessiajattelusta luin myös Helena Sederholmin vastauksista Mäntän Kuvataideviikkojen Kysy Nykytaiteesta sivulta. Olipa hyvä ajatus pistää nykytaiteen tuntija -kuraattori vastailemaan ihmisten kysymyksiin. Hyviä kysymyksiä näyttää tulleen ja vastaukset sitäkin parempia.

Taiteen tarkoitushan on myös herättää ajatuksia ja kysymyksiä, ei välttämättä tehdä tavaraa säilöttäväksi museoihin.

suven taidetta

2006-06-17T17:38:00.000+03:00

Mauri Korhosen Pilkunnussija Haihatuksessa 2003

Tänään avattiin Sysmässä vanha kunnon Suvi Pinx.
Ensi kertaa olimme niissä avajaisissa, mutta ilmeisen perinteisen kaavan mukaan menivät nämä kekkerit. Väkeä oli paljon, meille tuttuja naamoja ei juurikaan ollut joitakin julkkuja lukuunottamatta. Arvokkaan oloista väkeä, varmaan ostavaakin.

Näyttely oli myös sitä taattua tasokasta nykytaidetta, mitä Pinxissä on jo totuttu näkemään. Mitään yllätyksiä ei näyttely tuonut, taide oli kyllä oikein tasokasta, mutta ripustukseen en täysin ollut tyytyväinen.

Vaan joku tykkää äidistä ja toinen tyttärestä, sanoo vanha sanontakin ja onneksi on näin.

lentoharjoituksia

2006-06-16T16:08:00.000+03:00

Jaakko Auvisen Poimurilintu Haihatuksessa 2000

Talomme piipussa pesii naakkapariskunta.
Niiden puuhia olemme saaneet seurailla jo useamman vuoden ajan. Keväällä kävivät juomassa savipaja-materiaalikasan päällä olevan pressun kuoppiin kerääntyvää vettä ja olivatkin ihan äiminä kun Veli tuli pajaansa rakentamaan. Liekö kostoa vai sisustamisen tarvetta ollut sitten se, kun heti ensimmäisinä näyttelypäivinä toinen naakoista kävi nappaamassa pajan hyllyltä yhden veistoksen, pudotellen samalla tietysti muitakin maahan.

Eilisestä saakka naakat ovat olleet ihan hurjina. Kaiken aikaa raakkuvat ympärillä ja syöksähtelevät kohti. Vahtivat, seuraavat ja tarkkailevat joka liikettä. Jos meitä on kaksi pihassa, kumpikin saamme oman vahti-naakan lähistölle tuijottamaan ja raakkumaan. Hauskaa kontaktinottoa, tuntuu kuin ne vastaisivat huutoihimme ja puheisiimme ja me tietysti yritämme raakkua niille takaisin.
Ja kuten saatoimme vähäisilläkin ornitologian tiedoillamme päätellä, pikkunaakkoja näyttää olevan lentoharjoituksissaan. Joten samassa veneessä ollaan, mekin välillä hurjina raakumme kun on näitä pesästä lähtevien poikasten lentoharjoituksia meneillään.
Viimeksi eilen taisin raakaista aika äkäisesti.

minuuksia

2006-06-13T16:09:00.000+03:00

Hippeläinen-Granön Minuuden puutarha -savityöpajassa ovat kuvanveistäjät ahkeroineet. Yli 70 veistosta on viikossa jo syntynyt. Ihan kaikki eivät toki veistosta tee, ryhmämatkaajilla esimerkiksi on yleensä sen verran kiire, etteivät moiseen ennätä. Kiinnostusta asiaan on heilläkin kyllä ollut.
Nyt ovat tuoreet täällä tehdyt veistokset Haihatuksen kotisivulla nähtävissä ja uusimmat veistokset pyrimme jatkossa laittamaan ainakin lähes päivittäin.

Yhteistyökumppanimme Dataseedin pojat Pasi ja Teemu tekivät tämänkin meille mahdolliseksi. Pasi teki systeemit ja Teemu tuli paikalle rauhallisen kannustavalla asenteella opettamaan, eikä se sitten taas olekaan vaikeata.

uutisankka

2006-06-11T21:30:00.000+03:00

Vesa Väänäsen Uutisankka Varis Haihatuksessa 2006

KÄÄK! Mokasin!

Tähdet näyttely Seinäjoella on vasta vuoden kuluttua! Sehän lukee siinä esitteessä: 8.6.2007! Pekalta tuli viesti, kiitteli kauniista sanoista, mutta että olen ottanut asiassa varaslähdön, sitten vasta honasin vuosiluvun. Kuulemma ovat ajoissa liikkeellä tällä kertaa. Höh, voiko noin tehdä, olla ajoissa liikkeellä? Missä on vanha kunnon deadline ja viimetinka. Minä kysyn vaan ja punastun nolona.
Rukkasin sitten vaivihkaa pikkusen tuota edellistä tähtiä -kirjoitustani.

Älkää siis menkö Seinäjoelle, menkää Sysmään!

tähtiä

2006-06-10T19:56:00.000+03:00

Pääsimme Morganismiin, kiitos Ellille.
Ryväs oli taas taattua tavaraa; hui!, huomasin huutelevani ihan itsekseni tiedepuolella. Menkäähän kokemaan, mutta älkää pistäkö piikkikorkokenkiä jalkaan, metsäpolullakin on nähtävää.

Seinäjoen taidehallissa ON TULEVANA SUVENA 2007 toisen pitkäaikaisen yhteistyökumppanimme ja haihatustaiteilijan Pekka Suomäen valokuvanäyttely Tähdet, ihmisiä provinssirockissa. Esittessä kerrotaan, että näyttely koostuu reilun kymmenen vuoden aikana Seinäjoella Provinssirockissa kuvatusta aineistosta, jossa pääesiintyjänä on yleisö. Varsinaisen ”esiintymisen” ohella kuvasarja tarkastelee festivaalipäivien suvantokohtia pyrkien välittämään tapahtumasta ei-artistikeskeisen kokonaiskuvan.

Pekka Suomäki on kulttuurin monitoimimies, sanan ja kuvan taitaja. Hän on kansankulttuurin kerääjä ja dokumentoija, jonka hesari äskettäin mainitsi nykyajan Lönnrotiksi. Ja siis myös valokuvaajana kunnostautunut. Kansankulttuuriahan tämä lienee Provinssirockikin!

brutaaliakinko?

2006-06-09T17:14:00.000+03:00

Morganin kauhukorisarjasta Pidetään ikävää Haihatuksessa 2006

ITE -taiteen näyttelyitä tuntuu olevan vallan paljon nykyään. Pohjos-Suomikin on kuulemma nyt saanut omansa Ylivieskan Akustiikka-taloon. Kulttuurinavigaattori Heikki Kastemaa kertoo tarkemmin tästä ITE taiteen suunnasta ja sen moninaisista nimistä omassa blogissaan.

ITE -taiteilija on myös Sysmän Morgan, jonka taide on ihan sitä itteensä outsideria ja art brutia. Ja vaikka mitä. Vai onko se sittenkin tiedettä, historiaa vai mystiikkaa tai shamanismia. Morganin taiteella on ainakin täällä meidän näyttelyssämme omat ihailijansa, viimeksi eilen tuli yksi ryhmävieraisiin kuuluva rouva posket hehkuen kertomaan Morganin huoneen olleen ihan parasta koko reissussa. Oli kovasti kolahtanut.
Huomenna on Morganismin ovet Sysmässä avoinna kaikille klo 12-18, sinnehän on ilman muuta jotenkin itsensä ketkuttava.
Tulisiko joku tänne päikkäämään siksi aikaa? Pliis.

elvyttävää

2006-06-08T20:26:00.000+03:00

Minuuden puutarha savityöpaja on Tuovi Hippeläisen ja Veli Granön installaatio. Siihen kuuluu satoja parin viime vuoden aikana taidemuseoissa Porissa, Englannin Gatesheadissa ja Ruotsin Umeåssa tehtyjä omakuvaveistoksia ja savipaja jossa ihmiset voivat tehdä oman veistoksensa esille Haihatuksen näyttelytilaan, osaksi tätä savipuutarhan kansainvälistä näyttelykierrosta.
Tarkoitus on myös kuvata nämä täällä tehdyt teokset ja julkaista internetissä, kunhan saamme teknisen puolen kuntoon, alan ammattilaiset ovat hommaa pykäämässä ja opastuksenkin meille lupasivat pikapuoliin. Jospa jo huomenna, on nimittäin veistoksia syntynyt jo yllättävän paljon. Taitaa olla kesän haihatushitti.

