omppuja odotellessa

Asuimme ennen tänne muuttoa toistakymmentä vuotta vanhalla kyläkoululla Hartolan puolella.
Siinä ei ollut puutarhaa, vain aukea koulun pihakenttä.
Alusta alkaen päätimme ostaa sinne omenapuun, tai siis tietysti kaksi, jotta saisimme myös hedelmää. Vaan aina se jäi hommaamatta.

Nelisen vuotta sitten muutimme tänne ja täällä olikin sitten valmis puutarha.
Vanhan kunnalliskodin viisi omenapuuvanhusta ja kirsikkapuitakin muutama. Musta-, puna- ja valkoherukkapensaita ja karviaista kans.
Ja talon ympärilllä upeat suuret sireenipensaat.

Muutimme talvella emmekä tienneet mitä lumen alta löytyy, ensimmäinen kevät oli ihanan jännittävä.
Eikä tämä puutarha meitä työllään liikoja rasita. Se hoituu tavallamme. Nurmikkoa välillä vähän leikkaamme, antaen kuitenkin luonnonkukkienkin kukkia.

Omenapuut erityisesti ensimmäisenä kesänä tuottivat hirmuisen määrän omenoita. Kirsikoita tulee aina sen verran kun rastaiden kanssa niitä kilvan ehdimme puista näpsimään. Ja marjanpoimimis-talkoisiin on aina syksyisin aihetta. Vaan kyllähän se oman puutarhan sato sitten talvella maistuukin.