29.9.06

takinkääntöjä


Risto Rossin Takinkääntäjä Ilmanpieli näyttely 2006, Galleria Käpy, Konnevesi

Jyväskylässä alkoivat vuosittaiset valopäivät, jotain hyötyä siis tästä pimeydestäkin.

Kaarina Kaikkosella on näyttely Jyväskylän taidemuseossa ja kirkkopuiston lipputankoihin hän on koonut miesten paidoista hienon vesi ja tuuli-teemaisen teoksen, joka varmasti valaistuna on kaikessa yksinkertaisuudessaan taas tunteen ja kokemuksen arvoinen.
Olen kuullut paitateoksesta puhelimessa huokailevilta tyttäriltä ja nänyt vilauksen siitä eilen telkkarissa, mutta tiedän että se silti omin silmin vaikuttaa enemmän. Näin oli esimerkiksi viime kesän Mäntän kuvataideviikkojen Kaarina Kaikkosen vessapaperiveistoksen kohdalla, näin siitä etukäteen niin paljon kuvia, että luulin sen menettäneen jo voimansa kohdallani, mutta väärässä olin, onneksi. Kyllä se livenä kuitenkin vielä säväytti. Eli ei voita tieto kokemusta taiteessa.

Tänä viikonloppuna olisi siellä keskisuureessa keskisuomalaisessa kaupungissa myös ihkauusi tanssifestivaali Tanssin aika.

Joten jos on tarvetta kulttuurilliseen valaistukseen, on ehkä syytä suunnata Jyväskylään.

23.9.06

TAIDE 4/06

Pirtola on oivaltanut Haihatuksen.

Juttu uusimmassa Taide-lehdessä oli ihan nappiin, juuri noin me täällä Haihatuksen sisälläkin koemme. Onpas hienoa tulla ymmärretyksi.
Onhan siinä jutussa joitakin asiavirheitä, mutta kirjoittaja lieneekin enemmän taiteilija kuin dokumentaristi. Kokonaisuus on värikkäästi kirjoitettu ja ihan just näköinen, joten viis pikkuasiavirheistä!

Jutun nimikin on oivaltavasti valittu, Remonttireiskojen kakkukilpailu on lainattu Morganin teoksesta.

Pirtola sanoo näyttelyn olevan riemukkaasti poikkeava kesänäyttely.

Pihapiirin taiteen kukoistuksessa hän kertoo takapihataiteilijoiden olevan etupihalla ja etupihataiteilijoiden takapihalla.

Juttu kertoo myös että Nimensä mukaisesti Haihatuksessa annetaan huithait ja piutpaut konventioille. Taidemaailman orvot ja vaivaiset saavat siellä sijaa, mutta myös ammattilaiset. Raakataide kommunikoi kypsän taiteen kanssa hilpeässä vakavuudessaan.

Pirtolan mielestä Haihatuksen kumouksellisuus onkin tässä workshop-ilmapiirissä. Siellä kirjaviksi maalatuilla omakoosteisilla polkupyörillä voi tehdä kierroksen, ja kirpputorin jokainen esine on jotenkin mielenkiintoinen. Löytyy myös sanojen sanatorium – sanavarasto, missä voi uppoutua kirjainten oppimestariuteen.

Kerrottuaan tarkemmin näyttelyn teoksista kirjoittaja toteaa että Juuri tämä itetaiteen ja taituritaiteen vuoropuhelu on Haihatuksen uusi anti taidemaailmalle.

Jutun loppupuolella väitetään, että Haihatuksessa voi hairahtaa taiteilemaan omia kyhäelmiä, eikä aina tiedä onko teos taiteilijan vai vieraan kädestä.

Loppulauseessan itseäänkin huihattelijaksi nimittelevä Pirtola kehaisee Raimon Hellahuonetta teokseksi, joka Kiasmassa näyttäisi nykytaiteelta, mutta Haihatuksessa hyvältä.

Mitäpä tuohon enää voisi lisätä! Huokaistaan vaan hyvillä mielin. Ja pistetään ensi kesänä paremmaks!


Raimo Auvisen Hellahuone Haihatuksessa 2006

22.9.06

vaaleanpunainen pösö



On Haihatuksella ennenkin ollut persoonallisia autoja.

