pesänrakennuspuuhia

Olisitko minulle- Be mine tonight, Merja Metsänen 2005


Nuorin tyttäristämme on valmistumisensa ja kesäpestinsä jälkeen pitänyt majaa tässä kotosalla töitä etsiskellen.
Tyttö on jo nelisen vuotta asunut opiskelukämpässään, lomia ja joskus viikonloppuja vaan oleillut kotonakotona, kuten tapaavat opiskelijat kotia nimittää erotukseksi opiskelukämppään.
Elokuisen kotiinpaluun jälkeen on muuttokuorma odotellut piharakennuksessa muuttoa taas jonnekin, pois kotoakotoa.

Nyt on tekeillä sitten muutto suureen keskisuomalaiseen kaupunkiin yhdessä poikaystävän kanssa.
Onneksi tämä nuoripari on tämmösiä kirppishippejä, ei tarvitse heidän kodissaan olla tiikkisiä kirjahyllyjä eikä plyyssisohvia.
Ovatkin nyt kierrelleet kirppareita ja ostaneet ilvestölkkejä, iiiihanan punakukallisen täkin kolmella eurolla ja semmosen vanha ISON viininvalmistuspullon puulaatikossaan, joka jäi vielä itäisempään suomeen pojan kotikotiin, kun eivät reppanat repussa saaneetkaan sitä tuotua.
Pojan mummo puolestaan pistänyt mukaan astioita, ihan vaivihkaa ohi virallisen perimysjärjestyksen, kun eivät kuulemma muut tiedä niistä khihii.
Kuulosti mukavalta mummolta.

Eilisiltana kolusivat vinttimme, sinne kun on kertynyt kaikenmoista vanhaa huonekalua. Tyttö ihmetteli vaan muistavansa niitä enemmänkin olevan. Niinpä, nopeimmat elävät, hän taitaa olla nuorin niistä, kenelle vanhat aarteemme kelpaavat.
Vaan löytyyhän noita kaiken aikaa lisää. Vaikka sieltä kaupungista.