bestselleriä pukkaa

On syöty mämmiä ja munia, onhan sentään pääsiäinen.
On lenkilläkin käyty, pitkästä aikaa kaikkien flunssien ja myyräkuumeiden jälkeen. Sääkin alkaa taas suosia, tiet ovat kuivia ja kepeämmät lenkkarit pystyi jo pistämään jalkaan (tosin tietysti valitsin kehnon oikopolun ja plutasin pahasti, mutta sou vat, kevääseen kuulunee tuokin).

Suomäen Pekka kävi lauantaina hakemassa Menevän miehen malli -kirjan tykötarpeita taittaakseen niistä mestariteoksen. Yhden Finlandianhan tämä liikuttava haihatushanke on jo hoitanut kotiin, jospa se toinen tulisi kirjallisuuden puolelta. Pahukset lopettivat sen Olvi-palkinnon jakamisenkin just pahimmoikseen. Olisi sekin kelvannut.
Noh, kirja-matsku kuitenkin siis pääsi käsistämme, eipä sille enää oikein osanut mitään tehdäkään. Tai, siis kyllä joka kerta kun sitä luin, löysin muutettavaa ja paranneltavaa. Lopulta alkoi tuntua niin pyörittämiseltä, että tuskin se siitä enää parani, pyörähtelivät aina vaan sanat pikkuisen. Millä mielellä milloinkin satuin olemaan. Joten oli kai aika jättää ja luovuttaa eteenpäin. Mikskäpä se siitä enää paranisi, mestariteos.
Syyskuussa olisi opuksen laskettu aika. Menevä mies itse hikoili ruumiillisen työn ja kirjasi päiväkirjaansa, minähengetär muutin päiväkirjamerkinnät tarinaksi sanoin ja kuvin ja Suomäen Pekka lupasi loihtia hyvän näköisen kirjan.
Joten putsatkaapa kakkulanne valmiiksi, haihatusbestselleriä pukkaa.