31.10.05

teatterikoneen ilonen talo



Saimme käsiimme Teatterikoneen uusimman esitteen.
Kesäteatteria jo kahtena kesänä varsin ansiokkaasti Joutsassa esittänyt nuori innostunut ammatilaisryhmä on syksyn puurtanut Ilosen talon kanssa.

Ilonen talo on tarina näiltä seuduilta, Luhangasta ja Joutsastakin.
Tositapahtumiin perustuvan tarinan on kirjoittanut luhankalaissyntyinen Kreetta Onkeli.
Se kertoo lapsen hädästä ja häpeästä alkoholismin varjossa, siinä itketään, mutta myös nauretaan.
Luhanka on hyvin pieni paikka, jossa kaikki tuntevat toisensa ja asia on kipeä.
Kannattaa kuitenkin muistaa ettei tämä ole pelkästään Luhangan tragediaa, ihan joka puolella on samanlaisia tarinoita, paljon. Tarina on tärkeä, se auttaa näkemään ja välittämään.

Teatterikone lähtee kiertämään Ilosine taloineen ja näytös on tilattavissa Kokin Mikolta mikko@teatterikone.fi puh 045 6524776 ja Koistisen Matilta matti@teatterikone.fi puh 044 2795588 .
Ensiesitys on Joutsassa Huttulassa 19.11. klo 19.

Yhteisöt, yhdistykset, ihmiset: TILATKAA ILONEN TALO JA TEATTERIKONE!

30.10.05

nostalgiaa

Eipä haittaa vaikken kirjamessuille lähtenytkään!
Raimo kyllä pikapikaa poikkesi messuilla, olipahan jaloista pois sen aikaa. Minä sain piirreltyä sen aikaa.

Nuoret kävivät naapurikylässä kavereittensa luona.
Siellä oli varastojen tyhjennys käynnissä, olivat oikein ilmoitelleet tännepäin, kun arvelivat sieltä jotain meitä kiinnostavaa löytyvän. Jo toki löytyikin.

Nuoret saivat huonekaluja, minä vanhoja huopia ja kiikkustuolin ja Raimolle löytyi noita sarjiksia.
Ei siinä antikvariaatteja enää kaivattu.


29.10.05

oli ennen onnimanni



Joskus kuuskytluvun lopulla ollessani viidentoista-ikäinen vein viiden vanhaa pikkusiskoani Helsingissä savikouluun parin viikon ajan.
Olin kateellinen, olisin halunut sinne itsekin, mutta olin liian vanha.

Se oli jossain niistä upeista sisäpihoista Kapteeninkadun ja Pietarinkadun suunnalla. Siellä saivat lapset savesta veistellä ronskisti rapaten ja sisällä sai maalata seinillekin.

Maria Laukka oli siellä ohjaajana. Sen jälkeen olen Mariasta lukenut aina välillä, kulttuurin, erityisesti lastenkulttuurin eteen kuuluu Maria elämäntyönsä tehneen.
Justsilläänhän Marialle myönnettiin Onnimanni- palkinto merkittävästä urasta lastenkirjallisuuden eteen.

Onneaonnea onnimannista marialle merjalta muinaisuudesta.

28.10.05

kirjoja


Merja Metsäsen Kyltymätön kaipaus Haihatuksessa 2004

Oli meillä vakaa aikomus mennä kirjamessuilla käymään tänä viikonloppuna.
Eipä taideta ehtiä kuitenkaan, tai siis ehdittäisiin tietysti, mutta ei ehkä anna aihetta hosu-stressiin. On mennyt aikaa noissa papruhommissa ja sitten tuli onneksi kuvitustilauskin.
Päiväkin on niin lyhyt ja matkaa Helsinkiin kumminkin parisataa kilometriä, ukko ei tykkää pimeessä ajaa ja minä en osaa valosassakaan.

Olisin kyllä halunut niitä taiteilijakirjoja nähdä ja Raimoa varmaan kiinnostaisi enempi se antikvariaattipuoli. Kumpainenkin tykkäämme kauniita kirjoja katsella.
Opintomatkanakin tämmöinen oli mielessä, omaa kirjaprojektiakin kun on meillä vaiheessa tällä hetkellä.

Eipä tuo nyt niin hirveitä harmita, onneksi pääsen piirtelemään kun apuraha-papruhommat alkavat olla valmista pässinlihaa eteenpäin pistettäviksi.