Elvyttävää, sanoi eräskin tatuoitu kaljupää Kangasniemeltä muovailtuaan kuvaansa parin kaverinsa kanssa pitkään ja hartaasti eilisillan koleudessa.

vapaus kirjoille

2006-06-07T15:00:00.000+03:00

MerjaMetsäsen Kyltymätön kaipaus Öitä-näyttelyssä Suonenjoen Kellarikalleriassa 2004

Sanavarastomme lukusaliin on ilmaantunut pino bookcrossing-kirjoja.

Olen jotain joskus moisesta kirjojen vapautusliikkeestä kuullut ja nytpä tutustun siihen tarkemmin. Vaikuttaa ihan kelvolliselta systeemiltä ja passaa haihatusideologiaan mainiosti. Kirjojen välissä näytti olevan ohjeet toiminalle.Niistä luin että Bookcrossing on maailmanlaajuinen netissä toimiva kirjakerho. Sen jäsenet vapauttavat kirjoja rekisteröimällä ne ja merkitsemällä rekisterinumeron kirjaan. Luetusta kirjasta tehdään pieni arvostelu nettiin osoitteeseen www.bookcrossing.com .
Kirjan voi vapauttaa jättämällä sen jonnekin, vaikka puiston penkille tai Haihatuksen hyllylle, vapautetusta kirjasta ilmoitetaan Bookcrossing sivulle ja vapautuksesta menee tieto paikkakunnan bookcrossing harrastajille, jotta voisivat halutessaan etsiä kirjan käsiinsä.

Ymmärsin että kuka tahansa voi ottaa tällaisen kirjan haltuunsa, toivomus on kuitenkin, että kirjan määränpää ilmoitetaan bookcrossing-sivulle.

Eivät ole siis internet ja kirjat vastakkaisia, toisiaan vastaan sotivia sivistyksen levitäjiä vaan yhteistyöllä on voimansa tässäkin asiassa.

ympäristötaidetta

2006-06-06T18:33:00.000+03:00

Oli ilo lukea kolean aamun lämpöiset lehdet. Kissa, kala, lintu vai Lipponen, otsikoi hesarin kulttuurin Jukka Yli-Lassila kierroksestaan näyttelyssämme.
Keskisuomalaisen kulttuurisivuilla Heidi Pitkänen puolestaan totesi että Haihatus tuulettaa tunkkaisuudet.

Vaikka lehdet kauniisti kehuvatkin, ei meidän passaa jäädä laakereillamme lepäämään.
Kesä-aamun garderoobiin kuului tänään villapaita, anorakki, villasormikkaat ja iso neulehuivi- ja sitten tarkeni jo opasteiden laittoon tienvarsille. Mieltä tuolla liikenteessä lämmittävät kyllä ihmisten iloiset katseet nähdessään uuden kuosin saaneen autonropposemme.

Jyväskylän nuorten taidetyöpajalaiset maalasivat sen isolla luovuusmäärällä ja useilla väreillä leirillään toukokuun puolen välin kieppein. Melkein räntää taisi silloinkin taivaalta tulla ja näpit olivat kuulemma jäätyä.

Mutta hyvä ympäristötaideteos syntyi; maailman kaunein auto, he sanoivat ja olivat ihan oikeassa. Katsokaapa vaikka:

K I I T O S Elisa, Maiju, Noora, Miisa, Jaana, Marjut, Merkku, Mikko, Julli, Anu, Anna, Saara, Anni, Jorma ja Panu.

haihatushäpening

2006-06-05T18:36:00.000+03:00

Eilisestä toivuttuani löysin lisää kuvia avajaisista, joita siis vietimme avoimen kansanjuhlan merkeissä. Kuvastahan kaiketi näkee, ettei ihan olleet tavallisen harmaat helluntaipyhäseurat kyseessä.

Kaikissa hyvissä juhlissa kuulemma aina hajoaa jotain, niin myös Haihatus-juhlissa.
Pari vuotta sitten juuri avajaishetkellä tuli tuulenpuuska joka rikkoi ja nosti ilmaan suuren aurinkovarjomme. Ehkä se näytti suunnitellulta performanssilta vaan ei ollut.
Tällä kertaa hajosi suurempi puutarhakeinuistamme, semmoinen vastakkainistuttava. Lykkyä pitäisi kait tämmöinen alku tietää, kun juhlatkin menevät ihan hyvän juhlan tunnusmerkkien alla.

ihan auki.

2006-06-04T21:23:00.000+03:00

Performanssitaiteilija Marko Kaiponen vetää Suomen kansanhuollon lääkehuuruista hetekanpohjaa Haihatuksen pellolla.

Tänään avasimme Haihatus 2006 näyttelyn. Kesänäyttelyiden yhden klassikoista, kuten hesari torstaina listasi.
Väkeä oli runsain mitoin nauttimassa hyvästä taiteesta ja hauskasta seurassa hienon helluntaisään vallitessa. Performansseja esittivät toivakkalainen taiteilija Marko Kaiponen, joutsalainen teatteriryhmä Teatterikone ja valtakunnallinen Haihatuksen henki ry;n Tarkastusosasto.

Nyt olemme uupuneita, mutta onnellisia. Hyvin käynnistyi tämä kesä.

pihan siivousta?

2006-06-02T15:08:00.000+03:00

Veli G on ollut tätä viikkoa ja pitkää päivää savipajan rakennushommissa, sateella ja paisteella. Ja homma jatkuu kiihtyvällä tahdilla.

Tänään on aikomus siivota piha, onneksi nuorisoa tuli apuun, huomiseksi kun lupasivat peijakkaat sadetta.
Minä kirjoittelen teosten nimiä seiniin ja kokoan teoslistaa, ja kaikkea muutakin. Markkasen Outi tulee vielä tänään tuomaan lisää teoksiaan ja ripustamaan loppuun osuutensa.

Hyvä taidenäyttely on nousemassa. On se jännä juttu, joka vuosi tuntuu, että juuri tämä on se kaikkien aikojen paras haihatusnäyttely.

paukkuu!

2006-05-30T18:39:00.000+03:00

tänään on täällä talojakin siirrelty! TAAS.

Talo ja piha paukkuu.

Minä paukuttelen sitä sun tätä, pää kolmantena jalkana juosten sinnetänne edestakaisin ylösalas. Äsken asettui taiteen valvomon tarkastusviraston sisustus. Upeesti paukahti kaksi kärpästä yhdellä iskulla, kohtasivat ongelmallinen objekti ja kokonainen tyhjä huone, ja täyttä tuli. Hii, se on aina niin riemukasta, kun asiat loksahtelevat oikeille kohdilleen.

Raimo paukuttaa omia teoksiaan vielä ja välillä tekee aitaa Kulkuneuvolaan.

Veli Granö on rakentamassa savipaja-installaatiotaan.
Siitä tulee U P E A, testasimme sitä jo; joimme kaffet laiturilla.

Pekka Purhonen ja Heikki Saure toivat sukansyöjän ja ovat rakentamassa jotain??? En vielä edes tiedä, mitä. Jännityksellä odotan, puhuivat jostain kissakalasta.....

hellahuone

2006-05-28T19:23:00.000+03:00

Raimo Auvisen Hellahuoneen runko keväällä 2005 Haihatuksen kuusikossa

Oma taide tahtoo jäädä aina aika viime hetkeen. Tänään sain kuitenkin ison osan pellosta vallattua Haaveissa -teoksellani. Culture-kyltti siellä jo onkin jonkun aikaa ollut. Olen ihan tyytyväinen ja sehän riittää.

Raimo aloitti jo toissa talvena Hellahuone -teoksen rakentamista. Rakensi ensin osin sisälle, purki ja aloitti keväällä rakentamisen pihanurkan kuusikkoon. Homma jäi kuitenkin pahasti kesken, eikä valmistunutkaan sitten koko kesänä. Viikko sitten löytyi into taas sen tekemiseen ja nyt näyttää jo hyvältä, sehän taitaa valmistua avajaisiin! Ja on aika vaikuttava, kävin eilen kurkkimassa kuusikossa.

