yhteiskuntaongelma

Aulis Jalkanen: Ongelmalaitos Haihatuksessa 2005

Eipä sitä aina edes huomaa että kaikki toimii moitteettomasti.
Aamiaispöydässä luemme tuoreet sanomalehdet, jotka ovat tupsahtaneet postiluukustamme, silloin kun me vielä käänsimme kylkeä lämpimässä vuoteessamme. Töihin lähtiessämme pudotamme roskapussin jätelaatikkoon, joka on pihalla siistissä katoksessaan. Lumet on aurattu pihasta ja kadulta yön aikana, sitä se siis vaan oli se kirottu meteli yöllä! Bussi tulee ajallaan, auta armias jos sitä joutuu odottelemaan. Aamuvarhain auki olevasta kaupasta haemme tuoreet sämpylät ja hedelmät päivän välipaloiksemme.

Ja sitten tulee lakko. Vaikkapa tämä uhkaava kuljetusalan lakko, joka ikävästi pistää taas arvojamme mietittäviksi.
Voisiko sinne töihin kävellä tai vaikka mennä potkukelkalla, pitäisikö itse joskus leipoa ne sämpylät tai kerätä marjat syksyllä metsästä pakkaseen talvisiksi eväiksi ja olisiko jotain keinoa roskamäärien vähentämiseksi.

Ai, että nämä yhteiskunnan kriisit tekevät hyvää välillä!
Kaikki ei ehkä olekaan ihan itsestään selvää. Joku tekee niitäkin töitä, mitä emme aina huomaa, silloinkin kun vaikka nukumme. Ei se ole tonttu-ukko, joka ne sämpylät sinne kauppaan aamu-yön tunteina roudaa.
Tarvitaan ongelma muistuttamaan siitä, miten hienosti tämä yhteiskunta oikeastaan toimii, toimiessaan.