rätväkkää

Vanhasta Tikkurilan väritehtaiden esitteestä ihailin näin rohkeaa värienkäyttöä.
En löytänyt vuosilukua julkaisusta, mutta seiskytlukuahan tuo selvästi on.
Ah, muistan nuoruudestani, kuinka olisin kaikki tiikkihirvitykset, ompelukoneista kirjahyllyihin halunut maalata kirkkain kiiltävin värein.
Äitiä puistatti moiset ehdotuksetkin. Äidin sisko oli kuitenkin rohkeampi ja maalasi televisionsa kiiltävän valkoiseksi, jonka ansiosta täti ansaitsikin ihailuni.

Eivät kuitenkaan kaikki tuossa vanhassa esitteessä olevat ehdotukset minunkaan enää iske, kuten esimerkikisi vanhan keinutuolin maalaaminen kiiltävän kirkkaaksi tai puuhellan kirkkaanpunaiset tiilet ja sinininen uuninluukku! Hyi hirveä! Mielestäni vanhat maalatut huonekalut vaikka kuinka kuluneina ovat kauniita. Ei niitä kulumisen takia pidä uusiomaalata.

Tässäkin talossa, joka siis muinoin on erilaisisissa kunnan laitostarkoituksissa palvellut, nykyään vaaleiksi maalattujen seinien alta pilkottaa vahvoja, kirkkaita värejä, siis todella vahvoja. Ja joka huoneessa eri väri, oranssi, kirkkaanpunainen, sitruunankeltainen, myrkynvihreä ovat ainakin nähtyjä värejä.
Ei ehkä ihan noita samoja, mutta rätväkkäämpää värinkäyttöä tahtoisin minäkin tänne jo saada, haaveissa onkin kylppärin lattian maalaaminen vaikka aniliininpunaiseksi, kuten Helsingin vanhojen ratikkahalleilla nykyään olevan kulttuuritehdas Korjaamon yleisövessassa oli.

Tikkurilasta kysyessäni kyllä väitettiin, jottei muka voisi kylppärin kaakelilaattalattioita maalata, mutta kuka estää kokeilemasta, laatat ne oli siellä spårahallillakin.