30.1.06

maalla



Luen mielenkiinnolla Viidennen roolin juttuja, vaikkei siinä ole kuviakaan.
Maallemuuttamisista tulikin mieleen sen verran asiaa ettei siihen kommenttilootat riitä.
Meidän kuusihenkinen perheemme muutti Helsingin oravanpyörästä 17 vuotta sitten. Väitän, että maalla on paremmat mahdollisuudet itsensä toteuttamiseen kuin kaupungissa. Edellytykset ovat ensinnäkin edullisempia, asuminen ja eläminen halvempaa, turhat kulutushoukutukset riittävän kaukana ja usein tarpeettomiakin. Ja tilaa!, sitä on, fyysistä ja henkistä. Ihmiset, naapurit ovat samanlaisia kaupungissa kuin maallakin, kaupungissa heitä vaan on tiiviimmin. Tuntuu, että kaupunkiin yksilö hukkuu helpommin, maalla saa paremmin halutessaan asiansa esille, lapset ja nuoretkin otetaan vakavammin.
Maalla emme ole oravanpyörää tarvinneet, vaan olemme omaa vapaata elämäntapaamme noudattaen pystyneet elämään ja elättämään perheemme luoden työmme ja elantomme itse. Monenmoista mielenkiintoista hommaa olemmekin tehneet, tiukkaa on kyllä ollut, mutta elossa ollaan. Kaupungissa on kuljettava määrättyä tietä pitkin, maalla saa vapaana tarpoa kukkaisella kedolla tai umpihangessa.
Juureni ovat Itä-Helsingissä ja rakastan kaupunkeja, erityisesti kotikaupunkiani, mutta tällä hetkellä tuntuu, että voin hengittää paremmin maalla.

3 Comments:

Anonymous Anonyymi sanoo...

Muutin itsekin neljä vuotta sitten Helsingistä Itä-Uudellemaalle, ja se on ehdottomasti ollut yksi elämäni parhaimmista päätöksistä. Tuntuu kuin tilaa, myös uusille ajatuksille, olisi tuhatkertaisesti.

Mitä tulee blogini kuvien puutteeseen, olen viime viikkoina herätellyt henkiin kahdenkymmenen vuoden takaista harrastustani, valokuvaamista. Toistaiseksi tulokset eivät ole olleet kovin hääppöisiä, mutta hiljaa hyvä tulee. Toivon ma.

31/1/06 09:45  
Blogger Merja sanoo...

Blogisi on ihan hyvä ilman kuviakin, älä siitä huoli. olen itse vain enempi kuvien katselija, visuaalinen puoli on parempi puoleni, valitsen kirjatkin paljolti ulkonäön perusteella. harvemmin haksahdan pelkkään tekstiin.

31/1/06 11:07  
Blogger Merja sanoo...

vielä syvemmällä maaseudulla, siellä missä on oikeesti hiljaista ja pimeetä, siellä löytyy mielelle rauha ja kiireellekin löytyy uusi perspektiivi. asuimme toistakymmentä vuotta metsän keskellä, metsälenkkejäni ja umpihankihiihtoa sieltä kaipaan vieläkin välillä. mutta aikansa kutakin.

1/2/06 17:06  

Lähetä kommentti

<< Home