Tänään olimme myös nuoren, syksyllä koulunsa aloittavan taiteilijatoverimme Liisan omassa yksityisnäyttelyssä. Kiinnostuneita taiteen ystäviä olikin kertynyt Parhialan perheen kahvipannun äärelle. Nuori taiteilija oli ollut taas kovin tuottelias ja monenlaista tekniikkaa oli käytetty.
Varokaahan peruskoulun opettajat, Liisa tulee luovuuttaan pulputen, käsitelkäähän kunnioittaen!

läheltä ja kaukaa

2006-05-27T22:28:00.000+03:00

Jarmo Laakso featuring Bruno Balgé Haihatuksessa 2005

Helatorstaina kävi Minna Pyykkö ripustamassa töitään, saimme samalla merilintujen ääntä tähän sisäsuomalaiseen näyttelyyn.

Helatorstaipäivänä ajeli myös Josef Tomminen muusansa kanssa jo toistamiseen Hämeenlinnasta asti tänne, kun eivät kaikki teokset aiemmalla kerralla mahtuneet mukaan. Olikin aikas mahtavan kokoinen pömpeli peräkärryssä ja pari hyvin hiljaista miestä takapenkillä.
Varokaahan autoilijat, jotta ette siinä Himasen mutkassa aja ojaan, sen verran vaikuttava teos siihen ilmaantui tien viereen.

Turakka Purhoset toivat tänään Pauliinan maalauksen (tai oikeastaan maalaukset) ja pystyttivät Kallen jo aiemmin tuomat Ukot vintille. Vintille tuli harras hämmentävä hiljaisuus ja alakerrassa Pauliinan maalaus imaisi kokonaisen huoneen ja vähän viereisiäkin intensiivisyydellään.
Huh. Tulipa tunnelmia taloon.

Joutsan oma taiteilija Jarmo Laakso kävi alustavasti kokeilemassa omaa työtään tilaan ja lupasi ripustaa valmiiksi heti kohta viimeistään torstaina. Hyvältä näytti taas Jarmon ajatus. Jarmohan on näitä muinaisen joutsalaistaiteilijan Bruno Balge´n ystäviä. Nyt kuitenkin on Jarmo jo päässyt Brunon saappaista ihan omiinsa. Kulkee kaiketi kuitenkin Brunon jalanjäljissä edelleen. Ainakin taide näyttää ihan yhtä hyvältä.

Hieno juttu, taidetta tuli Hämeenlinnasta ja Helsingistä asti (ja kaukaa mereltä), mutta myös oivallisen hyvää taidetta ihan lähinaapurista.

luovia hulluja

2006-05-24T20:07:00.000+03:00

Morganin "Yritys pysyä nahoissaan" Haihatuksessa 2006

Hesarin kesätapahtumaliite ilmestyi tänään.
Aiemmin siinä on ollut enemmänkin tapahtumia, taisivat viime vuonna aloittaa hiukan niukemman ja valikoivamman linjan. Kriitikko Jukka Yli-Lassila on valinnut tänä vuonna kymmenen kiinnostavinta näyttelyä Loimaalta Kemiin.
”Meidän” Morganimme Morganismi -näyttely on päässyt ansaitusti tälle listalle.
Kokonaistaideteos, jossa yhdistyy polveileva ITE-taide ja hieman vulgaarimpi outsider art kuvailee kriitikko ja haastaa menemään omalla vastuulla ja mieli avoimena säilyttäen kokemaan tämä sysmäläinen yhden miehen kansantaidenäyttely ja taide-, tieto- ja huviryväs.

Joutsan Seutu puolestaan kirjoitti pääkirjoituksensa Lordin innoittamana otsikolla Luova hulluuskin paikallaan.
Päätoimittaja Parkkonen kehui Lordin luovuutta ja mainitsi Haihatuksen paikallisena esimerkkinä luovasta hulluudesta: ....Mitä Lordi-ilmiöstä voisi oppia? Juuri sen, että luova hulluus on paikallaan, varsinkin, kun siihen yhdistyy tinkimätön innostus ja kova työnteko. Omalta seutukunnaltamme tulee samankaltaisena- joskin toistaiseksi vielä hieman vähemmän tunnettuna- ilmiönä mieleen taidenäyttely Haihatus. Haihatuksella -kuten Lordillakin – on takanaan monia sellaisia tempauksia, joita ei varmasti ole keksitty seudullisessa strategiapalaverissa eikä mainostoimiston aivoriihessä. .

Mieli maireanahan tämmöisiä luemme.

avajaiskutsu

2006-05-22T19:42:00.000+03:00

Tänään toi Mauri Korhonen maalauksensa.
Arvokkaan ja vakavan näköisiä, mutta tarkemmin katsoessa pilkettä löytyy.
Ja ne nimet!
"Ahavoitunut enkeli" esimerkiksi on yksi jotenkin tutunnäköinen. Suonenjokiset saattavat kuulemma jopa tunnistaa kuvissa olevia henkilöitä.

On taas avajaiskutsukorttien aika, lähettelemme niitä aina jonkin verran, vaikka avajaiset ovatkin avoin kansanjuhla. Korppukahvit tarjoamme ja hyvän taidenäyttelyn takaamme.
Elävää taidetta avajaisiin tulee performanssien muodossa, sitä tulee esittämään toivakkalainen performanssitaiteilija Marko Kaiponen, joutsalainen teatteriryhmä Teatterikone ja valtakunnallinen Haihatuksen henki ry:n Tarkastusosasto.

Kulttuurinsiemenen itämistä voi tulla tarkkailemaan uudesta taiteen valvomostamme, joka on siis nostettu taidetta korkeammalle. Sieltä yläviistosta voi katsoa onko mitään itua.

Kaikki olette kovin lämpimästi tervetulleita

väänäsiä

2006-05-21T20:30:00.000+03:00

Pihassamme on tänä vuonna enemmän tilaa taiteelle erinäisten järjestelyjen ja siivoamisten ansiosta. Pelkäsimme jossain vaiheessa sen jäävän liiankin tyhjäksi, mutta turha oli se pelko, nyt näyttää jo ihan hyvältä.

Vesa Väänänen toi tänään töitään ja pystytti ne Riittansa kanssa. Onneksi pystytti, emme olisi osanneet kokonaisuutta tehdä niin yhtenäiseksi, toistensa kanssa niin hyvin kommunikoivaksi yhteisöksi. Yksittäisistä teoksista syntyi monenlaisia kytkyjä toisiinsa, varsinainen tarinaverkosto.

Vesa on jo konkari haihatusnäyttelyissä ja varsin tuottelias kuvanveistäjä Heinolasta. Uusia teoksia on täällä taas useita ja vielä niitä riittää esille Heinolan ratapihallekin.

kulttuuri on kylvetty

2006-05-19T22:35:00.000+03:00

Selostamotornimme antoi toden totta uutta perspektiiviä taas hommaan.
Vaikka kalliiksi tulikin ja työlästä on ollut, on se sen arvoista. Uhrasimme urheiluselostamon taiteen alttarille, kuten eilinen etlari mainitsi.

Pihaa ja peltoa olemme nyt joutuneet siistimään näiden tornin siirto- ja rakennusmyllerrysten jälkeen. Kulttuurinsiementä olemme pistäneet pellolle itämään, ihan totta. Vuosi tai kaksikin sitten saimme Jyväskylän Taidemuseolta säkillisen siemeniä, jotka olivat olleet näyttelyssä jossain teoksessa mukana. Viime kesänä siemenistä syntyi kylvetty-teos ja tänä keväänä sitten viskoimme loppusäkillisen pellollemme. Uskomme että on hyväksi pellolle tällainen kulttuurinsiemen. Olkoonkin oikeasti sitten vaikka vehnää tahi kauraa.

Eilen haimme nuorten taidetyöpajalaisten maalaaman automme Jyväskylästä. Nyt se on, kuten nuoret itsekin vaatimattomasti myönsivät: maailman kaunein auto. Auto ”paljastetaan” kesänäyttelyn avajaisissa 4.6., joten pidämme sen vielä pääosin pihassa piilossa ja vältämme sillä turhaa ajelua siihen asti.

Josef Tomminen toi viikolla pihaan taidettaan. Syvällisten ja sydänveristen tunnemuistojen lisäksi myös pintaverenkiertoisempaa kepeyttä on näissä Jussin töissä.
Outi Markkanen toi myös viikolla jo osan töistään vintille.
Tänään saimme pihaan varsin rankan vaikuttavan teoksen Marko Kaiposelta.
Minna Pyykön kaunis ympäristöteos rakentui myös tänään omenapuun katveeseen, sisälle Minnalta tuli lintuteoksia, ei kuitenkaan maalauksia, kuten viime vuonna. Sittenpä näette kun tulette näyttelyyn kesällä!

