pirstaleina

Tietokone-pyh-ei koskaan meille- onkin yllättäin erittäin tärkeä väline tässäkin huushollissa.
Aamulla avaamme sen heti aamukaffen jälkeen ja illalla suljemme nukkumaan mennessämme.
Eikä se montaa hetkeä päivässä pimeänä ehdi olla, lähes koko ajan joku meistä istuu sen takana (vai pitääkö sanoa edessä?)

Ihan viime päivinä, kone on jotenkin hidastellut, jotain kummia virheitä tehnyt ja ihme vinkunaa on kuulunut. Eilen se sitten jumitti kunnolla, kyllä sillä nyt jotain sai hoideltua, mutta tuskasta se oli. Blogia nyt viimeiseksi tuli mieleen siinä raastavassa jumitilassa päivittää, ei riittänyt kärsivällisyys.

Kekkasinkin sitten pistää koneen eheytykseen piiiiitkästä aikaa, voi olla että edellisen kerran oli konekin se edellinen, eikä tämä vasta pari-kolme -vuotias. Jotenkin on unehtunut tuommoset huoltohommat.

Kone siinä sitten huohotti ja naksutti koko illan ja osan yötäkin, ainakin 10 tuntia.
Kerran yöllä herätti, kun kalterit kolahti Normanin pistäessä karanteeniin jotain huijarivakoilijamörköä.
Ja ahh! aamulla kone oli pirteä ja reipas, ei juminut mikään. Ensin kyllä täytyi sieltä karanteenista poistaa kaikki ne toistakymmentä rosmoa, mitä sinne oli ilmaantunut yöllisen puhdistusoperaation aikana.

Itsellenikin saattaisi tuommonen eheytys tehdä nyt hyvää, niin pirstaleisen pieniä hommia on rästissä, jokaista pitäisi vähän pistää eteenpäin, eikä sittenkään mitään valmista ole heti tulossa. Koko ajan jotain teen siellä täällä, silti tuntuu kuin ympäri pyörisi jumissa kuin tietokone eilen.

Onneksi illalla pääsen joogaan, jossa saankin sitten ihan vain olla, ei ajatella menneitä, ei tulevia.