ojankaivuuta

Eipä ole pelkkää baskeri päässä taivaanrannanmaalailemista tämä taiteilijuus.
Nytkin on monta päivää tehty tontilla oikeeta työtä ja ojankaivuuta. Noh, oli siinä kaivurikone apuna.
Tuohon monttuun olisi tarkoitus siirtää se urheilukentän selostamotorni heti pääsiäisen jälkeen. Liekö tuo kovin järkevän oloista työtä tuon ruman vanhan selostamotornin pellolle siirtäminen vai silkkaa turhanpäiväistä haihattelua, meidän mielestämme kuitenkin on kutkuttava kulttuuriteko sellaisenkin muistomerkin talteen ottaminen. Monta hommaa on kuitenkin tehtävä ennekuin sitä päästään siirtämään, se kun on kaiketi niin hyvin pystytettävä, etteivät varmasti tuulet tuiverra nurin.
On kaivettu, hitsattu, mittailtu, hiekkakuormia levitelty ja jotain kummia lautarakennelmia pääsin minäkin eilen puuskuttamaan pellolle. Sitten se pitää kuulemma saada johku ihmeen vaateriin, jotain hemmetin korotuksia on joku tulossa tänään mittaamaan. Betonikuorma yritetään tilata maanantaiksi, onkohan niissä betoniautoissa vibraa nykyään mukana? Täytyy kysyä. Hitsarin on tultava vielä uudestaan, kunhan betonit ovat kuivuneet.
Tornin siirto onkin sitten taas jo oma shownsa, siihen tarvitaan ties mitä nostureita ja autoja. Ai niin, on muistettava pyytää siirtämään sähkö- ym. piuhat pois kuljetuksen tieltä, niitäkin näyttää risteilevän siellä täällä matkan varrella, mitähän maksaisi siirto-operaatio helikopterilla?
Pöydillä ja autossa ja joka paikassa on papereilla mittauksia ja piirroksia ja ukolla raksuttaa koko ajan joku ihme mittauspähkäily. Ostipa oikein uuden hienon veivattavan mittanauhankin, jonka kanssa nyt kulkee ja mutisee.

Voi ziisus, kun olisin tiennyt tämän kaiken etukäteen, olisin pitänyt suuni supussa koko tornin siirtelemisestä. Vaikka ei minun näitä hommia onneksi tarviikaan tehdä, onneksi miehillä taitaa geeneissään jo olla rakentamisen taju.
Minä en ymmärrä!!