18.9.06

haihatus hesarissa



LAINAUS PÄIVÄN HESARISTA:

Helsingin Sanomat
PAINONHALLINTA

Kilot karisivat potkupyörällä
Haihatus-taidelaitoksen takapirut julkaisivat laihdutuskirjan

"Otetaan yksi puoliksi, se on niin iso", ehdottaa Raimo Auvinen puolisolleen Merja Metsäselle kahvilassa torttupalaa valitessaan.
Auvisen "ruumiinkulttuuriprojekti" ilmiselvästi jatkuu. Painosta huolehtiminen on viisikymppisellä miehellä selkäytimessä.
Joutsalaiset Auvinen ja Metsänen ovat julkaisseet kirjan Auvisen pelottomasta laihdutus- ja kuntoprojektista. Metsänen on kuvittanut miehensä päiväkirjamerkintöihin perustuvan Menevän miehen malli -teoksen.
Aikaisemmin sohvaperunana viihtynyt Auvinen karisti elopainostaan 63 kiloa lenkkipolun varteen vajaassa kymmenessä kuukaudessa.
Hän sisuuntui laihduttamaan itsensä 145-kiloisesta noin 80-kiloiseksi.

"Liikunta oli tärkein laihduttaja, ruokailua kevennettiin maalaisjärkeä käyttäen niin, ettei nälässä tarvinnut olla", Auvinen ja Metsänen toteavat.
Haihatuslaiset toteuttivat ruumiinkulttuuriprojektin humoristiseen ja taiteelliseen tyyliin. Keskeiseksi liikuntavälineeksi tuunattiin vanhasta potkupyörästä Auviselle värikäs EkoChopper-laite.
"Potkupyörän tavarankuljetuskorin tilalle mies halusi jotain miehistä ja näyttävää, ja tynnyri tuntui hyvältä ajatukselta", Metsänen muistelee potkupyörän muodonmuutosta.
"Kotihengetär" Metsäsestä puolison iloisennäköinen kuntohärveli tuntui yllättävän raskaalta. Siis sopiva laite kuntoilijalle!
"Kun aloittelin kuntoprojektia, pelkkä yksinään käveleminen oli ihan vieras ajatus. Mutta EkoChopperillani meno oli luontevaa", Auvinen kehaisee.
"Joutsan kylillä naureskeltiin, että noinko tuokin tarvitsee jo mummujen kulkupelin", Metsänen naurahtaa.
Auvinen testattiin Vierumäen urheiluopistolla muutaman kerran vuoden aikana. Sieltä saatiin myös ohjeet kuntoiluun. "Normaali pieni laihdutuskuuri paisui aikamoiseksi elämäntapaperformanssiksi miehen kehitellessä luovasti itselleen sopivia liikuntamuotoja", Metsänen muotoilee.
Julkisuus ei ollut laihduttajalle itseisarvo, mutta se epäilemättä auttoi sitoutumisessa.
"Tarinaansa julkisesti levittävällä miehellä oli oma lehmä ojassa: liikunnan solakkana puolestapuhujana hän sitoutui julkisuudessa yhä enemmän uuteen elämäntapaansa", Metsänen muistuttaa.
"Toivottavasti esimerkkini kannustaa ihmisiä laihduttamaan omaehtoisesti. Liikuttava dieettini toimi: en tarvinnut ryhmää enkä huipputrendikkäitä laihdutusoppaita tai -ohjelmia", Auvinen sanoo tyytyväisenä.

Kun tavoitteeseen oli päästy, miehen mielessä alkoi kajastaa aivan kummallisia aatoksia.
"Laihduttuaan Raimon oli välttämättä päästävä mukaan Finlandia-hiihtoon, siellä kun hiihdettäviä kilometrejä on yhtä paljon kuin hänen painonsa putosi", Metsänen pyörittelee päätään.
"Niin, aiemmin suhtauduin lähinnä naureskellen ihmisiin, jotka lähtevät moisiin tapahtumiin rääkkäämään itseään", elämäntapansa muuttanut Raimo Auvinen tunnustaa.

JUKKA YLI-LASSILA


KIRJA

Tosikirjallisuutta tosi iloisesti

Merja Metsänen ja Raimo Auvinen pyörittävät omaa Haihatus-taidelaitostaan Joutsassa. Haihatuksen tunnetuin aikaansaannos on jokakesäinen nyky- ja ITE-taiteen näyttely.
Sympaattisen Haihatuksen toiminta on avartavan monikulttuurillista. Sellaiseen sopii, että omasta laihdutuksestakin tehdään innostava ja ilahduttava julkinen projekti, josta puuttuu tyystin egotrippailun maku.
Menevän miehen malli ei ole laihdutusopas, vaan jokamiehen selviämistarina, jolla on onnellinen loppu. Siinä liikutaan pururadoilla ja myötäeletään kaikille tuttuja elämäntilanteita.
Tosi-tv:n vastineeksi teosta voisi luonnehtia tosikirjallisuudeksi.
Raimo Auvinen paljastaa miehisen minänsä niin seikkaperäisesti kuin suomalaismieheltä voi kohtuudella vaatia. Päiväkirjamerkintöihin pohjautuvan teoksen on kirjoittanut puoliso Merja Metsänen, jonka kautta pohdintoihin ja tapahtumiin on saatu mukaan tarvittavaa "sivullisen" – ja naisen – ironista näkökulmaa.
Numero- ja tilastotietoja kirjassa on vain vähän. Peruslukemat kilojen karisemisesta ja kävellyistä kilometreistä riittävät, nehän koko hommassa tärkeintä olivatkin.
Metsänen on kuvittanut humoristisen kirjan pakottoman oloisesti. Siihen ei kaipaa ainuttakaan valokuvaa. Selkeästä ulkoasusta ja taitosta vastaa valokuvaaja Pekka Suomäki.

JUKKA YLI-LASSILA

3 Comments:

Anonymous SusuPetal sanoo...

Oli hieno juttu hesarissa!

18/9/06 17:59  
Blogger Merja sanoo...

niin oli, ja totta joka sana;)

18/9/06 20:29  
Anonymous SusuPetal sanoo...

Ilman muuta, eihän nyt lehdet valehtele!

18/9/06 21:02  

Lähetä kommentti

<< Home