kirkonpenkkejä teatterista

Lempeän kauniin oranssinen oli viikonlopun sää.
Nuori voimamiehemme tuli viikonlopuksi kotiin ja auttoi pihahommissa. Olikin paljon painavaa kannettavaa ja siirreltävää. Autotallin ja ostosparatiisin tyhjennystä ja puutarhapöllien siirtelemistä pressujen alle suojaan ynnä muuta syys-piha-puuhaa. Ihan ajoissa tällä kertaa, yleensä nämä on saatu tehtyä vasta kun maassa on jo lumi. Eihän se kovin järkevää olekaan ollut kaivella tavaroita lumen alta suojaan.

Puutarhasta siirsimme sisään turvaan myös kirkonpenkin, jonka Teatterikoneen väki roudasi keväällä tänne. Niitä tuli kaksikin, mutta toiselle löytyikin loppukesällä käyttöä teatterikone-väen omissa hääjuhlissa. Ajatuksena oli aluperin, että niitä ehkä voisi hyödyntää lavastuksessa. Meillä nämä olivat kesän ajan keskellä veistospuutarhaamme hartaina levähdyspaikkoina.
Penkit ovat olleet Jyväskylän Kaupunginteatterin lavasteita, jos en nyt ihan väärin muista niin kappaleesta Juakse ko hullu. Penkkejä on ollut kymmenisen kappaletta tai kahdeksan kumminkin, nämä kaksi vain ovat enää tallella, muut on pilkottu päreiksi.
Se on tilapula, mikä teatterin lavastuspuolta vaikeuttaa, ei ole varastotilaa tarpeeksi, että voisi säilyttää lavasteita mahdolliseen uuteen tarpeeseen. Aina on sitten uutta rakennettava.

Vaan niinpä on meillä nyt kirkonpenkki ihan istumiskäytössä pöydän ääressä omissa olotiloissamme. Hyvinpä se siinä varastoituu.