Muinoin yhekskytluvulla, kun ei ollut vielä näyttelyä vaan lasten lomakoti, maalautimme kamalan kolhon pakettipösömme vaaleanpunaiseksi lastenkuljetusautoksi. Samanlaisia autoja olen nähnyt vanhoissa ranskalaisissa elokuvissa poliisiautoina, en tosin vaaleanpunaisina!
Pösömme oli hyvin inhimillinen, lähes perheenjäsen, lemmikki ainakin. Kaikki tykkäsimme kulkea sillä, mitä nyt kuski välillä otti pulttia ja rahaa paloi polttoaineisiin.
Taitaa olla ainut autoistamme, josta oli haikea luopua.

Nykyinen kansanautomme onkin taas sellainen, jonka toivon pysyvän ajokunnossa vielä piiiiiitkääään, vaikka kuski välillä pidemmillä matkoilla hiukan huokaileekin paremmin kulkevien perään.
Jyväskylän nuorten taidetyöpajan sivuille on päivitetty tarinaa ja kuvasarjaa pakumme maalaamissessiosta viime keväänä.

Sallittakoon tämmöinen ajokortittoman apukuskin automuistelus tämän kansainvälisen autottoman päivän kunniaksi.

18.9.06

haihatus hesarissa



LAINAUS PÄIVÄN HESARISTA:

Helsingin Sanomat
PAINONHALLINTA

Kilot karisivat potkupyörällä
Haihatus-taidelaitoksen takapirut julkaisivat laihdutuskirjan

"Otetaan yksi puoliksi, se on niin iso", ehdottaa Raimo Auvinen puolisolleen Merja Metsäselle kahvilassa torttupalaa valitessaan.
Auvisen "ruumiinkulttuuriprojekti" ilmiselvästi jatkuu. Painosta huolehtiminen on viisikymppisellä miehellä selkäytimessä.
Joutsalaiset Auvinen ja Metsänen ovat julkaisseet kirjan Auvisen pelottomasta laihdutus- ja kuntoprojektista. Metsänen on kuvittanut miehensä päiväkirjamerkintöihin perustuvan Menevän miehen malli -teoksen.
Aikaisemmin sohvaperunana viihtynyt Auvinen karisti elopainostaan 63 kiloa lenkkipolun varteen vajaassa kymmenessä kuukaudessa.
Hän sisuuntui laihduttamaan itsensä 145-kiloisesta noin 80-kiloiseksi.

"Liikunta oli tärkein laihduttaja, ruokailua kevennettiin maalaisjärkeä käyttäen niin, ettei nälässä tarvinnut olla", Auvinen ja Metsänen toteavat.
Haihatuslaiset toteuttivat ruumiinkulttuuriprojektin humoristiseen ja taiteelliseen tyyliin. Keskeiseksi liikuntavälineeksi tuunattiin vanhasta potkupyörästä Auviselle värikäs EkoChopper-laite.
"Potkupyörän tavarankuljetuskorin tilalle mies halusi jotain miehistä ja näyttävää, ja tynnyri tuntui hyvältä ajatukselta", Metsänen muistelee potkupyörän muodonmuutosta.
"Kotihengetär" Metsäsestä puolison iloisennäköinen kuntohärveli tuntui yllättävän raskaalta. Siis sopiva laite kuntoilijalle!
"Kun aloittelin kuntoprojektia, pelkkä yksinään käveleminen oli ihan vieras ajatus. Mutta EkoChopperillani meno oli luontevaa", Auvinen kehaisee.
"Joutsan kylillä naureskeltiin, että noinko tuokin tarvitsee jo mummujen kulkupelin", Metsänen naurahtaa.
Auvinen testattiin Vierumäen urheiluopistolla muutaman kerran vuoden aikana. Sieltä saatiin myös ohjeet kuntoiluun. "Normaali pieni laihdutuskuuri paisui aikamoiseksi elämäntapaperformanssiksi miehen kehitellessä luovasti itselleen sopivia liikuntamuotoja", Metsänen muotoilee.
Julkisuus ei ollut laihduttajalle itseisarvo, mutta se epäilemättä auttoi sitoutumisessa.
"Tarinaansa julkisesti levittävällä miehellä oli oma lehmä ojassa: liikunnan solakkana puolestapuhujana hän sitoutui julkisuudessa yhä enemmän uuteen elämäntapaansa", Metsänen muistuttaa.
"Toivottavasti esimerkkini kannustaa ihmisiä laihduttamaan omaehtoisesti. Liikuttava dieettini toimi: en tarvinnut ryhmää enkä huipputrendikkäitä laihdutusoppaita tai -ohjelmia", Auvinen sanoo tyytyväisenä.

