anna vauhtii!

Raimo Auvisen Vintiö Haihatuksessa 2002

Murkkunuoremme asunnonvaihdossa saimme taas kunnian olla kuskeina ja roudareina. Johonkin sentään meitäkin vielä kelpuutetaan.
Alaikäinen nuori kun asuu yksinään opiskelupaikkakunnallaan, ei aina voi kotona kuin ristiä kätensä kyynärpäitä myöten ja toivoa parasta. Sillä ovathan ne vielä lapsia alle 18 vuotiaat, pojat varsinkin ja tämä erityisesti. Monenlaisia aikuisten asioita pitäisi jo itse hoitaa, mutta kun kaikki on ihan hyvin, en mä tiedä, mä en muista. Häh!
Tänään taas muuttohommissa tuntui, että meidän olisi kaikki pitänyt hoitaa, poika olisi mieluusti itse jäänyt kotiin nukkumaan. Koko päivä siinä hommassa meni, veret nousi poskille monesti ja äänikin muuttui kimakaksi välillä. Kaipa se on nuoren homma pitää meidän vanhempien mieli virkeänä, kas ärhäkkyyshän estää dementiaa.
Kyllä se välillä niin provosointia on tuo nuoren haasteiden heitto, monesti ihan silkkaa riidan haastamista. Usein siihen halpaan lankeamme, vaikka konkareita jo olemmekin, tämä kun on viimeisemme. huhhuh.