27.10.05

lypsyjakkara



Vautsi.
Kohta voi jo kaupasta löytää niitä taidemaitotölkkejä.
Kuvat olen jo nähnyt. Outi Heiskasen lehmä on suosikkini, kun en ymmärrä niitä vaatteisiin puettuja lehmiä, tosikkovikaa vissiin.

No, ei niistä mikään ole huonompi kuin edelliset sesonkilehmät, ei hätää.

Ongelmaa saattaa tulla siitä, että jos se heiskanen on vaan punasen maitötölkin kyljessä, niin tarviiko sitä ruveta rasvasempaa maitoa sen takia ostamaan. Ja muutenkin jos rupeankin ostamaan kuvien perusteella, niin mitä perhe tykkää, kun ovat siihen ykkösmaitoon tottuneet.

Niin tai oikeestaan piimää meillä menee nykyään enempi. Ähh.

26.10.05

apua!


Morganin Kirouskone Haihatuksessa 2002

Koko päivän olen istunut koneen ääressä apuraha-anomusta pusaten, eikä se ole vieläkään valmis.
Se on NIIN vastenmielistä ja NIIN vaikeaa.
Kuulenko sieltä hymähdyksiä? kuka pakottaa?älä sitten tee! palkkansa eteen tässä muidenkin on työtä tehtävä!
Juu juu, mutta kun tämä on vielä vähän epävarmaakin tämä tienesti tällälailla.
Olisi osattava tehdä hyvä anomus, hyvin perusteltava ja laskettava. Suosituksiakin olisi hyvä jostain saada. Ja se että on mestari tekemään hyvää taidenäyttelyä ei vielä merkitse, että olisi hyvä konttorihommissa ja raha-asioissa. Pikemminkin se voi olla ihan toisinpäin. Tässä tapauksessa ainakin on.

Niinkuin Hesari viime kesänä yhtä kulttuuri-juttuaan otsikoi, Taide ei yksin elätä!
Eli jostain on meidänkin elatuksemme saatava.
Se aika ja energia, mikä siihen ojankaivuuseen menee on kaikki pois taiteelta.

Näyttelyn kehittämiseen tätä rahaa tarvitsemme ja haemme, suunnitelmat ovat kyllä hyvät ja näyttelykin on jo tähän ikään mennessä kyntensä näyttänyt ja hyväksi todettu.
Onneksi ovat tiedotusvälineet hehkutelleet, ehkä apurahatoimistokin on jotain kuullut.

25.10.05

puujalka-ratsu



Meillä kävi lapsivieraita.
Omat lapsemme ovat jo aikuisia, siis ainakin fyysisesti.
Kun ei viime aikoina muutenkaan ole lapsitähtiä juuri talossa näkynyt, olen vasta vähän aikaa sitten vienyt loputkin lelut vintille.
Lastenkirjoista en kuitenkaan ole raaskinut luopua, ne ovat kyllä kirjahyllyssä edelleen, katselenhan niitä silloin tällöin.

Hain siis vintiltä pärekorillisen leluja nyt kun niille taas käyttäjiä oli.
Näinhän se on, ovat kuin uusia aina vieraileville lapsille.

Risojakin leluja meillä kyllä säästetään, ne voivat olla yllättävän rakkaita kuitenkin. Aina kovin suosittu on tämäkin valkoinen uljas ratsu, viis puujalkaisuudesta ja hännän ja harjan puutteesta.

Mielikuvitus korjaa pienet puutteet.

24.10.05

armelias puu



Suuri pihavaahteramme on monista kauniista vanhoista puistamme suosikkini.
Se on kaunis aina, kaikkina vuodenaikoina. Tosin vaikka olenkin jo oppinut pois haravoimisvimmasta ja tiedän että on vain opittu näkökulma lehdettömän pihan kauniina pitäminen, niin vaahteran lehdet kyllä ovat minunkin mielestäni liian suuria paikalleen maatumaan jätettäviksi. Nurmikko sen lehtikerroksen alta varmaan tukahtuisi. Joten tämä vaahtera kyllä vaatii haravoimisen ja lehtiä siitä tulee paljon.
Tämä kaunis vanhus on kuitenkin armelias, se pitää lehdet niin pitkään, että lumi yleensä ehtii tulla maahan, joten sen haravoimiset voi hyvin jättää kevääseen, jolloin homma jotenkin maistuukin paremmin.
Nytkin, kun muut puut ovat jo lehtensä heittäneet, tämä on vielä lähes vihreä, hiukan vain sharmikkaasti kellastunut päälaelta.