Kun tavoitteeseen oli päästy, miehen mielessä alkoi kajastaa aivan kummallisia aatoksia.
"Laihduttuaan Raimon oli välttämättä päästävä mukaan Finlandia-hiihtoon, siellä kun hiihdettäviä kilometrejä on yhtä paljon kuin hänen painonsa putosi", Metsänen pyörittelee päätään.
"Niin, aiemmin suhtauduin lähinnä naureskellen ihmisiin, jotka lähtevät moisiin tapahtumiin rääkkäämään itseään", elämäntapansa muuttanut Raimo Auvinen tunnustaa.

JUKKA YLI-LASSILA


KIRJA

Tosikirjallisuutta tosi iloisesti

Merja Metsänen ja Raimo Auvinen pyörittävät omaa Haihatus-taidelaitostaan Joutsassa. Haihatuksen tunnetuin aikaansaannos on jokakesäinen nyky- ja ITE-taiteen näyttely.
Sympaattisen Haihatuksen toiminta on avartavan monikulttuurillista. Sellaiseen sopii, että omasta laihdutuksestakin tehdään innostava ja ilahduttava julkinen projekti, josta puuttuu tyystin egotrippailun maku.
Menevän miehen malli ei ole laihdutusopas, vaan jokamiehen selviämistarina, jolla on onnellinen loppu. Siinä liikutaan pururadoilla ja myötäeletään kaikille tuttuja elämäntilanteita.
Tosi-tv:n vastineeksi teosta voisi luonnehtia tosikirjallisuudeksi.
Raimo Auvinen paljastaa miehisen minänsä niin seikkaperäisesti kuin suomalaismieheltä voi kohtuudella vaatia. Päiväkirjamerkintöihin pohjautuvan teoksen on kirjoittanut puoliso Merja Metsänen, jonka kautta pohdintoihin ja tapahtumiin on saatu mukaan tarvittavaa "sivullisen" – ja naisen – ironista näkökulmaa.
Numero- ja tilastotietoja kirjassa on vain vähän. Peruslukemat kilojen karisemisesta ja kävellyistä kilometreistä riittävät, nehän koko hommassa tärkeintä olivatkin.
Metsänen on kuvittanut humoristisen kirjan pakottoman oloisesti. Siihen ei kaipaa ainuttakaan valokuvaa. Selkeästä ulkoasusta ja taitosta vastaa valokuvaaja Pekka Suomäki.

JUKKA YLI-LASSILA

15.9.06

julki



Siellä toisen taidelaitoksen kainalossahan olikin soma julkistaa tämä meidän ruumiinkulttuuriprojektimme tuotos, Menevän miehen malli-kirja. Tai lieneekö se nyt sellainen Blook, koska pohjana on Blogi.

Olemme tilaisuuteen ihan tyytyväisiä, vaikka etukäteen hiukan hirvittikin.
Hienosti saimme esiteltyä projektiin osallistuneet sysmäläisapurimme professori Hämeenjussin väittelyssä, siinä tulivat varmaan ihmiset kuin heidän asiansakin selvitettyä hötkyilemättömään maalaismaiseen malliin.
Väittelemässä olin itse kirjan kirjoittaja-kuvittajana ja kotihengettärenä, Raimo työrukkasena ja pääosan esittäjänä, Pekka Suomäki kirjan taittajana ja Vierumäen urheiluopiston Matti Heikkilä testaajana.

Väittelyn pätkien jälkeen jäimme lavalle vastailemaan kysymyksiin, joita onneksi tulikin kiinnostuneelta yleisöltä juuri sopivasti ja sopivia. Kirja ja sen takana ollut projekti tuli esiteltyä varmaan aika tyhjentävästi.

Nyt Menevän miehen malli on siis julki ja sitä kannattaa kysyä lähimmästä kirjakaupasta kipinkapin!
Kustantajalta sen saa 1-4 päivän toimitusajalla postitse ja halutessaan omistukirjoituksin.

13.9.06

helsinkiin


kuvan saa klikkailemalla suuremmaksi

7.9.06

kiasmatreffejä



Pistäydyimme pääkaupungissa.