Näinpä se rupeaa siis rakentumaan taas ripustuskin. Kun vielä vähän ripsaisi vettä, niin rupeaisi siemenkin itämään nopeammin.

taidetta kaatopaikalle

2006-05-16T20:41:00.000+03:00

Kaksi kesää ja kaksi talvea on Pekka Purhosen teos Takaisin luontoon seissyt pihassamme. Keväällä 2004 Pekka toi siistin kirjahyllynsä Lahdesta, asetteli sen vatupassimittauksin suoraan seisomaan pyyhki kuljetuksessa tulleet liat ja pölyt pois, laittoi hyllyille multaa, siemeniä, turvemättäitä, puunkalikoita ja ison kiven.
Jäimme mielenkiinnolla seuraamaan, kuinka kauan huonekalu kestää ulkoelämää ja kuinka hyvin se sulautuu ympäristöönsä. Varsinkin ensimmäisenä kesänä hyllyissä vihreää eloa olikin. Yllättävän hyvin se pysyi ryhdissään ja ehjänä näinkin kauan, luulimme sen nopeamminkin paahteissa, sateissa ja pakkasissa hajoavan osaksi luontoa. Nyt avitamme jo häviämistä viemällä sen minne se tällä hetkellä kuuluu, kaatopaikalle.

Lempi-kissamme saattaa kyllä kaivata kesäistä nukkumapaikkaansa. On ollut mieluisa paikka kissalle makoilla suojaisassa hyllyssä ja olla samalla katseiden keskipisteenä, kun ihmiset ovat ihmetelleet: oi, onko tuo kissa elävä!

Suomäen paluu

2006-05-15T20:14:00.000+03:00

Pekka Suomäki toukokuussa 2005

ja sama mies toukokuussa 2006

Suomäen tuonti ja vienti iski jälleen.
Vuosi sitten kaatiskuormastamme plokkaamansa romun Pekka on pelastanut uuteen elämään. Pekka toi työnsä tänään ja samalla palasi vanhaa tutun näköistä ruostunutta rautaa upeassa uudessa olomuodossaan näyttelyn seinälle.

Joka keväiseen tapaan pihalla on nytkin kuorma kaatopaikalle lähdössä. Sieltäpä sitä taisi jotain aarretta taas lähteä Korpilahden suuntaan. Ehkä näemme ensi keväänä, mitä niistä syntyy.

Ylermikin hymyili!

2006-05-14T20:51:00.000+03:00

Ylermi, Anni Auvinen 2006

Haihatuksen kannatusyhdistys Haihatuksen Henki ry:n hallitus kokoontui eilen taidelaitoksemme tiloissa. En kuulu hallitukseen, mutta kahvinkeittäjänä pääsin taas todistamaan hyvien ideoiden syntymistä ajatusta yhdessä juoksutettaessa.

Mitään ihmeempiä aiheita kokoukselle ei ollut tällä kertaa asetettu, näyttelyn avajaisien ohjelmaa oli tarkoitus vain hiukan hioa ja miettiä voisiko yhdistys järjestää kesän näyttelyn yhteyteen jotain ohjelmaa. Oli jo päätetty ettei suunnitella mitään huikeita spektaakkeleita, koska Haihatus 2006 on hyvä taidenäyttely ja sen pitäisi riittää, varsinkin kun oheishärpäkkeitäkin on.
Erimielisyyttä kokouksessa aiheutti ainoastaan T-Paidan väri, siitä melkein jouduttiin äänestämään, niin tiukka paikka tuntui väri näille esteetikoille olevan.
Hauskaa oli hallituksen väellä kuin meillä kärpäsinä katossa olleillakin kun yhdessä luotiin hilpeän vakavaa ohjelmaa avajaisiin ja muulloinkin kesällä esitettäväksi.
Taidetta, väittäisin melkein.

kulttuurin kesantopellolle valvomo

2006-05-10T14:31:00.000+03:00

Haihatuksen yllä on taas leijunut talo.
Selostamotorni siirrettiin tänään pellolleen onnistuneesti. Muuramesta asti riensi apuun taas Tikkanostojen nosturi ja Heinolasta kuvanveistäjä Vesa Väänänen. Tällaista klopaalia toimintaa siis tämäkin selostamotornin siirto, sopivan isoa nosturia emme lähempää keksineet ja Väänäsen Veskun tiesimme hitsaustaitoiseksi. Näppärästi miehissä torni nostettiinkin pellolle ja jalat hitsattiin takaisin paikoilleen, jotta torni saatiin arvoiseensa korkeuteen. Sieltäpä on nyt soma valvoa kesällä kulttuurin kesantopellon direktiivien noudattamista.

Vesku toi samalla taidettaan pihaan, näyttää olevan taas miehellä ärhäkkää sanottavaa maailmanmenosta.

Morganin ripustus

2006-05-07T21:03:00.000+03:00

Vajaa kuukausi on enää aikaa avajaisiin. Pientä paniikkia alkaa vatsanpohjassa jo poreilla, piha on ainakin vielä kaaoksen kourissa. Onneksi säät ovat suosineet ulkotöitä.
Sisällä onkin onneksi taidetta vaille valmista, taiteilijoita odotellaan tilaa täyttämään.

Morgan jo toikin eilen työnsä, eli alulle on jo ripustuksissa päästy.
Morgan eli Heikki Hämäläinen Sysmästä on ollut haihatuksissa mukana jo kuuden vuoden ajan ja hankkinut näyttelyvieraitten joukosta oman vankan ihailijajoukkonsa. Morganin taide on kovin syvällistä, oivaltavaa ja välillä vakavastikin kantaaottavaa, huumorinpilkkeellä moniin tunteisiin vetoavaa. Kokenut kaikki perkaa, kuten Hamalainen tämän päivän sanalaskussaan viisaasti veistää.

Morganilla on Sysmässä kesällä oma Morganismi näyttelynsä, kokonaisvaltainen taideteos. Taide-, tieto- ja huviryväs kuten taiteilija itse kesäisen nähtävyytensä arvioi.

kiviä

2006-05-05T17:40:00.000+03:00

Tänään tuli pihaan kauniita kiviä. Eivät tulleet pihaa kaunistamaan, vaan vahvistamaan pohjaa nosturille, joka on tilattu siirtämään selostamotornimme ensi viikolla pellolleen.
Pari viikkoa sitten nosturi upposi pihaan tuodessaan tornia urheilukentältä tänne.
Tänään on kaivuria ja kuormuria taas käynyt pihaa mylläämässä, jotta maa kantaisi painavan koneen. Kivikuormia tuli useita. Kauneimpia kiviä kävin siirtelemässä vähän syrjänpuoleen säilöön.
On se niin kaunis ja lämmin tuommoinen sileä kivi!

sana haltuun

2006-05-02T11:50:00.000+03:00

Vappumme oli työn juhlaa.
Rakensimme, emme repineet, kuten kuulemma pääkaupungin nuoret tekivät VR:n makasiineilla. Tahtoivat polttaa makasiinit ettei niitä vaan purettaisi.

Noh, vapputöinä meillä on kuitenkin täällä yksi makasiini vallattu ja ehostettu kulttuurin käyttöön. Vanhaan puuliiteriin tulee kesäksi antikvariaatti ja lukusali.
Lukusaliin voi jäädä lueskelemaan ja kirjoittelemaan, mielellämme otamme sinne vastaan lahjoituksina esimerkiksi pienkustanteita luettavaksi. Antikvariaatti-puolelle voi myös tuoda vanhoja kirjoja ja lehtiä kiertoon ja kesälukemisiksi.
Yllättävän viihtyisä tila tästä vanhasta liiteristä tulikin, ihan vaan pikkusen fiksailemalla ja maalaamalla.
Tulkaahan kesällä katsomaan ja sanomaan sananne.

yhteen hiileen

2006-04-28T13:00:00.000+03:00

Kolmannen kerran tänä keväänä kokoonnuimme tällä viikolla miettimään luovan toimialan kehittämistä seutukunnallamme. Oli meitä taas peräti tusina alan ihmistä ehtinyt tärkeän asian ääreen. Rahoitusasioissa meitä opasti Luovan Foorumin Raija Partanen ja Maaseutukehityksen Tiina Seppälän ohjastuksella kirjasimme ryhmissä ylös ajatuksiamme luovuudesta ja alan verkostoitumisesta. Hyviä ajatuksia saimme taas paperille asti, toivottavasti eivät jää paperille vaan etenevät ihan oikeasti. Heitimme pallon kuntien päättäjille. Jospa osuisi.
Seutukunnallamme on paljon omatoimista luovuutta ja kulttuuria, jota voisimme yhteistyöllä vielä vahvistaa. Jos vielä saisimme tänne jonkun kokoavan voiman, vaikkapa työntekijän, kulttuurintuottajahan se nimike nykyään on, niin saisimmepa itse enempi keskittyä siihen luovaan puoleen. Joskus muinoin on tälläkin ollut kulttuurisihteeri, vaan on sekin virka höylätty pois.