Tästä puusta aina tuleekin mieleeni kaunis Shel Silversteinin kirja Antelias puu, jonka joskus ostin pukinkonttiin. Se on niin kaunis kirja, että sen voisin vaikka ostaa itsellenikin, vaikka en yleensä juuri uusia kirjoja ostakaan, ainakaan itselleni.

23.10.05

enemmän kuin kone

Olemme vapaan työn tekijöitä, yksityisiä elinkeinonharjoittajia, siispä työaikamme ovat myös pitkälti itsemme määritettävissä.
Tuppaa kuitenkin tuo ihmisluonto itseltään vaativan välillä liikaa ja omatunto syyttää helposti laiskottelusta. Mutta luova työ vaatii joutilaisuutensa, tärkeät ajatukset ja inspiraatiot kun tulevat usein juuri silloin kun aivot ja mieli eivät ole pakkotahtisessa suorittamisessa kiinni.

Yritämme pitää jonkinmoisista työajoista kuitenkin kiinni ainakin siten, että viikonloppuisin saatamme suoda itsellemme laiskottelua, ainakaan se omatunto ei ihan niin pahasti soimaa silloin.
Lauantaisin kävelemme kylälle, käymme torikahvilla ja kirppareilla, niin eilenkin, tänään sunnuntaina kävimme aamulla varhain kylänmiesten järjestämällä yhteislenkillä pienestä tihkusateesta piittaamatta. Sen jälkeen olemme kotvan ähisseet tekemätöntä apurahahakemusta, jonka jättöpäivä on viikon kuluttua, mutta saimmepa sitäkin vähän ajatustyönä edistettyä, ehkä viikolla sitten ponnistamme sen valmiiksi.

Kirppikseltä tai paperinkeräyslaatikosta olemme joskus löytäneet vanhan kauniin kirjan Ihminen, joka on WSOY:n hauska on tietää -sarjaa vuodelta 1965.
Tässä kuva kappaleesta Ruumis ja henkilö, jossa pohditaan myös sitä, miksi ihmisruumis on enemmän kuin kone.

21.10.05

taide vähentää ummetusta


Raimo Auvisen Kioton sopimus Suonenjoen Kellarikalleriassa 2004


Taide on hyväksi myös fyysisesti, se auttaa parantamaan sairauksia.
Asiaa on tutkittu Ruotsissa, jossa 20 mummoa on pistetty katselemaan taidetta ja keskustelemaan siitä, ja johan ovat verenpaineet pudonneet ja ummetus vähentynyt. Asenteetkin muuttuivat myönteisemmiksi ja luovemmiksi.
Yhtä onnellisia tuloksia ei saatu verrokkiryhmältä kertoo STT.

Hymyilen, mutta en toki tohdi toista mieltä olla.
Tiesinhän tuon tutkimattakin.

20.10.05

öitä


Morgan 2005: Yösydän


Pimeetä on jo niin aikaisin iltaisin ja aamulla vielä herätessä.
Iltaisin väsyttää, telkkarin ääreen nukahdan varmasti.
Kummasti kyllä olen huomannut normalisoituvani aina sitten kun kellot taas siirretään talviaikaan, eli tuossa reilun viikon kuluttua.

Vaikka kellojahan siirretään syksyisin taaksepäin, joten en kyllä käsitä miten se piristäisi iltojani. Tyhmää muutenkin se kellojen siirteleminen. Itse en edes kelloa juuri käytä, ei luulisi tuntuvan missään.

Nuorin tytär on näitä kuuhulluja.
Ei, en minä uskon näihin hömppähuuhaahullutuksiin, huomasinpa vaan, että lapsen satunnaiset univaikeudet osuivat täydenkuun aikaan. Useasti istuin sänkynsä vieressä satuja lukemassa ja lohduttelemassa yöllä kuun valossa. Tytölle en huomiotani kertonut, ettei arveluni muuttuisi todeksi, seurasin vaan epäuskoisena tilannetta.

Sittemmin tytön aikustuttua (?) olemme asiasta jo keskustelleet, eikä kuu enää kuulemma vaikuta nukkumiseen.

Viime viikolla kuitenkin parina yönä kuulemma valvotutti aamupuolelle asti täydenkuun kumottaessa ikkunasta.

19.10.05

pahat kuvat

Pitkästä aikaa oli lehdessä kuva Saddam Husseinista.
Niin inhimillisen ihmisen näköisenä, että hetken löi tyhjää kuvaa katsoessa, niin tutun näköinen, voisi olla veljeni, tai kuten tytär sanoi ihan naapurin sedän näköinen. On miehestä hurjiakin kuvia nähty.

