2.8.06

näyttelykierros


Vesa Väänäsen Makutuomari Pierre Pascal Haihatuksen taiteen valvomon tarkastusvirastossa 2006


Pääsimme kesätaidenäyttelykierrokselle, kun saimme siksi aikaa Haihatukseemme valvojaksi innokkaan ja asiantuntevan tyttären. Toinen taiteesta ainakin yhtä innostunut tuli mukaamme.

Kävimme Orivedellä Purnussa pitkästä aikaa, edellisestä käynnistä lienee pari-kolmekymmentä vuotta (hyi hävettää).
Paikkahan oli just niin hieno kuin muistinkin, kaunis luonnonrauha ja huikea hiljaisuus, oikea idylli kesänäyttelylle. Modernit (?) näyttelyhallit upposivat maastoon sulavasti. Taide oli tasokasta, eikä se aiheuttanut ähkyä. Pauliina Turakka Purhosen uskonnolliaiheiset kangasveistokset olivat suosikkejamme, mutta muitakin hyviä oli. Isäntäkuraattori Kenetti liikkui alueella tervehtien ja jutellen vieraitten kanssa. Kahvit joimme ulkona upeaa maisemaa ihaillen. Silti, ulos olisin kaivannut taidetta. Muutakin kuin ne pysyväiset Tukiaisen veistokset.

Mäntän kuvataideviikoilla emme ole käyneet vielä koskaan (apua, vajoan maan alle naama punaisena). Nytpä pääsimme sinne asti.
Taide oli hyvää Mäntässäkin. Erityisesti pidimme Pekilon näyttelystä, varsinkin Kaarina Kaikkonen ja Terike Haapoja kolahtivat täysillä.
Eipä ollut ulkotaidetta Mäntässäkään, ainoastaan se yksinäinen pukkiparka Honkahovin pihassa. Honkahovin pihalle ja rantaan kaipasin kyllä jotain, edes vähän. Joku ympäristöteos olisi ollut paikallaan. Samoin Honkahovin pienet parvekkeet olivat vailla taidetta. Jotenkin tämmöiset pienet extrapaikat olisi hyvä pystyä hyödyntämään, tai siis ainakin oma pieni kuraattorisilmäni huusi niihin muutakin kuin kuivia kellastuneita lehtiä.
Mäntän tunnelma ei viihdyttänyt viipymään kauempaa, kuin mitä taiteen katsomiseen meni aikaa. Henkilökunta oli kovin nuorta ja tiskin takana, enpä olisi tohtinut ruveta kyselemään kovin syvällisiä. Eikä ollut minkäänlaista kahvilaa istahdettavaksi ja taiteen sulattelemiseksi, ei edes Honkahovin upeissa tiloissa tahi terassilla.

Näistä pienistä nyt tässä nurisen, koskapa sillä silmällä olimmekin liikkeellä, vähän opintomatkalla ilmapiirejä haistelemassa ja ottamassa opiksemme.
Plussalle kokemukset kuitenkin jäivät reippaasti sekä Purnussa että Mäntässä. Ihan hyvillä mielin tulimme näistä hienoista näyttelyistä illansuussa kotiinkin.
Hyvä näyttely se on nimittäin Haihatuskin.