Eikä kaikkien hommien niin kuntajohtoisia tarvitsekaan olla, pienemmät organisaatiot liikkuvat huomattavasti jouhevammin. Tosin pieniähän nämä seudun kunnatkin ovat, vikkelämpiä liikkeissään varmasti kuin isommat raskaskoneistoiset kaupungit.

Olkoon Mänttä esikuvanamme, kyllä pienikin voi saada paljon aikaan ihmisten aktiivisella samaan hiileen puhaltamisella. Rohkeasti hakevat Euroopan kulttuuripääkaupungiksi 2011. Jos ette vielä pistäneet nimeänne asian puolesta, niin täällä se on mahdollista.

tännepäin!

2006-04-24T16:48:00.000+03:00

Olen näpsytellyt tiedotteita viime aikoina. Hesarin Kesälehden menokalenteri oli taas vähällä unohtua, kun ei ole silmiin osunut siitä ilmoitusta. Reipas Raimo -sihteerini otti puhelimen kauniiseen käteensä ja teki aikataulutiedusteluja. Tuloksena oli että LÄHETÄ ÄKKIÄ sinne menotietoihin sitä tekstiä!

Tärkeää on myös tehdä ihmisille helpoksi paikan löytäminen. Tänään laitoinkin Tielaitokselle menemään sen vuosittaisen tilapäisopaste-lupahakemuksen. Tähän asti olemme kyllä täällä aina luvan saaneet. Ollessamme Hartolan sysimetsässä kaukana isoista teistä, tämä olikin hankalampaa, opastusta ei saanut laittaa kovin kauas kohteesta ja isot tiet olivat liian kaukana! Paikka oli selitettävä tarkasti ja piirrettävä selkeitä karttoja esitteisiin ja ilmoituksiin.

Nyt sentään olemme ihan kirkonkylällä nelostien vierellä ja niin hyvin laitamme opasteet, kun vain luvallista on. Hannunvaakunaan kyselimme Tielaitokselta lupaa talvella, taidetoimikuntakin suositteli sen myöntämistä, mutta pah, näyttelyaikamme on niin lyhyt, vain koko kesän, että ei herunut. Mutta pärjäämme tilapäisopasteinkin, kunhan vaan luvan saamme. Kyllä tänne löytää!

mylly pyörii

2006-04-22T13:25:00.000+03:00

Hommattiin oikein ihkauusi punainen betonimylly, onpa sillä nyt miesten ilo löträillä kuraleikkejään. Kai se on ihan oikeeta työtä ja vissiin raskastakin, enpä rupea kadehtimaan.
Tekevät pohjia selostamotornille, jotta olisi minunkin turvallista sitten sinne kiivetä. Sukulaismies pääkaupungista pääsi aktiivilomalle maalle, kun pyysimme avuksi näihin valuhommiin.

Viidennen roolin mielenkiintoista ja vireää kulttuurikeskustelua olen toisella silmällä seurannut näiden työtohinoiden ohessa. Sitä liippaa tämänkin paljasjalkaisen stadilais-sukulaismiehen kanssa käymäni keskustelu, kun tämä tunnusti ettei ole koskaan käynyt Lapissa, minä lohdutin että on ihmisiä jotka eivät ole koskaan käyneet Helsingissä. Ei kuulemma ole ollenkaan sama asia!

Ihmisistähän nämä asenteet riippuvat, eivät kaikki ole niin umpioituja kuin tämä ikänsä Itä-Helsingissä asunut, useat Hesarin toimittajatkin varmaan ovat maalta kotoisin.
Meidän taidelaitoksellamme ei ole kielteisiä kokemuksia Hesarista, hyvin he ovat meidät huomioineet ja juttua käyneet täällä Keski-Suomessa asti tekemässä.
Itse meidän tietysti on täytynyt tietoa sinne lähetellä, eivät voi toimittajat tietää, mitä jossain susirajan takana tapahtuu, jollei täältä lujaa huudeta.

Hesarilla kieltämättä on yllättävänkin iso mahti, mutta ihan tärkeitä tiedonlevittäjiä ovat myös maakuntalehdet.

taiteilijalista elää!

2006-04-21T16:57:00.000+03:00

Niilo Rytkösen somalit Haihatuksessa 2004

Taiteilijalista elää vielä viime hetkillä, kuten yleensä aina.

Ripustusta suunnitellessamme huomasime kokonaisuuden kaipaavan ripauksen maalauksia.
Jyväskyläläinen Kaisa Oikarinen oli meillä mielessä jo pari vuotta sitten, kun näimme Jyväskylässä Baari Vakiopaineessa hänen maalauksiaan. Silloin kuitenkin jäi vielä ottamatta yhteyttä. Nyt nimi putkahti taas jostain esiin (okei okei, Elli, kiitti vinkistä!) ja kävimmekin tänään katsomassa nuoren taiteilijan töitä. Olivat ihan Haihatukseen sopivia, vintille tai alakertaan. Paikkaa ja maalausten määrää lupasimme miettiä, kunhan näemme miten muu ripustustilanne selkiytyy. Mutta listaan tuli siis uusi nimi kuitenkin.

Niilo Rytkönen Suonenjoelta puolestaan ilmoitti ettei taida millään Haihatukseen tänä suvena revetäkään. Ymmärrämme kyllä, Niilolle olimme varailleet paikkaa uudelta pelloltamme ja paikka varmistui vasta tässä ihan lopputalvesta, joten taiteilija oli jo ehtinyt sopia muita näyttelyitä.

Nyt olisi täällä hehtaarin verran peltoa vallattavana.
Jotain ympäristötaidetta siihen olisi ihan kiva saada ja saadaankin, lupaan sen. Omassa päässänikin pörisee jo ideoita ja ehdotuksiakin otamme vastaan.

Niilolle kiitos kauniista kirjeestä ja intoa edelleen taiteen ja kirjan tekemiseen!

siirto-operaatio

2006-04-19T20:22:00.000+03:00

Tänään siirtyi urheilukentältä selostamotorni Haihatuksen näyttelyalueelle. Pystytys pellolle tehdään tässä lähiaikoina, kunhan saamme perustukset ihan valmiiksi. Iso projektihan tuo siirto oli, kuten uumoilimmekin. Eikä ihan täysin ilman vastoinkäymisiä onnistunutkaan, nosturi upposi pihan pehmeisiin multiin lisäten operaation kestoon kolmisen tuntia. Mutta onpahan torni kotona nyt. Tai eihän se nyt ole torni, kun jalkoja jouduttiin lyhentämään, mutta vartokaas, eiköhän tuo vielä tolpilleen pääse ennen kesää.
Kunnasta oli selostamoaan luovuttamassa kunnanvaltuuston puheenjohtaja ja matkailusihteeri. Tiedotusvälineitäkin kiinnosti tämmöinen äksön-tilaisuus, kolme sanomalehteä oli toimittajansa päästänyt tilaisuutta todistamaan ja YLEn Keski-Suomen uutiset uutisoi tapahtuman tänään tuoreeltaan. YLE24 videosalissahan se on nähtävissä ainakin huomiseen iltaan asti.

uusia yhteyksiä

2006-04-17T16:39:00.000+03:00

Aulis Jalkasen Satelliitti Haihatuksessa 2005

Uusia blogejakin syntyy ihan kaiken aikaa. Seurailen aina välillä tuota uusien listaa, ja katson tarkemmin, jos aihe on kiinnostava, lupaa vaikka taidetta tai edes kuvia muuten vaan. Nimikin on tärkeä. Maitokivi kuulosti kivalta ja löytyihän sieltä upeaa taiteilijablogistin kuvitusta. Kaurapuurolapset blogin ajatus oli varsin mainio; viis-kuuskyt-lukulaisten suurten ikäluokkien muistelusten kerääminen. Taisi vaan puuro valitettavasti jäähtyä ennen kuin kunnolla kypsyikään. Ei malttanut Markus odotella ikääntyvien muistojen heräämistä, tai sitten niinkuin hän itse sanoi, ehkä ei vielä olekaan niiden aika.
Vanha, likainen mies kirjottelee myös mukavan oloisesti ja tuntuu hyvän henkiseltä, eikä tämä ole mikään ikäkysymys, älkää tulko väittämään! Mutta jos sivupalkin linkkilistassa on esimerkiksi M.A.Numminen ja Kitkerät neitsyet, niin jo täälläkin kolisee.
Helmeltä vaikuttaa myös joensuulaisen taideyhdistyksen Harhalogi, joka lupailee taidetta joka kantilta ja tuoreesti.

bestselleriä pukkaa

2006-04-16T22:40:00.000+03:00

On syöty mämmiä ja munia, onhan sentään pääsiäinen.
On lenkilläkin käyty, pitkästä aikaa kaikkien flunssien ja myyräkuumeiden jälkeen. Sääkin alkaa taas suosia, tiet ovat kuivia ja kepeämmät lenkkarit pystyi jo pistämään jalkaan (tosin tietysti valitsin kehnon oikopolun ja plutasin pahasti, mutta sou vat, kevääseen kuulunee tuokin).