Sensuuri ilmeisesti arvasi aikeeni kirjoittaa tästä tänne blogiin koskapa varoitteli sotkeentumasta maailman politiikkaan, sotken kuulemma kuitenkin husseinit ja bin ladenit.

Lupasin keskittyä kuviin.

Tässä siis Mauri Korhosen kollaasi vuodelta 2003:
Paha kuva ilmestyy Nebraskalaisen Carl B Travisin autotallin lattialle

18.10.05

pilkettä



Olen päässyt pienen puron äärelle, jonka toivon virtaavan ripeästi, toivottavasti yhä vuolaantuen tai haaroittuen useiksi pieniksi puroiksi.

Olen saanut piirtää sanomalehteen jo urheilusta, nuorisokielestä ja parhaillaan innoissani piirtelen kuvaa kiltteydestä.
Ihan kelpo aiheita ovat minulle antaneet, varmaan varovaisuudesta vielä, tai säälistä ;)

No toivotaan että kuvani kelpaavat vastakin. Enenevässä määrin.

17.10.05

ympäristötaidetta



Löysin Joutsasta tällaista ympäristötaidetta.
Tämä on koulunmäen metsikössä koululaisten tupakka-alueen somisteena. Jotain prosenttitaidetta varmaan, joku nuori on pistänyt prosentin tupakkirahoistaan spreipurkin ostoon.

Tuskin tämä ihan minkään MäntyHonkaPetäjä ryhmän taidetta sentään on, vaikka työ onkin männyn kylkeen maalattu.

Kyllä täälläkin maaseutukirkonkylällä nuoriso on kirkkoveneitä nähnyt, jo vain.
Onhan täällä Joutsan Soudutkin joka kesä ja Joutopäivilläkin taitaa olla perinteisesti tätä kirkkovenesoutua.

16.10.05

Väinö, Väinö missä on se Väinö?



Vanhoja lehtiäkin on kertynyt, siis VANHOJA.
Eilisen lehdet kyllä pyrimme pikapikaa kiikuttamaan paperinkeräyslaatikkoon, joka onneksi on ihan tossa liki, mutta tuommoset 30-40-50-60 luvun lehdet ovat aarteitamme.

Selatessani tänään Hakkapeliittaa vuodelta 41, tuli oma isä mieleen, isä nimittäin nuorempana poltti Klubia. Hän piirteli ja kirjoitteli sinne askin taakse mittauksiaan ja suunnitelmiaan, luultavasti esimerkiksi saunamökkimme piirrustukset on tehty klubiaskin taakse. Siinä oli askin takana hyvää pehmusta pahvia kirjotella ja piirtää.

Muistan myös muinaisesta lapsuudestani sen neontaulun Hakaniemessä, missä tyylikäs mies poltteli tupakkaa ja siinä luki kauniin valokirjaimin etta KLUBI PIRISTÄÄ- KLUBB PIGGAR UPP. Se taisi olla ensimmäinen ruotsinkielinen lauseeni, sitten tulivat nämä STIG FRAMÅT, mikä luki busseissa ja tämä hirvee SPOTTA EJ PÅ GOLVET Yrjönkadun uimahallin saunasta.

Ja näin siis jo 40-luvulla olivat Väinöt välillä kateissa, seiskytluvullahan katosi Viljokin aina joskus Posted by Picasa

15.10.05

bensaa


kolaripaikka

Jos eilen valittelin öljyn puutteesta, niin viime yönä sitä sitten kaatui rekallinen ihan tuohon viereen.
No ei vaiskaa, se oli bensiiniä, ei sentään lämmitysöljyä, mutta Shellin rekka kumminkin, joka kolaroi tässä meidän Huttulan risteyksessä nelostiellä.
Ja eihän me kuunnella radioita eikä katsella telkkaria ainakaan heti aamusta, joten ihan tietämättömiä olimme koko kolarista kunnes äiti hädissään soitti Helsingistä, että mitä ihmettä siellä tapahtuu, räjähtääkö Joutsa? Siinä vaiheessa me olimme ihan rauhassa perinteisen lauantaipromenaadimme torikahvio- osiossa, eikä sielläkään kukaan pukahtanut kolarista mitään.

No ei räjähtänyt Joutsa, eikä vissiin ihan heti räjähdäkään. Nelostie vaan on poikki tämän päivää tältä kohtaa, että jos tänne olette tulossa, niin kiertäkää jotain muuta kautta, Joutsahan on tässä ihan keskellä, kaikki tiethän tänne johtaa.

