23.9.06

TAIDE 4/06

Pirtola on oivaltanut Haihatuksen.

Juttu uusimmassa Taide-lehdessä oli ihan nappiin, juuri noin me täällä Haihatuksen sisälläkin koemme. Onpas hienoa tulla ymmärretyksi.
Onhan siinä jutussa joitakin asiavirheitä, mutta kirjoittaja lieneekin enemmän taiteilija kuin dokumentaristi. Kokonaisuus on värikkäästi kirjoitettu ja ihan just näköinen, joten viis pikkuasiavirheistä!

Jutun nimikin on oivaltavasti valittu, Remonttireiskojen kakkukilpailu on lainattu Morganin teoksesta.

Pirtola sanoo näyttelyn olevan riemukkaasti poikkeava kesänäyttely.

Pihapiirin taiteen kukoistuksessa hän kertoo takapihataiteilijoiden olevan etupihalla ja etupihataiteilijoiden takapihalla.

Juttu kertoo myös että Nimensä mukaisesti Haihatuksessa annetaan huithait ja piutpaut konventioille. Taidemaailman orvot ja vaivaiset saavat siellä sijaa, mutta myös ammattilaiset. Raakataide kommunikoi kypsän taiteen kanssa hilpeässä vakavuudessaan.

Pirtolan mielestä Haihatuksen kumouksellisuus onkin tässä workshop-ilmapiirissä. Siellä kirjaviksi maalatuilla omakoosteisilla polkupyörillä voi tehdä kierroksen, ja kirpputorin jokainen esine on jotenkin mielenkiintoinen. Löytyy myös sanojen sanatorium – sanavarasto, missä voi uppoutua kirjainten oppimestariuteen.

Kerrottuaan tarkemmin näyttelyn teoksista kirjoittaja toteaa että Juuri tämä itetaiteen ja taituritaiteen vuoropuhelu on Haihatuksen uusi anti taidemaailmalle.

Jutun loppupuolella väitetään, että Haihatuksessa voi hairahtaa taiteilemaan omia kyhäelmiä, eikä aina tiedä onko teos taiteilijan vai vieraan kädestä.

Loppulauseessan itseäänkin huihattelijaksi nimittelevä Pirtola kehaisee Raimon Hellahuonetta teokseksi, joka Kiasmassa näyttäisi nykytaiteelta, mutta Haihatuksessa hyvältä.

Mitäpä tuohon enää voisi lisätä! Huokaistaan vaan hyvillä mielin. Ja pistetään ensi kesänä paremmaks!


Raimo Auvisen Hellahuone Haihatuksessa 2006