Suomäen Pekka kävi lauantaina hakemassa Menevän miehen malli -kirjan tykötarpeita taittaakseen niistä mestariteoksen. Yhden Finlandianhan tämä liikuttava haihatushanke on jo hoitanut kotiin, jospa se toinen tulisi kirjallisuuden puolelta. Pahukset lopettivat sen Olvi-palkinnon jakamisenkin just pahimmoikseen. Olisi sekin kelvannut.
Noh, kirja-matsku kuitenkin siis pääsi käsistämme, eipä sille enää oikein osanut mitään tehdäkään. Tai, siis kyllä joka kerta kun sitä luin, löysin muutettavaa ja paranneltavaa. Lopulta alkoi tuntua niin pyörittämiseltä, että tuskin se siitä enää parani, pyörähtelivät aina vaan sanat pikkuisen. Millä mielellä milloinkin satuin olemaan. Joten oli kai aika jättää ja luovuttaa eteenpäin. Mikskäpä se siitä enää paranisi, mestariteos.
Syyskuussa olisi opuksen laskettu aika. Menevä mies itse hikoili ruumiillisen työn ja kirjasi päiväkirjaansa, minähengetär muutin päiväkirjamerkinnät tarinaksi sanoin ja kuvin ja Suomäen Pekka lupasi loihtia hyvän näköisen kirjan.
Joten putsatkaapa kakkulanne valmiiksi, haihatusbestselleriä pukkaa.

taiteen sponsorointia

2006-04-12T12:41:00.000+03:00

Eilisessä hesarissa oli juttu kulttuurin sponsoroinnista.
Nykyään kuulemma tuetaan tapahtumia ja projekteja, enää ei riitä yrityksille logot esitteissä. Ja mikäs, hyvähän se on että aktiivisemminkin ovat tukemassa.
Hyvänä esimerkkinä annettiin Kiasman ja Vattenfallin yhteistyö Kiasman kiertokoulu-projektissa. Olen samaa mieltä, se oli onnistunut tempaus kaikille osapuolille, nykytaide lähti Kiasmasta maaseudulle, nimenomaan pahimmassa taiteen puutostilassa olevien nuorten ysiluokkalaisten luo, Vattenfall sai taiteen tukijan mainetta ja paikallisille taiteilijoille suotiin mahdollisuus esittää tekemisiään lähinuorille. Kiertokoulun auton ollessa Joutsan ylä-asteella meidät kutsuttiin kertomaan taiteen tekemisestämme, ja jo toki mieluusti naapuriin menimmekin, yhtään liikaa ei yhteistyötä koulun ja taidelaitoksemme välille ole vielä kehkeytynyt. Keikan jälkeen meiltä kysyttiin, joko olemme lähettäneet verokortit Kiasmaan; jessus, siitä sai ihan palkkaakin! Olemme niin tottuneet siihen, että tämä kulttuurityö on palkatonta talkootyötä, ettei tule aina mieleenkään palkkioita odotella. No, eihän siitä tunnin työstä liikoja rikastumaan päässyt, mutta tuntuipa hyvältä kun ihan niin sai arvostusta osakseen, että oikein palkkaakin maksettiin.

Kun vielä osaisimme hyödyntää sponsoreita Kiasman tavoin, olisi tuossa nyt vaikka yksi torninsiirto-projekti, jonka olisimme voineet antaa jonkun kulttuuriystävällisen yrityksen rahoitettavaksi tai vaikka kokonaan tehtäväksi. Siitä hyvästä olisimme voineet vaikka neonvaloin vilkkuvat mainokset logoineen pistää tornin huipulle, eikä kovin pahalta edes tuntuisi. Se siirto tulee meille aika kalliiksi, mutta ehkä jonkun vattenfallin budjetteja se ei heiluttelisi.

mahdoton tehtävä?

2006-04-11T17:50:00.000+03:00

Haihatuksen selostamotornin siirto-operaatio keskiviikkona 19.4.2006 10.00 Joutsan urheilukentällä.

Haihatus 2006 kesänäyttelyn tiedotustilaisuus Joutsan urheilukentän selostamotornissa 19.4.2006 klo 10.00. Samaan aikaan torni siirretään mahdollisimman ehjänä Haihatuksen pellolle. Operaatio vaatinee luovuutta kaikilta osallisiksi pääseviltä.

Tervetuloa kuulemaan haihatus-kesän kulttuurin kurmeesta ja samalla hurraamaan urheiluselostamon siirtoa taiteen valvomoksi.
Muistakaa ladata kamerat!

masters

2006-04-07T13:47:00.000+03:00

Eilen piti pääsemämme pääkaupungissa käymään, mutta eivät aina suju päivät suunnitelmien mukaan. Ikääntyvä automme mestaroi myös matkustelua pikkukränillään.
Olisimme niin mieluusti menneet Veli Granön Masters -näyttelyn avajaisiin Galleria Hippolyteen. Ehkä jonain päivänä ehdimme näyttelyn kuitenkin katsastamaan. Toivotaan. Välillä olisi ihan hyvä malttaa poistua päiväksi maailmaa katsomaan.

Kuvassa on käynissä Veli Granön ja Tuovi Hippeläisen Minuuden puutarha savityöpajan rakennelmien tuominen Haihatukseen viime syksynä. Vintille varastoitiin samalla kesää odottamaan satoja pieniä omakuvaveistoksia, joita näyttelyvieraat ovat tehneet edellisissä näyttelypaikoissa Porissa, Ruotsissa ja Englannissa. Ne tulevat kesällä Minuuden puutarhaan esille. Savipajassa Haihatuksenkin näyttelyvieraat voivat tehdä veistoksiaan ja siten osallistua tähän kansainväliseen näyttelyyn.

ojankaivuuta

2006-04-06T10:18:00.000+03:00

Eipä ole pelkkää baskeri päässä taivaanrannanmaalailemista tämä taiteilijuus.
Nytkin on monta päivää tehty tontilla oikeeta työtä ja ojankaivuuta. Noh, oli siinä kaivurikone apuna.
Tuohon monttuun olisi tarkoitus siirtää se urheilukentän selostamotorni heti pääsiäisen jälkeen. Liekö tuo kovin järkevän oloista työtä tuon ruman vanhan selostamotornin pellolle siirtäminen vai silkkaa turhanpäiväistä haihattelua, meidän mielestämme kuitenkin on kutkuttava kulttuuriteko sellaisenkin muistomerkin talteen ottaminen. Monta hommaa on kuitenkin tehtävä ennekuin sitä päästään siirtämään, se kun on kaiketi niin hyvin pystytettävä, etteivät varmasti tuulet tuiverra nurin.
On kaivettu, hitsattu, mittailtu, hiekkakuormia levitelty ja jotain kummia lautarakennelmia pääsin minäkin eilen puuskuttamaan pellolle. Sitten se pitää kuulemma saada johku ihmeen vaateriin, jotain hemmetin korotuksia on joku tulossa tänään mittaamaan. Betonikuorma yritetään tilata maanantaiksi, onkohan niissä betoniautoissa vibraa nykyään mukana? Täytyy kysyä. Hitsarin on tultava vielä uudestaan, kunhan betonit ovat kuivuneet.
Tornin siirto onkin sitten taas jo oma shownsa, siihen tarvitaan ties mitä nostureita ja autoja. Ai niin, on muistettava pyytää siirtämään sähkö- ym. piuhat pois kuljetuksen tieltä, niitäkin näyttää risteilevän siellä täällä matkan varrella, mitähän maksaisi siirto-operaatio helikopterilla?
Pöydillä ja autossa ja joka paikassa on papereilla mittauksia ja piirroksia ja ukolla raksuttaa koko ajan joku ihme mittauspähkäily. Ostipa oikein uuden hienon veivattavan mittanauhankin, jonka kanssa nyt kulkee ja mutisee.