Torikahvio kyllä on jo tältä päivää suljettu, ettei sen takia kyllä kannata tulla.


14.10.05

taivastaidetta



Olkoon ilmastonmuutosta tai mitä tahansa, nauttinut olen tästä oranssinlämpimästä syksystä.
On voinut lenkkeilläkin ihan kesävaattein ja lenkkipolulla ihailla kesäkukkaloistoa keltaisten syyslehtien lomassa.

Oma taloudellinen pointtinsa on tietysti siinä että talossamme on öljylämmitys, eli rahaa poltamme ihan lämpimiksemme.

Tänään väittävät kuitenkin olleen viimeinen lämmin päivä, myrskyvaroituksista ja kylmenevästä säästä, lumesta ja rännästäkin tuntuivat säätiedotuksessa puhuvan.
Niinpä olikin myrskynmerkkisen upea auringonlasku tänään, viimeisen lokakuisen kesäpäivän kunniaksi.
Ensin yhtäkkiä tuli pimeetä, violetinsininen pilvi peitti taivaanrannan, tuuli yltyi ja sataa räväytti hetken ihan kunnolla, sitten aurinko pääsi jostain maalaamaan taivasta, ensin keltaiseksi sitten punaiseksi.
Pihalle oli mentävä ihailemaan, nämä maalaukset kun ovat niin kovin nopeasti muuttuvaa taidetta.
Sateenkaarikin kaartui hetken komean selkeänä, sen alla taivas oli vaalean sininen ja yläpuoli tumma.

13.10.05

pesänrakennuspuuhia


Olisitko minulle- Be mine tonight, Merja Metsänen 2005


Nuorin tyttäristämme on valmistumisensa ja kesäpestinsä jälkeen pitänyt majaa tässä kotosalla töitä etsiskellen.
Tyttö on jo nelisen vuotta asunut opiskelukämpässään, lomia ja joskus viikonloppuja vaan oleillut kotonakotona, kuten tapaavat opiskelijat kotia nimittää erotukseksi opiskelukämppään.
Elokuisen kotiinpaluun jälkeen on muuttokuorma odotellut piharakennuksessa muuttoa taas jonnekin, pois kotoakotoa.

Nyt on tekeillä sitten muutto suureen keskisuomalaiseen kaupunkiin yhdessä poikaystävän kanssa.
Onneksi tämä nuoripari on tämmösiä kirppishippejä, ei tarvitse heidän kodissaan olla tiikkisiä kirjahyllyjä eikä plyyssisohvia.
Ovatkin nyt kierrelleet kirppareita ja ostaneet ilvestölkkejä, iiiihanan punakukallisen täkin kolmella eurolla ja semmosen vanha ISON viininvalmistuspullon puulaatikossaan, joka jäi vielä itäisempään suomeen pojan kotikotiin, kun eivät reppanat repussa saaneetkaan sitä tuotua.
Pojan mummo puolestaan pistänyt mukaan astioita, ihan vaivihkaa ohi virallisen perimysjärjestyksen, kun eivät kuulemma muut tiedä niistä khihii.
Kuulosti mukavalta mummolta.

Eilisiltana kolusivat vinttimme, sinne kun on kertynyt kaikenmoista vanhaa huonekalua. Tyttö ihmetteli vaan muistavansa niitä enemmänkin olevan. Niinpä, nopeimmat elävät, hän taitaa olla nuorin niistä, kenelle vanhat aarteemme kelpaavat.
Vaan löytyyhän noita kaiken aikaa lisää. Vaikka sieltä kaupungista.

12.10.05

tyynynaluskirja


Merja Metsänen 2004, osa teoksesta Avohoito-osasto

Unikulma julkaisi Tommy Tabermanin runokirjan, joka annetaan tyynynaluskirjaksi jokaiselle sängyn ostajalle.
Joskus olisin ollut kauhuissani moisesta taiteen kaupallistamisesta, nyt tiedän että taiteilijankin on elettävä, mikä ettei vaikka myymällä itsensä markkinavoimille. Siks toisekseen onhan hyvä että niitä runokirjoja näin levitetään niillekin jotka eivät niitä itse osta. Saatamme kuitenkin haksahtaa lukemaan, kun ilmaiseksi saamme. Ja se kytkyhän siinä on ihan viaton, tuskin kukaan sänkyä sen kirjan takia ostaa.
Tämäpä on taas tätä mainiota kynnyksen madaltamista, taiteen laskemista ihmisen ulottuville. Toivottavasti vaan kirjaa ei ihan ole pilattu mainoksilla.

