14.10.06

shoppailua


Pekka Suomäen Riippumaton Haihatuksessa 2002

Stokkalla on kuulemma Hullut päivät.
Kaupunkilais-sisko oli käynyt niissä hulinoissa ja sanoi tulleensa lähes pahoinvoivaksi nähdessään muunmuassa jättisatseja lempparikarkkejaan. Niissä hulinoissa on niin paljon, niin suurta, ja vielä enemmän. Ja sensaatiomaisen halvalla.
Huhhuh, onneksi se hulluus on kaukana täältä.

Oli nimittäin ihan erinomaisen riittävän hullu tunnelma huutokaupassa tänään(kin).

Pikkuinen tupakilta haiseva vanhan Auvo-vainaan torppa useine ulkorakennuksineen täynnä tavaraa, lähinnä rojua. Väkeä oli vesisateesta huolimatta useita kymmeniä. Toimitus kesti useita tunteja, ehti se sadekin loppua jossain vaiheessa.
Hinnat olivat tosiaan hulluja, eurolla saattoi saada aarteen, jotkut tavarat eivät kelvanneet kellekään millään hinnalla ja satojakin euroja huudeltiin.

Yhdessä pienessä laatikossa oli niin kornin näköistä kitsikoristeita ja pikkuroinaa, että ihan vaan vaikka sen kummallisen heppahirvityskoristeen takia olisin uhranut siihen euron, vaan mokoman koristelaatikollisen arvo nousi neljännestonniin! Hirvitti kuunnella sitä kiivasta kisaa, mikä moisesta rojusta syntyi. Tunnearvoa!, selitti helpotuksesta hymyillen mummu latoessaan setelit tiskiin.

Niin oli meilläkin poislähtiessä pakettiauto täpönänsä painepesuripesua kaipaavaa huonekalua, tupakanhajuisia kankaita, ym. hevosenlänkiä myöten ettei edes ihan yhteen kyytiin mahtunut, vaan piti tehdä toinenkin keikka. Eikä mitään välttämätöntä tarvetta niille kaikille ostetuille etukäteen ollut, heräteostoksia tuli tehtyä, mutta kyllä ihan tarpeellistakin löytyi.

Mutta hyviä kauppoja teimme, varmaan parempia kuin mitä olisimme stokkalla tehneet. Sitä paitsi näin tuli tyhjennettyä tuokin torppa ja tavaraa pääsi kiertoon.
Olivathan nämä kansantaloudellisesti paljon viisaammat ostoshulinat kuin mitä siellä isossa kaupungissa sen uuden hienon tavaran kauppa.

2 Comments:

Anonymous Anonyymi sanoo...

Just just ja seliseli. Vai kansantaloudellisesti viisaammat. Hah! Stokkan hulinat taitavat erota Auvo-vainaan torpan hulinoista vain kansantalouden hyötynäkökulmasta: Auvo-vainaan romujen voitoista ei taida valtio paljoa rikastua (tai mistäs minä sen tiedän...), vaan Hulluista Päivistä saa paitsi Stokkan herrat, myös valtio omansa.

Ja brändi ja miljöö vaikuttavat molemmissa. Toisessa hulluutta tukevat keltaiset kiilusilmähahmot ja toisessa rähjäinen miljöö hajuineen. Tärkeintä on kuitenkin hysteriaksi yltyvä fiilis, joka saa ihmiset tekemään ostopäätöksiä ihan johonkin muuhun kuin järkeen perustuen.

Ostin Hulluilta Päiviltä lennot Lontooseen uudeksi vuodeksi. Ihanan hullua.

Olin jonottamassa reippaasti ennen seiskaa (ovet avautuvat kasilta) Espan puoleisilla ovilla (vaksi sanoi, että sieltä on nopein reitti Argoshalliin) ja juoksin (aivan!) parin sadan muun kanssa viidenteen kerrokseen ja sain vuoronumeroksi 76. Ja nettipäätteelle 74. Odotin lapun kanssa nelisenkymmentä minuuttia ja sain liput. Kun lähdin, jaettiin numeroita noin neljän tunnin jonotuksen päähän. Puoli yhdeksän jälkeen tulleet mummot pyörittelivät päätään: no, mikäs kiire meillä on...

Jännää ko Auvo-vainaan torpassa.

15/10/06 14:45  
Blogger Merja sanoo...

joo, onhan siinä tosiaan jotain samaa fiilistä, kyllä siellä auvon torpallakin ryysittiin matalista tuvan, navetan ja liitereiden ovista sisään, jotta ehdittäisiin ekana bongaamaan aarteet ennenkuin niitä tuotiin ulos vesisateeseen huudettaviksi.
Väitän kuitenkin ettei siellä ollut kellään pinna tiukalla, varmasti lupsakkaampi tilaisuus, kuin stokkan kisat.

Mutta ei sieltä lippuja Lontooseen saanut hommattua. Ei siellä ollut edes sähköjä, nettipäätteistä puhumattakaan.

15/10/06 16:17  

Lähetä kommentti

<< Home