Vallankumous jäi tekemättä

Omakuvia ja elämänkertojahan ihmiset tahtovat tehdä.
Jotenkin kun pitää todistaa olevansa olemassa, ainakin itselleen.

Kuvataiteilija Mauri Korhonen halusi myös ilmaista itseään kirjoittamalla ja luovana ihmisenä löysi siihen näppärän keinon.
Ei tarvinut painopaikkoja kysellä, julkaisu- ja markkinaongelmiakaan ei tullut.
Mauri nimittäin sopi ruokakauppiaansa kanssa että kuukauden verran kaupan kuittien lopussa on pätkä Maurin kirjoitelmaa jatkokertomuksen tavoin.
Kauppaan jääneistä kuiteista Maurin vaimo sitten ompeli purkkiin kätevästi rullattavia opuksia.

Vallankumous jäi tekemättä on kertomus viittäkymppiään lähentelevän miehen ahistuksista, sielun ja kropan lisääntyvistä kränistä. Ihan vakavaa asiaa suomalaismiehen elämästä, lienee lukijoiden kieroutunutta huumorintajua se, että sitä pidetään kovin hauskana teoksena.
Suhteestaan taiteentekemiseensä Mauri kertoo näin:

Se on sosiaalistanut minua, sillä taidetta tehdessäni on maailmaa kohtaan tuntemani katkeruus hävinyt. Pystyn nyt olemaan kuten muutkin: keskustelemaan bensalitran hinnasta ja Eino-serkun umpisuolesta. Pystyn maalaamaan teoksia, joissa ei ole sisältöä. Pystyn tekemään "näköistä" eikä minua edes okseta.

Tänä keväänä Maurilta pyydettiin jatko-osaa, mutta koska mitään vallankumouksellista ei ilmeisesti ollut tapahtunut, Mauri sen sijaan käänsi Vallankumoustaan ruotsin, englannin, ranskan ja saksan kielille.

Teosta on nähtävillä nyt Kiasman Omissa maailmoissa-näyttelyssä ja ostettavissa ainakin luultavasti hyvinvarustetulta Mauri Korhoselta, yhteystietoja voi tulla kyselemään Haihatuksesta.