taiteen sponsorointia

Eilisessä hesarissa oli juttu kulttuurin sponsoroinnista.
Nykyään kuulemma tuetaan tapahtumia ja projekteja, enää ei riitä yrityksille logot esitteissä. Ja mikäs, hyvähän se on että aktiivisemminkin ovat tukemassa.
Hyvänä esimerkkinä annettiin Kiasman ja Vattenfallin yhteistyö Kiasman kiertokoulu-projektissa. Olen samaa mieltä, se oli onnistunut tempaus kaikille osapuolille, nykytaide lähti Kiasmasta maaseudulle, nimenomaan pahimmassa taiteen puutostilassa olevien nuorten ysiluokkalaisten luo, Vattenfall sai taiteen tukijan mainetta ja paikallisille taiteilijoille suotiin mahdollisuus esittää tekemisiään lähinuorille. Kiertokoulun auton ollessa Joutsan ylä-asteella meidät kutsuttiin kertomaan taiteen tekemisestämme, ja jo toki mieluusti naapuriin menimmekin, yhtään liikaa ei yhteistyötä koulun ja taidelaitoksemme välille ole vielä kehkeytynyt. Keikan jälkeen meiltä kysyttiin, joko olemme lähettäneet verokortit Kiasmaan; jessus, siitä sai ihan palkkaakin! Olemme niin tottuneet siihen, että tämä kulttuurityö on palkatonta talkootyötä, ettei tule aina mieleenkään palkkioita odotella. No, eihän siitä tunnin työstä liikoja rikastumaan päässyt, mutta tuntuipa hyvältä kun ihan niin sai arvostusta osakseen, että oikein palkkaakin maksettiin.

Kun vielä osaisimme hyödyntää sponsoreita Kiasman tavoin, olisi tuossa nyt vaikka yksi torninsiirto-projekti, jonka olisimme voineet antaa jonkun kulttuuriystävällisen yrityksen rahoitettavaksi tai vaikka kokonaan tehtäväksi. Siitä hyvästä olisimme voineet vaikka neonvaloin vilkkuvat mainokset logoineen pistää tornin huipulle, eikä kovin pahalta edes tuntuisi. Se siirto tulee meille aika kalliiksi, mutta ehkä jonkun vattenfallin budjetteja se ei heiluttelisi.