armelias puu

Suuri pihavaahteramme on monista kauniista vanhoista puistamme suosikkini.
Se on kaunis aina, kaikkina vuodenaikoina. Tosin vaikka olenkin jo oppinut pois haravoimisvimmasta ja tiedän että on vain opittu näkökulma lehdettömän pihan kauniina pitäminen, niin vaahteran lehdet kyllä ovat minunkin mielestäni liian suuria paikalleen maatumaan jätettäviksi. Nurmikko sen lehtikerroksen alta varmaan tukahtuisi. Joten tämä vaahtera kyllä vaatii haravoimisen ja lehtiä siitä tulee paljon.
Tämä kaunis vanhus on kuitenkin armelias, se pitää lehdet niin pitkään, että lumi yleensä ehtii tulla maahan, joten sen haravoimiset voi hyvin jättää kevääseen, jolloin homma jotenkin maistuukin paremmin.
Nytkin, kun muut puut ovat jo lehtensä heittäneet, tämä on vielä lähes vihreä, hiukan vain sharmikkaasti kellastunut päälaelta.

Tästä puusta aina tuleekin mieleeni kaunis Shel Silversteinin kirja Antelias puu, jonka joskus ostin pukinkonttiin. Se on niin kaunis kirja, että sen voisin vaikka ostaa itsellenikin, vaikka en yleensä juuri uusia kirjoja ostakaan, ainakaan itselleni.