24.7.06

Keskisuomalaisessa 23.7.06



ITE-TAIDE JA RAJATON LUOVUUDEN PERIAATE

Kesänäyttelyiden uuskansantaide hykerryttää ja puistattaa sisuskaluja pitkään


HAIHATUS
Kesänäyttely Joutsassa 13.8. saakka.

ILMANPIELI
Ite-taidetta Galleria Kävyssä Konnevedellä 30.7.saakka.

Haihatuksen toimintafilosofia perustuu taiteen kokemisen ja tekemisen kynnyksen madaltamiseen. Siellä ei tarvitsekaan rypistellä otsaansa korkeakulttuurisen taiteen ääri-ilmiöiden parissa. Jos kynnyksen madaltaminen vaikuttaa katsojien hyväntuulisuuteen, Haihatus on onnistunut tavoitteessaan erinomaisesti. Aina on joukossa myös heitä, jotka kavahtavat näkemänsä kaoottisuutta, eivätkä hekään ole väärässä.

Haihatus esittelee ennen kaikkea Ite-tadetta. Kiasmakin ehätti viime kesänä tekemään siitä oman katselmuksensa, jolloin madaltamisen idealle saatiin oikein korkeakulttuurinen hyväksyntä. Haihatus on Ite- taiteen esittelylle Kiasmaa parempi niin madaltamisen kuin lajin luonteenkin kannalta. Ite-taiteilijoiden alkuperäinen esittelypaikkahan on pihapiiri ja sen kautta Haihatuksen näyttely avautuu sisätiloihin ja takaisin. Näyttelyn järjestäjille Raimo Auviselle ja Merja Metsäselle miljöö on autenttinen. Siksi Auvisen kymmenistä hellan liesistä rakennettu Hellahuone Ja Metsäsen Culture-kyltyyrikyltti ovat myös täsmällisesti oikeilla paikoillaan.
Kyltti viittaa liikemerkkimäisesti läheiseen peltomaisemaan ja samalla sanan kultuuri toiseen merkitykseen, maanviljelyyn. Kyltti luonnehtii myös Ite-taidetta, sillä nykykansantaiteilijat tulevat taidekulttuurin ulkopuolelta, kuten pelloilta, metsistä ja työpajoilta. Mukanaan he tuovat rajattoman luovuuden periaatteen, jonka esittelystä Haihatus on saanut jo laajaa mainetta. Periaatteeseen liittyy myös teosten materiaali, joka voi liittyä läheisesti taiteilijan elämäkertaan tai olla yleensä arjen materiaaleista koostettua.

Ite-taide vaikuttaa useimmiten ensin humoristiselta. Teosten nimet kertovat sisällöstä sanasutkauksillaan ja -väännöksillään. Uuskansantaiteilijoilla on liiteri-picasson suhde materiaaliin ja romuvarasto-duchampin suhde sanan ja materiaalin väliseen suhteeseen.

Huumoria ja kriittisyyttä

Usein nimi niittaa lopulta huumorin ja kriittisyyden yhteen kuten monissa Vesa Väänäsen rautaromuveistoksissa tapahtuu. Nykytaiteemme kriittisin asenne saattaa hyvinkin olla juuri Ite-taiteilijoilla, vaikka sanoma tuleekin esiin hellyttävän vennamolaisesti. -”Kyllä kansa tietää”.

Pihan reunassa on kuin lasten leikkipuistosta kaapattu puinen lentokone. Kun sitten kiertää pullean koneen peräpuolelle, avautuu näkymä, joka ei huvita enää yhtään. Koneen sisällä on kaksi kahlittua ja hupulla peitettyä hahmoa. Ajatus lentää välittömästi puutarhailottelusta Guantanamoon tai tämä kone voi lennähtää tilanteen muuttuessa mihin tahansa maailman tulehduspisteeseen; tänään se on Libanonissa.

Hämeenlinnalaisen Josef Tommisen lentokoneveistos lennäyttää kuin huomaamatta pohtimaan, mikä on ite-taiteen ja institutionalisoidun taiteen välinen suhde. Pekka Purhosen ja Heikki Sauren installoima Parittomien sukkien näyttely, Kalle Turakka Purhosen Vaahto Ukot vintillä ja Pekka Suomäen romukollaasit muistuttavat vahvasti ite-taidetta, mutta liittyvät kuitenkin yleisen taidehistorian kehityskertomukseen. Kiasman Ite-taiteen näyttelyssä esiintynyt Mauri Korhonen kuuluu joukkoon vain huumorinsa välityksellä, sillä maalarin taidoillaan hän etääntyy vähintään puoli askelta nykykansantaiteen rajojen ulkopuolelle.

Näyttelyn kirvoittama rinnastaminen tuottaa ainakin yhden hedelmällisen ajatuksen: ite-taiteilijat ja taiteen marginaaliin suosiolla siirtyneet muistuttavat toisiaan. Ehkäpä seuraavassa vaiheessa Ite-taide alkaa vaikuttaa jo tyylitietoisiin taiteilijoihinkin. Siitä saa anarkistista maustetta ilmaisuun ja tapaan tarkastella varsinkin auktoriteettien eriskummallisia toimia.

Ite-taiteen kultakausi

Haihatuksessa on runsas joukko myös Outi Markkasen teoksia. Ite-taiteen rinnalla hänen herkkä suhteensa materiaaliin vain korostuu. Elementit eivät kolise yhteen vaan helisevät yhteyttä. Markkanen on kuratoinut kotikunnassaan sijaitsevaan Galleria Käpyyn näyttelyn Ite-taiteesta. Galleria Käpy sijaitsee Konneveden keskustassa.

Kävyssä mukana ovat myös Haihatuksessa esiintyneet Metsänen ja Auvinen sekä Korhonen ja Heikki ”Morgan” Hämäläinen. Kävyssä Korhosella on kollaaseja, joista oivaltavin on Toisinajattelijan vappu. Morgan on maalannut puunkappaleille muun muassa erilaisten syöpäläisten kuvia. Passaa niitä ilolla inhota.

Tähän mennessä Suomesta on löytynyt jo useita satoja uuskansantaiteilijoita ja lisää löytyy koko ajan. Elämme Ite-taiteen kultakautta, jossa karaatit sen kuin vain karttuvat. Markkanen on kutsunut näyttelyyn joukon konneveteläisiä ja lähikuntien tekijöitä. Kylistä heitä löytää.

Risto Rossi Konneveden Rossinkylältä ilmaisee teoksessaan Vanha vaskoolimies yhden tulokulman ite-taiteelle. Metsän käppyrät ovat sen historiallista materiaalia ja Rossi nostattaa ne taidokkaasti kunniapaikalle. Ulkona oleva Takinkääntäjä, jossa takki todella kääntyy, kun veivistä vääntää, edustaa lajin kantaaottavaa puolta iskevimmillään.
Hankasalmelainen Sauli Sormunen on omintakeinen puunkäsittelijä. Hän on tehnyt paljon symbolistisia kuolemaan liittyviä veistoksia, humoristisen Poksauttajan ja reliefin 7 veljestä ja Venla. Mikko Makkosen luonnonläheiset lasimaalaukset tuovat uuden tekniikan ite-taiteen karttuisaan piiriin.

Riemastuttava maakuntakierros uuskansantaiteen parissa hykerryttää sisuskaluja vielä pitkään. On niitäkin, joita puistattaa ja hekin ovat oikeassa.

HANNU CASTRÉN