prosessit nykytaiteessa

Raimo Auvisen Polku installaation jälki Haihatuksen 2005 jälkeen.

Nykytaiteeseen sisältyy joskus myös prosessi, teos elää aikansa ja katoaa tai kadotetaan. Siihen ajatukseen olen tykästynyt, itse kun en kaipaa maailmaan yhtään lisää täytettä, en ole kovin keräilijä. Olen esimerkiksi joitakin omia teoksiani hävittänyt roskikseen asti tai jatkanut niitä uusiin ajatuksiin ja teoksiin.

Ympäristötaide ja performanssithan ovat prosesseja, samoin monet installaatiot.Tämän kesän Haihatuksessa Granö-Hippeläisen Minuuden puutarha -savipaja on myös tällainen prosessi, joka on kasvanut ja lisääntynyt näyttelyissä ympäri maailmaaja kasvaa edelleen, eikä sen ole tarkoituskaan elää loputtomiin ainakaan materiaalisessa muodossaan.

Jotain tästä prosessiajattelusta luin myös Helena Sederholmin vastauksista Mäntän Kuvataideviikkojen Kysy Nykytaiteesta sivulta. Olipa hyvä ajatus pistää nykytaiteen tuntija -kuraattori vastailemaan ihmisten kysymyksiin. Hyviä kysymyksiä näyttää tulleen ja vastaukset sitäkin parempia.

Taiteen tarkoitushan on myös herättää ajatuksia ja kysymyksiä, ei välttämättä tehdä tavaraa säilöttäväksi museoihin.