Voi ziisus, kun olisin tiennyt tämän kaiken etukäteen, olisin pitänyt suuni supussa koko tornin siirtelemisestä. Vaikka ei minun näitä hommia onneksi tarviikaan tehdä, onneksi miehillä taitaa geeneissään jo olla rakentamisen taju.
Minä en ymmärrä!!

luovuuden teoriaa ja käytäntöä

2006-04-04T12:36:00.000+03:00

Eilen illalla olimme Rutalahdessa Joutsa, Leivonmäki, Luhanka -alueen luovaa toimialaa kehittelemässä. Parikymmentä henkeä oli taas paikalla, osin eri ihmisiä kuin edellisellä kokoontumisella. Illan innostavan antaumuksella vetänyt keksintöasiamies Jouni Hynynen pistätti aivomme pöydälle, hämmensi ja härnäsi hiukan ja saikin uusia luovia ideoita syntymään, kun ei suostunut ottamaan kliseitä vastaan. Syventävää kokoontumista asian tiimoilta on vielä tulossa tämän kuun puolella.

Tänään käytimme volkkariamme näytillä Jyväskylän Nuorten Taidetyöpajalla. Ensi kuussa jätämme auton heidän maalattavakseen, vapain käsin, avoimin mielin ja runsain värein. Nyt saivat ensin tutustua kohteeseen mittanauhoineen ja luonnoslehtiöineen.
Nuoret jäivät värikkääseen työpajaansa suunnittelemaan ja luonnostelemaan meidän joutuessamme takaisin räntäiselle paluumatkalle.

yhtäköyttä keramiikkaa

2006-03-31T18:53:00.000+03:00

Selostamovalvomon pystytysbyrokratiat vaativat käymään Jyväskylässä asti. Mutta nyt onkin sitten lupa-anomus pistetty päätöstä odottamaan rakennustarkastajalle.

Kävimme samalla Galleria Mysticissä tutustumassa kuopiolais-neitosten Heidi Hakkaraisen ja Kirsi Miettisen Sinä ja Me näyttelyyn. Galleria itsessään oli myönteinen yllätys, koska jostain syystä menimme negatiivisella ennakkoasenteella. Asenne ilmeisesti johtui siitä, että tiesimme gallerian olevan kalustetussa kerrostalohuoneistossa. Ihan alakerran huoneistossahan tuo oli, ikkunakin ihan kadulle, eivätkä kalusteetkaan häirinneet. Ovisummeria oli soitettava rappuun päästäkseen, mutta kyllä sinne näytti muitakin uskaltautuvan.

Tyttöjen näyttely oli hyvä, Kirsin leikitteleviä keramiikkaesineitä ja Heidin moninaisemmista materiaaleista, puusta, köydestä, uretaanista ja ties mistä, rakennettuja veistoksia. Ystävykset ovat keraamikkoja kumpainenkin, Kirsi on pysynyt keramiikalle uskollisena, mutta Heidi on innostunut kokeilemaan muitakin materiaaleja.
Kivaa oli myös että keraamisten esineiden vieressä luki: SAA KOSKEA! Ja että kuulemma kauppaakin on tehty.
Pidin erityisesti Heidin Mutualismi-lautarakennelmista ja Kirsin kepeästä ja valoisasta Koto- teoksesta. Näyttely jatkaa matkaansa Jyväskylästä Kuopion Kellari-Galleriaan.
Kaikki kipinkapin katsomaan.

urheiluselostamosta taiteen valvomo

2006-03-28T16:05:00.000+03:00

Saimme lähes hehtaarin verran lisää aluetta taiteelle naapuripellolta.
Siinä on estradia Niilo Rytköselle tulevana suvena. Niilo tuokoon koko pellollisen teoksiaan! Ainakin Niilon omat pellot Suonenjoella ovat nähtävyys riemastuttavine teoksineen. Ja niitä teoksia on siellä paljon!

Eilen päätti Joutsan kunnan jouheva hallitus myös luovuttaa Haihatukselle urheilukentän selostamotornin. Siitä tulee taiteen Valvomo. Yritämme siirtää sen ehjänä Haihatuksen alueelle ja mieluusti sinne pellon laitaan. Joutsan kunta oli taas näin kulttuurisuopea, vielä pitää kuitenkin rakennuslupa anoa ja naapureiltakin luvat saada, vaan luotamme naapureidenkin suopeuteen tässä asiassa. Eihän tuo torni välttämättä kovin kaunis ole, mutta mielestämme ihan säilyttämisen arvoista Joutsan historiaa sekin. Kukoistaahan täällä kulttuurin lisäksi urheilu, on Pommit ja kaikki.

Joutsan kunnanjohtajakin on ruvenut bloggaamaan, sieltä onkin hyvä ruveta seuraamaan kunnan asioita reaaliaikaisesti. Hienoa tuommoinen avoimuus!

Valoa!

2006-03-26T12:57:00.000+03:00

Tänään, kun kellotkin siirrettiin tunnilla kesäänpäin, tuntuu tosissaan että on aika keskittyä kesänäyttelyyn. Näyttelytila onkin jo valmiina, seinät ja lattiat uusissa puhtoisissa maaleissaan. Yhden maalikerroksen Raimo aikoo vielä tänään vetästä lattiaan.
Kevätaurinko pääsee nyt vapaasti tiloissa tekemään elävää valotaidettaan. Taiteilijoillemme siis tiedoksi, että alakerta olisi valmis, silvuplee. Taidetta voi tuoda sitä mukaan kun kullekin passaa, toukokuun puoleen väliin mennessä kuitenkin. Vintti on vielä raivaamatta, mutta eiköhän tuokin kohta tapahdu.

Nyt vaan äkkiä sulakoon lumet pois, jotta pääsemme ulkoalueiden ja rakennusten kimppuun!
Huomenna tulee kunnan miehiä katsastamaan ja mittailemaan alueita, kas kun aiomme laajentaa pellolle! Muutakin mielenkiintoista uutta on nuijankopautuksen päässä kunnantalolla huomenna. Toivottavasti emme jää jumiin näihin byrokratian karikoihin, vaan pääsemme hetikohta etenemään ihan tekemisen meiningillä.

Innolla olemme tätä seitsemättäkin kesänäyttelyämme tekemässä, kaikenlaista uutta ideaa on toteutumassa. Ihmisläheisyyden ja jonkin sortin vuorovaikutuksellisuuden on sanottu olevan näyttelymme vahvuuksia ja niihin olemmekin päättäneet panostaa jatkossakin.

myyränpoika pieni

2006-03-22T18:08:00.000+02:00

Jos minä olisin myyränpoika
myyränpoika pieni

käytävän pitkän kaivaisin
kunnes johtais tieni

toiselle puolelle maailmaa
toisten myyrien luoksi

joista ei kukaan nauraisi
pienuuteni vuoksi

tämän runon opetti lapsuudessani koulutoverini minulle, en tiedä sen kirjoittajasta, en ole koskaan lukenut sitä mistään.
Itse olen opettanut sen ainakin pikkusiskolle ja neljälle lapselleni.
Runo tuli taas jostain mieleeni. Myyrät ovat mielessäni, minäkin tunnen pienuutta.

Kaivomäen Tupa ja Kaapelitehdas

2006-03-14T14:36:00.000+02:00

Minna Pyykön maalauksia Haihatuksessa 2005

Eilen olimme Luovan Pajan ja kunnan järjestämässä Joutsan Luovassa Foorumissa. Tilaisuus oli Kaivomäen Tuvan savun tuoksuisessa hämärässä pirtissä metsän keskellä. Parikymmentä ihmistä oli siellä pähkäilemässä luovuuden merkitystä ja sen hyödyntämistä kunnan kehittämiseen. Oli asiaa ja sen viertäkin, luovan alan toimijoita ja virkamiehiä. Koulutustakin yrittävät kovasti tyrkyttää meille toimijoille. Luovan toiminnan edistäminen alueellamme toivottavasti jatkuu tästä edelleen, tarkoitus olikin kai että Luova Paja potkii liikkeelle ja siitä jatkamme täällä ominkin voimin. Tulossa onkin kaiketi toivottavasti kohtapuoliin jatkopalaveria.