11.10.05

unia


Morgan 2005: Pullopostia Höyhensaarilta


Tuli nukuttua pikkasen keposesti. Unia katsellen.

Vuosia sitten kootessamme ensimmäistä näyttelyämme, kävimme erään pihataiteilijan tunteenpaloisia töitä katsastamassa. Hän kertoili unissa joidenkin aiheiden piinaavan kunnes hän tekee aiheesta teoksen. Ne on kuin pakko tehdä, tulos ei aina ole kaunis, mutta ajatusta ja tunnetta löytyy, usein myös vihaistakin kritiikkiä yhteiskunnan epäkohtia kohtaan.
Minä olin hiukan kateellinen tällaisista voimallisista inspiraatioista, ei minun uniini silloin taiteen aiheita pulpahdellut, ison perheen arkielämän pyörittäminen ja lasten kasvatus taisi uniinkin tulla tuolloin.
Nyt on lapset kasvatettu ja taiteen tekeminen tulee uniinkin, onneksi, ilmeisesti siis aina se mikä päällimmäisenä on mielessä.

Ihan hyviä välillä ovat nämä keposestikin nukutut yöt, hyviä inspiksiä tulee joskus siinä unirajalla ajatusten rajoittamattomasti liidellessä. Tosin lenkkeillessä, mieluiten metsässä, saattavat aivot päästä samaan vapaaseen tilaan.

Noh, viime yön unet kyllä ainakin osin liitelivät vallattomasti täällä blogeissa. Blogini lisääntyi ja jatkui uusiin blogeihin liaanilonkeroiden tavoin.
Valvetila pistäköön kuitenkin innostukseni aisoihin. Ihan hyvä uni se oli, mutta joku roti sentään tässä nörtteilyssäkin on oltava.

10.10.05

maanantai


Raimo Auvinen 2005: maanantai


Vaikkei oravanpyörässä ollakaan, täytyy kuitenkin silloin tällöin ihan herätyskellon kanssa herätä, pysyypä tatsi siihenkin.
Erityisnuoremme lähtee aina viikonloppu-vapaidensa jälkeen Pieksämäelle sisäoppilaitokseen aamulla puoli seitsemän bussilla. Eli herätyskello pärähtää sillon jo varttia vaille kuusi.

Tänään aamupäivällä lähdimme Korpilahdelle Alkio Opistoon, kun ajattelimme että Luovan Pajan tiedottamasta julkaisupäivästä saattaisi tarttua meillekin jotain Menevän miehen kirjaprojektia hyödyttävää. Kotona olevat keskeneräiset ja aloittamattomat työt alkoivat kuitenkin painaa ja selkääkin rasitti se paikallaan istuminen, varsinkin kun aihe meni kumminkin pikkusen sivu, pääosassa olivat paikallisjulkaisut, kyläkirjat yms. Mielenkiintoistahan tuokin oli ja saattaa olla että tilaisuuden jatkossa olisi meillekin ollut tärkeää tietoa, ohjelmassa kun oli muun muassa pienryhmissä keskustelua esimerkiksi kirjan ulkonäöstä tai videosta kirjan vaihtoehtona.

Väliaikakahvit hörpättyämme kuitenkin yllättäen aurinkoinen syksy veti meidät ulos opintopöytien ääreltä ja huomasimme olevamme matkalla kaunista korpilahdentietä kotiinpäin.

Huomenna olisi sitten Mikkelissä Maakunnallisen luovuuden barometri -seminaari, sinnekin oli vähän ajatusta mennä, mutta eipä taideta, täytyy luoda välillä tai ainakin siivota työhuone.

9.10.05

palkan pätkiä


Raimo Auvinen 2003, suomalaisia pätkätyöläisiä


Todellakin tässä kesänäyttelyn jälkeen alkoi tuntua pientä paniikkia siitä, että millä elämme yli talven. Olemme puhuneet ojan kaivuusta, tai ainakin ojan kaivajan palkasta. Työtähän meillä on, palkkaa vain kaipaamme.
Pitkään olemme jo tehneet tällaista vapaan taiteilijan hommaa, eli kotona kumpikin ilman että tarvitsee aamulla aikaisin lähteä ja illalla tulla kotiin. Sen oravanpyörän jätimme pääkaupunkiin kuutisentoista vuotta sitten. Ja pärjätty on, välillä heikosti ja joskus heikommin, mutta kumminkin.
No, niinpä nytkin pikkuisen sarastaa tunnelin päässä, pienistä hommista on aavistus, sellaisista, jotka eivät oravanpyörään pakota. Huhhei.

