taidesanoja

Nuori mies tutustumassa Bruno Balgén taiteeseen Haihatuksessa 2004

Kulttuurinavigaattori siteeraa saksalaista nykytaiteilijaa Gerhard Richterin viisaita sanoja taidemaailman pelistä ja taiteen tapahtumisesta.
On vain tämä taidepuhe välillä niin konstikasta, tämänkin sain lukea useampaan kertaan ja osin hitaasti ääneen, ennenkuin täysin ehkä ymmärsin. Taiteen julkaisuissa kuin myös tässä uusimmassa Hesarin kuvataide-NYT -liitteessäkin on taidetta selitelty ja luokiteltu, viipaloitu ja ruodittu niin hienoin sanoin ja kääntein että ymmärrän kyllä, että voi hirvittää taiteeseen tutustuminen, jos se edellyttää kaikkea tätä tietoa. Eipä uskaltaisi puu-ukkoja veistelevä Eemeli veistämisiään jatkaa, jos vaatimuksena olisi taidemaailman lakien tunteminen. Onneksi ei ole. Taide tapahtuu kaikesta huolimatta, näinhän Richter sanoikin. Sitä tehdään jopa tietämättä sen olevan taidetta. Taidemaailma sitten kyllä ruotii, onko se taidetta, onko se hyvää vai huonoa, kuinka korkealla ja missä luokassa. Se kuuluu asiaan, taide tarvitsee vastavuoroisuutta, keskustelua ja kritiikkiä. Taiteilijan ei aina tarvitse edes osata selittää omia töitään, vain luoda omista lähtökohdistaan, teos voi sitten muuttua taidemaailman käsissä vaikka ihan muuksi tai parhaimmillaan saada uusia ulottuvuuksia.
Näyttelykuraattori-päivystäjä-siivoojana olenkin etuoikeutetussa asemassa voidessani kesäni viettää taiteen parissa ja kuulla niin monelaisia tulkintoja teoksista.
Taideteokset jatkuvat vielä taiteilijan käsistä päästyäkin.