aapiskukko läppärissä

Olenpas kirjotellut kouluasiaa viime aikoina! Olen vaatinut liikuntaa ja taideaineita vapaaksi ja yrittänyt jopa myydä paria koulukiinteistöä. Huh, siinäpä urakkaa juuri peruskoulusta eroon päässeelle äiti-ihmiselle. Nyt just kun ei enää tarvitse yrittää väkisin sitä koulunjakodinvälistä yhteistyötä, ei tartte enää tupata, niin vielä vaan tuntuvat kouluasiat päässä pyörivän.
Eikä se johdu siitä, että löysin näitä ihania Akseli Einolan kouluaiheisia kuvia, vaikka myönnettäköön, että juttuni voivat syntyä kuvistakin, eli ensin on kiva kuva, johon sitten rustaan sopivan tekstin.
Mutta kun olen niin iloinen uutisesta, että Joutsan kunta on päättänyt jatkossa antaa uusille lukiolaisille läppärit käyttöön lukion ajaksi. WAU! Kun jotenkin on tuntunut siltä, että koululaitos kulkee niin nihkeästi kehityksen jälkijunassa ja ettei tätä tietotekniikkaa esimerkiksi tarpeeksi pystytä kouluissa hyödyntämään, niin nyt sitten näin hieno ratkaisu meidän pikkuisessa kunnassamme.
Vaikka eipä se tuo kunnan ja koulun koko aina ratkaiseva olekaan näissä kehitys-asioissa, helpompi saattaa olla kehittyä pienen kuin suuren ja raskaan koneiston. Meidänkin lapset muinoin 16 vuotta sitten maalle muuttaessamme muuttivat 600 sadan oppilaan pääkaupunkilais-koulusta 18 oppilaan kyläkouluun ja tietokoneita oli suhteessa oppilasta kohden enemmän jo silloin siinäkin pienessä pertunmaalaisessa kyläkoulussa.