8.10.05

pikkunaisia


Merja Metsänen 2003 : naiseksi


Eilen uutisissa puhuttiin uudesta rokotteesta, jotain naisten tautia vastaan.
En niin tarkkaan ollut kuulolla siinä vaiheessa, joten enpä nyt sano mitä vastaan se oli, mutta havahduin kun kuulin että se pitäisi antaa 10 – 12 vuotiaille naisille, jotka eivät ole vielä olleet sukupuoliyhdynnässä.
Miten sen ikäisiä voidaan uutisissa sanoa naisiksi? Muutenkin lause kuulosti siltä kuin voisi olla niitäkin senikäisiä naisia, jotka jo seksiä harrastavat.

Siinäpä paineita taas pikkutyttöjen naisistumiselle. Toivottavasti eivät kuuntele uutisia.

7.10.05

bodomin paluu


Morganin Bodomin paluu Haihatuksessa 2003
Toi kuollut kirsikkapuu lahosi sitten lopullisesti tänä vuonna. Nyt se makaa jo maassa. Asia lienee loppuunkäsitelty.

En varsinaisesti ole asiasta mitään mieltä.
Toivon kyllä että nisse-parka on oikeasti syytön, mutta en epäile etteikö toisinkin voisi olla.
Tuon ikäiset tunnekuohuiset itsensä etsijät kun päästetään yöksi metsään keskenään vapaasti harjoittelemaan alkoholinkäyttöä ja seksiä, niin mitä vaan VOI tapahtua.

Pitäkää lapsenne ainakin yöt kotona, yrittäkää edes!

Seitsentoistavuotias poikamme, joka asuu opiskelukämpässään kaupungissa viikot, lähettelee mä jään tänne viikonlopuksi -tekstareita joka ikinen perjantai ja aina vastaamme että EI KÄY! Viikonlopuksi kotiin!
Aikuisen on autettava tuon tosi vaikean vaiheen yli, jotta ne omat rajat olisivat ihan selvät, identiteetti löytynyt ja tunnekuohut läpikäyty. Mielestäni se 18 vuoden raja on aika hyvä, vähintään siihen asti on lapsen puolesta joitakin päätöksiä tehtävä.

6.10.05

olohuone



Tässä oli vielä pari vuotta sitten S-Market, ikkunat oli teipattu hirvein hedelmäkuvin ja muutenkin talo olikamalan ruma! Sitten S-Market rakensi uuden talon ja tämä hirvitys ihan keskustaan tyhjänä seisomaan. Kolkkoa!
Samaan aikaan istuntosaleissa ja siellä missä kaksi joutsalaista kohtasi, kiisteltiin siitä mihin pitäisi rakentaa uusi kirjasto. Kekkasivat sitten tämän tyhjän rakennuksen, ensi alkuun ajatus tuntui karmeelta, kun se talo on niin ruma, mutta ihmeitä näkyvät vaan tekevän.

Vuosi sitten avattiin tämä uusi kirtsimme. Iltavalaistuna varsinkin se on ihan upee, avoin näkymä sisälle on myös kyläkuvaa piristävä, näyttää ja on varsinainen joutsalaisten olohuone.

Eihän se talo siitä oikeasti ulospäin kauniimmaksi tullut, mutta se sisäinen kauneus!

5.10.05

pieniä puroja

Tyttö valmistui Keski-Suomen opistosta keväällä.
Minusta on tosi hienoa, että oppilaitos nyt syksyllä tilasi tytöltä julisteita seinilleen. Ja oikein maksoi niistä. Helpommallahan olisivat päässeet kaupasta ostamalla.
Hienoa, että näin kannustavat ja auttavat tietysti nuorta näin myös taloudellisesti. Oppiivat nuoret siten, että kaikenmoisia kykyjään voivat käyttää ihan noin voita leivän päälle periaatteella, ettei aina tarvitse odottaa yhteiskunnan apua ja että pienistä puroista syntyy joki.

Tämä on asia, joka mielestäni täällä maalla toimii paremmin kuin suurissa kaupungeissa, jos vaan itse uskoo kykyihinsä, tulee helpommin nähdyksi ja saa tilaisuuksia kykyjensä näyttämiseen.
Kaupungit ovat muurahaiskekoja joissa yksi pieni muurahainen ei erotu.

4.10.05

rahaa!

Keski-Suomen museolla oli tänään Luovan pajan järjestämä rahapäivä.
Siellä mekin vietimme iltapäivän apuraha-asioita opiskellen.

