VIOLETTI

Talo oli haaleankeltainen ja maali rapistunut muuttaessamme nelisen vuotta sitten.
Värit ovat meille tärkeitä, siksi mietimmekin tarkkaan, minkä värisessä talossa haluamme elää.
Kokeilimme seinään, vähän piilonpuoleen, monia erilaisia maaleja.
Tytär sen lopulta sanoi: VIOLETTI. Murkkupoikaa ajatuskin taisi oksettaa, mutta muille se passasi kyllä.

Näin taajamassa asuessa on toki ympäristö otettava huomioon, joten kysyimme rakennustarkastajalta pitääkö lupia anoa. Hän vastasi voivansa antaa luvan, paitsi jos väri poikkeaa radikaalisti entisestä, silloin on lautakunnalta anottava. Kun kerroimme, että VIOLETTI, hän sanoi: Ei hitto! Anokaahan lautakunnalta lupa!
No, me anoimme. Pyöristimme värimäärityksen luumunpunaiseksi, puolustelimme hiukan syrjäisellä sijainnilla, sireenipensailla ja taidelaitos-imagolla ja yritimme antaa asiantuntevan vaikutelman väri-asiassa.
Ja saimme luvan.

Kylmäksihän tämä talon väri ei tunnu jättävän. Ihastuneita ja vihastuneita kommentteja tulee.

Enimmäkseen kuitenkin ihastuneita.