Kävimme Kiasma -kaupan Terhin juttusilla nokakkain julkistamistilaisuus-asiasta ja katsoimme samalla paikkaa vielä sillä silmällä. Tilaisuus voidaan pitää aulan lukunurkkauksessa, siinä kaupan ja kuppilan välissä, ihan Marskin jalkojen juurella.
Ihan hyvältähän tuo näytti, tilaakin siinä ympärillä on kaiketi ihan riittävästi. -Toivottavasti, sillä kiinnostusta Menevän miehen malliamme kohtaan on siinä määrin ilmennyt, että eihän sitä tiedä vaikka kävisi Kiasman aula ahtaaksi;))
Marskin aukiolla on onneksi lisää tilaa!

Samaan reissuun olimme sopineet tapaamisen hesarin toimittajan kanssa. Kiasman kuppilassa jutustimme kirjasta kulttuuritoimittajan kanssa, joka teki juttua elämä ja terveys-sivuille, ilmeisesti 18.9. -lehteen.
Kuvaaja näppää juttuun kuvat sitten julkistamisessa. Lupasimme ottaa EkoChopperinkin kuvattavaksi julkistamistilaisuuteen mukaan.

5.9.06

informaatiota


Nonnii, tässä:

Haihatuksen uusin tuotos Menevän miehen malli -kirja julkaistaan Kiasma-kaupan aulassa torstaina 14.9.2006 klo 12. Tervetuloa sinne siis ihan kaikki! Tietoa tapahtumasta saa mielellään levittää vapaasti!

Kirjan aiheesta tai sen vierestä väittelevät haihatusväki ja muut ruumiinkultturiprojektiin tavoin tai toisin kytkeytyneet. Vastaväittäjänä on taide-, tieto ja huviryväs Morganismin prof.H.M.Juhani Hämeenjussi suoraan Sysmästä.

Teatterikoneen performanssi jouduttiin jättämään tällä kertaa odottamaan parempia aikoja, mutta ei se mitään, ehkä tässä onkin helsinkiläisille ihan tarpeeksi maalaistuliaisia sulateltavaksi.

Ei makeaa mahan täydeltä, sanoi väinövainaakin!

3.9.06

sadonkorjuu



Olikin jo aika Haihatuksen sadonkorjuun.
Keräsimme Haaveissa -teoksen pois pellolta. Ihan niinkuin tarkoitus oli ollutkin, kesä oli tehnyt tehtävänsä ja haavien pohjiin oli kertynyt talteen vaalea pehmeä mössö mennyttä kesää. Ehdottomasti kesä sai jäädä haaveihin. Jos joskus laitan teoksen jonnekin vielä esille, olisi siinä valmiina sitä kulttuurin siementä Haihatuksen 2006 kulttuurin kesantopellolta. Haaveissahan voisi olla vaikka useampikin kesä!

Ensi kesää ei kuitenkaan ole tarkoitus jättää haaveiksi, jotain uutta tulee silloin pellollekin.

2.9.06

haihatuskustannuksen markkinointiosasto raportoi



Ruumiinkulttuuriprojekti potkii iloisesti eteenpäin.

Menevän miehen malli -kirjat tulivat painosta viime viikolla ja Haihatuskustannuksen markkinointiosasto on ollut viime aikoina varsin toimelias. Kiinnostusta kirjaan onkin herännyt ja tilauksiakin tullut.
Lehtijuttuja on tulossa ja eilen olimme kirjan kanssa suorassa lähetyksessä Radio Keski-Suomen lounasvieraina.

Julkistamista joudumme vielä vähän odottamaan. Pyrimme järjestämään sen Helsingissä, eikä haluamamme keskeinen paikka ole vielä varmistunut. Pääkaupunki kun on vielä osittain lomalla.

Aiomme kuitenkin viedä Helsinkiin maalaisen poikkitaiteellisen taidepläjäyksen syyskuun puolen välin tienoin, jos se vaan suinkin järjestyy suuressa kaupungissa näin itähämäläiseen vikkelään tyyliin.
Joutsalainen teatteriryhmä Teatterikone on lupautunut esittämään performanssia ja sysmäläinen taide-, tieto- ja huviryväs Morganismin professori H.M.Juhani Hämeenjussi on opponenttina kirjan varsin virallisessa väitöstilaisuudessa.

Vaan siis paikka ja aika on vielä hiukan avoin. Siitä siis tarkemmin heti kun.