On se niiiiin vaikeeta, rahaa tarvittaisin jotta pystytään hyvää kulttuuria tuottamaan.
Jonkun verran rahaa on kyllä tällaiseen jaossa useammassakin paikassa, jos vain tietää mistä hakea ja osaa tehdä hyvän hakemuksen. Ei riitä hyvät visiot ja missiot, jollei niillä osaa vakuuttaa virkamiehiä ja muuttaa niitä numeroiksi ja euroiksi.
Hakemusten täyttäminen tuntuu niin kerjäämiseltä ja on kauhean vastenmielistä, siksi se tahtookin aina jäädä ihan viime tinkaan, tai jopa unohtua kokonaan. Omarahoituksesta puhuttiin myös, se kuulosti ihan tutulta.

Mutta ihan ihmisiähän nuo näyttivät olevan rahanjaosta päättävätkin, kannustivat kovasti rahoitusta hakemaan ja antoivat neuvoja. Jotain jäi vastahankaiseen päähänkin.

3.10.05

kuvittelupaineita

Sanomalehdestä ottivat viime viikolla yhteyttä kuvitusasioissa.

Tänään sitten pörhälsimme kaupunkiin lehden toimitukseen juttelemaan tarkemmin asiasta.
Tottahan se on, ettei aina voi valokuvia juttukuvituksina käyttää, tai ainakin se voi olla vaikeaa. Valokuva voi olla liian konkreettisen esittävä johonkin abstraktiin aiheeseen, jutun aihe voi myös olla arka ja henkilöitä tai paikkoja ei saa tunnistaa.
Joskus piirtämällä saadaan kuvaan kevennystä ja sisällytettyä enemmän asiaa, piirroskuviin on ihmisten helpompi myös samaistua.

Huhhuh, hyvältähän tuo kuulostaa, mutta paineita tuli kumminkin!
Nyt sitten odotellaan aiheita, niinkuin nyt vaikka insesti, skitsofrenia, optiot, osakkeet, itsetyydytys, impotenssi, kunnallishallinto, puoluepolitiikka, kokouspalkkiot........

Noh, antaa tulla vaan, kynä on terävä ja muste juoksee!

2.10.05

sijoituksia

On taas uutisissa puhuttu osakkeista ja optiosta.
En ymmärrä yhtään, en kai haluakaan, minulle talous kuuluu keittiöön, enkä tykkää siitäkään. Muistan hyvin läheisteni sosiaaliturvatunnukset ja osoite- ja postinumerot, puhelinnumerotkin muistin silloin kun niitä vielä tarvittiin mutta jos numeroiden perässä lukee euroa, en muista, en ymmärrä.

Just nyt voisin sijoittaa rahani lakupussiin, vaikka lämmitysöljyä oikeestaan tarvittaisiin.


Mauri Korhonen: Piensijoittaja Loponen, Haihatuksessa 2003

1.10.05

tiksu

Vihdoin muistin ottaa kameran lauantaipromenaadille mukaan.

Taiteilijatoveri tässä taannoin pyysi kuvaa jostain paikkakunnalle tärkeästä paikasta joka jotenkin ilmentää paikkakuntaa ja jonka kaikki tietävät.
Ensimmäiseksi tuli mieleen Tikanderin grilli, joka on linja-autoasemalla, kunnanviraston vieressä.
Päivisin siellä sisällä käy kaikenlaista väkeä kahvilla ja syömässä, koulun jälkeen lapset hakevat irtareita ja jätskiä, duunareitten ruokatunti-aikaan siellä on tungosta ja iltaisin on jonoa myös ulkona kioskin luukulla. Öisin viikonloppupirskeiden päätteeksi ja ravintoloiden sulkemisen jälkeen kokoontuvat juhlijat vielä Tiksulla. Tämä on kuulemma jo vanha perinne ja Tiksuhan kaiketi on auki aina.

Tähän menestykseen on johtanut varmaan harvinaisen hyvän grillisapuskan lisäksi ystävällinen palvelu. Tikanderin Arttuhan on kuin perhettä monelle, eräskin äiti ainakin uhkasi viedä äitienpäiväruusut lapsia paljolti ruokkivalle Artulle.
Tiksu on täkäläisten hese tai mäkkäri, ainakin meidän lapset luulivat muinoin että tiksuja on joka paikassa.

Ja ilmentäähän se paikkakuntaa, ystävällinen, sosiaalinen, tuttu ja pieni perustarpeiden tyydyttäjä.