Kaapelitehtaalla parhaillaan olevassa suuressa taidemaalariliiton teosvälityksessä näytti olevan Minna Pyykön maalauksia. Eilen vilahtivat telkkarin kulttuuriuutisissa ne samat pylväslinnut, mitkä viettivät viime kesän täällä meidän vintillämme. Sykähdyttipäs nähdä ne pitkästä aikaa. Kesän ajan näyttelyssä oleviin töihin kun jotenkin kummasti kiintyy. Oltiinkin taas niin ylpeitä kun nähtiin ne ”meidän linnut” telkkarissa.

kuvittelua

2006-03-11T15:45:00.000+02:00

Olen saanut piirtää.
Lähes työltä se jo tuntuu välillä, mutta en valita, itsehän sitä olen halunut. Menevän miehen malliin (tai mikä siitä kirjasta nimeltään lopulta tuleekaan) olen tehnyt kuvitusta. Siinä kun on tämä yks ja sama ukko kaiken aikaa aiheena, niin välillä alkaa ukko livenäkin muistuttamaan näitä piirroskarikatyyrejä. Heh, muuttuuko ukko oikeesti kuviensa näköiseksi, onko malli hyvä, aihe herkullinen vai olenko vaan niin hyvä piirtämään.
Noh, eipä riehaannuta kehumaan, kyllä se välillä on tuskan takana, tuntuu ettei saa kuin tuherrusta aikaiseksi. Mutta hiljaa hyvä tullee! Ei pidä hosua, vaikka nopeen näkönen luonnosmainen piirustuskäsiala onkin. Kaffe- ja lenkkipaussejakin on pidettävä välillä, jottei leipäänny hommaan.
Lehtikuvitusta on työn alla myös, niissä onneksi voi enempi iloitella aihevalinnoissa. Tietysti annettujen raamien sisällä ja otsikon alla pysyen.

ihmisoikeuksia

2006-03-07T14:38:00.000+02:00

Suomalaisnaisten äänioikeus täyttää tänä vuonna sata vuotta. Hyvinhän meillä täällä asiat onkin sillä rintamalla, paljoltihan tuo tasa-arvo on ihan meistä itsestämme kiinni.

Viime kesän Haihatuksen avajaisissa otti kuhmoislainen taiteilija Sade Hiidenkari suumuotteja installaatio-teokseensa Naisen vaikeneminen. Sade pyysi vapaaehtoisia naisia tällä tavoin osallistumaan teokseensa, joka lisääntyy kaiken aikaa ja aina uusissa näyttelyissä ovat mukana lisänä edellisessä paikassa olevat suut.
Oli muuten ihan oivaltamisen paikka istua siinä muottia otettaessa ja olla suu kiinni. Ei saanut, eikä voinut puhua, ei edes ilmeillä muutamaan minuuttiin. Tuskahan siinä olisi tullutkin nykyajan naiselle kauemmin suu kiinni olla!

Näyttävät nyt päässeen ne haihatus-suutkin Helsinkiin Vanhalle naistenpäivän kunniaksi, minunkin suuni on siellä vaikenemassa.
Sinne siis kaikki naiset ja miehet tasa-arvoisina ihmisoikeuksia puolustamaan!

Hyvä voittaa pahan 6-0!Naistaiteilijat ihmisoikeuksien puolesta
Helsingin Vanhalla Ylioppilastalolla Naistenpäivänä 8.3. 2006 klo 18-22

Esiintymässä stand up -komediennet
Lotta Backlund
Ida Grönlund
Krisse Salminen
Heli Sutela
Helena Valtonen

Installaatiota:
Malena Granqvist: Viesti äidille
Sade Hiidenkari: Naisen vaikeneminen

Tilaisuuden juontaa näyttelijä Riitta Havukainen

Liput 8/5 euroaTuotto Amnestyn hyväksi!
Järjestäjät: Amnesty Internationalin Akkaryhmä ja Helsingin yliopistoryhmä

vettä ja leipää

2006-03-06T15:33:00.000+02:00

Raimo Auvinen: Velkavanki, Haihatuksessa 2002

Hiihtolomat on meilläpäin lusittu. Ei silti että se juurikaan meidän elämäämme hetkuttelisi. Lomaa meillä ei kai ole koskaan tai sitten se on aina, riippuu ihan asenteesta. Työtä teemme koko ajan, mutta tulojen perusteella taidamme aina olla lomalla. Hiihtoloman tiedämme olevan silloin kun pari nuorta miestä on lisänä ruokavahvuuksissa koko viikon. Silloin on taloakin lämmitettävä paremmin, etteivät poika-parat palellu.

Tänään juhlistimme heidän opinteilleen lähtöään kiertämällä pannuhuoneessa lämpöä vähemmäksi ja lisäämällä villaa ylle. Öljyä olikin taas tilattava lisää, jotta lämpöä piisaisi kesään asti. Sinne upposikin taas sievoinen summa niitä ”lomarahoja”.
Toinen pojista oli vietävä bussilakon takia Pieksämäelle asti, onneksi matkan varrella oli Moilasen leipomo, josta ukko ymmärsi hakea pari muovikassillista edullista leipää pakkaseen. On siinä kuulemma tuorettakin, oli myyjä luvannut.

Ei siis mitään hätää, lämpöä kämpässä on 17 astetta ja leipääkin piisaa pitkästi.

yhteiskuntaongelma

2006-03-04T22:06:00.000+02:00

Aulis Jalkanen: Ongelmalaitos Haihatuksessa 2005

Eipä sitä aina edes huomaa että kaikki toimii moitteettomasti.
Aamiaispöydässä luemme tuoreet sanomalehdet, jotka ovat tupsahtaneet postiluukustamme, silloin kun me vielä käänsimme kylkeä lämpimässä vuoteessamme. Töihin lähtiessämme pudotamme roskapussin jätelaatikkoon, joka on pihalla siistissä katoksessaan. Lumet on aurattu pihasta ja kadulta yön aikana, sitä se siis vaan oli se kirottu meteli yöllä! Bussi tulee ajallaan, auta armias jos sitä joutuu odottelemaan. Aamuvarhain auki olevasta kaupasta haemme tuoreet sämpylät ja hedelmät päivän välipaloiksemme.

Ja sitten tulee lakko. Vaikkapa tämä uhkaava kuljetusalan lakko, joka ikävästi pistää taas arvojamme mietittäviksi.
Voisiko sinne töihin kävellä tai vaikka mennä potkukelkalla, pitäisikö itse joskus leipoa ne sämpylät tai kerätä marjat syksyllä metsästä pakkaseen talvisiksi eväiksi ja olisiko jotain keinoa roskamäärien vähentämiseksi.

Ai, että nämä yhteiskunnan kriisit tekevät hyvää välillä!
Kaikki ei ehkä olekaan ihan itsestään selvää. Joku tekee niitäkin töitä, mitä emme aina huomaa, silloinkin kun vaikka nukumme. Ei se ole tonttu-ukko, joka ne sämpylät sinne kauppaan aamu-yön tunteina roudaa.
Tarvitaan ongelma muistuttamaan siitä, miten hienosti tämä yhteiskunta oikeastaan toimii, toimiessaan.

Haihatuksen Henki

2006-03-01T18:52:00.000+02:00

Haihatuksen kannatusyhdistys Haihatuksen Henki piti vuosikokoustaan viime pyhänä.
Uusi hallitus valittiin seuraavaksi kahdeksi vuodeksi ja monenlaista toimintaakin pulputeltiin selviteltäviksi.

Haihatuksen henki ei järjestä esimerkiksi Haihatuksen näyttelyitä, vaan muuta toimintaa siihen oheen Haihatus-linjaa tukien. Sen pyhänä päämääränä on kannustaminen taiteen tekemiseen ja kokemiseen ja se järjestää erilaisia tapahtumia ja taideprojekteja. Edellisen vuosikokouksen perujahan tämä blogikin on. Vuosi sitten potkivat aloittamaan tämän kirjoittelun täältä kulttuurin kiertotieltämme, onneksi, sillä kivaahan tämä onkin. Henki tuo toimintaamme uusia tuoreita ajatuksia, vääntäen meidänkin vanhojen jäärien katsetta ja ajatusta välillä uusiin suuntiin.
Niinhän se on, että mitä enemmän väkeä, sitä hämmentävämpi soppa. Ja se on hyvä.