tajunnan tasoja

Olimme eilen illalla Jyväskylän Taidemuseolla kuuntelemassa performanssitaiteilija Roi Vaaran jutustelua taiteesta ja sen tekemisestä.
Museon takahuone oli tupaten täynnänsä väkeä. Vähän myöhästyneinä emme ihan liki päässeet ja Roin puhellessa tajunnan virtaansa aika hiljakseen mutistenkin välillä, jouduimme pinnistämään kuullaksemme. Asia kiinnosti kuitenkin kovasti ja vahvisti paljon omia ajatuksia; samoissa sfääreissä ollaan.
Jotenkin siihen malliin Roi kannusti taiteen ja ehkä erityisesti performanssitaiteen pariin että kun tää elämä on niin kummallista, hirvee meno päällä koko ajan ni rohkeesti sekaan vaan! Voisko tuota paremmin sanoakaan.
Sinänsä oli jo lohdullista kuunnella tätä Ars-Fennica palkittua mestaria, ei siis todella ollut mikään puhuja-lahjakkuus, mutta asia tuli kyllä selväksi niilläkin taidoin ihan riittävän hyvin. Harvemmin olen mitään puhe-esityksiä niin intensiivisesti kuunnellut.
Se oli inspiroiva puolitoistatuntinen, Raimolla loksahti ajatus kohdalleen yhden jo kauemmin mieltä kaihertaneen teoksen kohdalla ja minä loin ihan uutta vielä yöllä unissanikin.

Oli tarkoitus jättää esitteitä museolle, niitä samoja mitä pistimme matkamessuille jakoon. Joku siinä esitettä katsoessaan huomasi että ai ootte rukanneet aukioloaikoja! ja siinä me pässit vasta heräsimme huomaamaan, että esitteissä oli paha päivämäärävirhe.
Miten sitä voi ihminen olla niin sokee, vaikka näkee!!!
Tänään sitten soitimme matkailusihteerille, että huomasiko kukaan virhettä siellä messuilla, olivat kuulemma onneksi huomanneet ja kuitenkin onneksi puolet esitteistä oli ollut oikein tiedoin. HUHHUH!