nikkaritonttuja

Joulu tulla jolkottaa, enkä yhtään pane pahakseni.
Jotenkin olen oppinut eroon joulustressistä, tiedän jo sen tulevan stressaamattakin.
Tunnelmaan pääsemiseksi en tarvitse mieletöntä hössäämistä enää. Joitain lahjoja hommaillaan tai tehdään, mutta tunteella, ei rahalla.

Kellarissamme puutyökalujen äärellä onkin jo tavattu vävypoikaa ja tytärtä iloisen punaposkisina puuhaamassa jotain salaperäistä. Hauskaa vaihteluahan tuo käsin tekeminen on tietokonenuorille.
Ja varmasti on lahjassa enemmän hyvää tunnetta mukana, kuin jos se olisi äkäisen pikaisesti markettihässäkässä ostettu.