onnea isälle

Merja Metsänen 2001 Stadin kundi

Isä ja äiti asuvat Helsingissä vihreässä rintamamiestyyppisessä puutalossa, lapsuuskodissani. Isä rakensi talon siinä syntymäni aikoihin 50 luvun alkuvuosina.
Papaksi ja mummuksihan minäkin olen heitä jo kohta kolmekymmentä vuotta kutsunut, esikoisemme syntymästä saakka.

Pappa on laulumiehiä, koko ajan hyräilee jotain ja kirkkokuorossa laulanut jo viisikymmentä vuotta.

Vaikkei se yleensä kai ikämiesten harrastuksiin kuulukaan, meidän pappa kutoo kangaspuilla. Nytkin ovat puut kellarissa paukkuneet, mattoa on tulossa ja jopa vihreän talon keittiön verhot ovat papan kutomat. Minäkin olen muutamatkin matot, pellavapöytäliinat, poppanat, verhot, matkahuovat, ryijyt, raanut ym saanut kotoani, mummun tai papan kutomat.
Vaikka onkin jo yli kahdeksankymppinen, niin vain kömpi pappa puiden alle sitomaan polkuset tänä syksynä, kun mummun lonkka ei enää suostunut hommaan.
Tietokonehommia on myös opeteltu parin viime vuoden aikana, lähinnä kirjoittelemista, se kun on myös papan lempipuuhia, muistelee vanhat asiat paperille, historiantiedoiksi meille nuoremmille.

Viime viikolla mummu osti papalle oman kännykän, vaikka se onkin ihan turha kapine.
Soitin tänään onnitellakseni, puhelimesta kuului mutinaa
....niin... no mites....no kun tässä lukee lopeta...??....ei kun mites kun tässä on 0405161....
Minä huhuilin siihen ja lopulta ymmärsi pappa, jotta päästiin puhumaankin, oli kuulemma ollut puhelin väärinpäinkin.
Ensi viikolla sitten on vuorossa perehtyminen aparaattiin tarkemmin.