enemmän kuin kone

Olemme vapaan työn tekijöitä, yksityisiä elinkeinonharjoittajia, siispä työaikamme ovat myös pitkälti itsemme määritettävissä.
Tuppaa kuitenkin tuo ihmisluonto itseltään vaativan välillä liikaa ja omatunto syyttää helposti laiskottelusta. Mutta luova työ vaatii joutilaisuutensa, tärkeät ajatukset ja inspiraatiot kun tulevat usein juuri silloin kun aivot ja mieli eivät ole pakkotahtisessa suorittamisessa kiinni.

Yritämme pitää jonkinmoisista työajoista kuitenkin kiinni ainakin siten, että viikonloppuisin saatamme suoda itsellemme laiskottelua, ainakaan se omatunto ei ihan niin pahasti soimaa silloin.
Lauantaisin kävelemme kylälle, käymme torikahvilla ja kirppareilla, niin eilenkin, tänään sunnuntaina kävimme aamulla varhain kylänmiesten järjestämällä yhteislenkillä pienestä tihkusateesta piittaamatta. Sen jälkeen olemme kotvan ähisseet tekemätöntä apurahahakemusta, jonka jättöpäivä on viikon kuluttua, mutta saimmepa sitäkin vähän ajatustyönä edistettyä, ehkä viikolla sitten ponnistamme sen valmiiksi.

Kirppikseltä tai paperinkeräyslaatikosta olemme joskus löytäneet vanhan kauniin kirjan Ihminen, joka on WSOY:n hauska on tietää -sarjaa vuodelta 1965.
Tässä kuva kappaleesta Ruumis ja henkilö, jossa pohditaan myös sitä, miksi ihmisruumis on enemmän kuin kone.