28.4.06

yhteen hiileen



Kolmannen kerran tänä keväänä kokoonnuimme tällä viikolla miettimään luovan toimialan kehittämistä seutukunnallamme. Oli meitä taas peräti tusina alan ihmistä ehtinyt tärkeän asian ääreen. Rahoitusasioissa meitä opasti Luovan Foorumin Raija Partanen ja Maaseutukehityksen Tiina Seppälän ohjastuksella kirjasimme ryhmissä ylös ajatuksiamme luovuudesta ja alan verkostoitumisesta. Hyviä ajatuksia saimme taas paperille asti, toivottavasti eivät jää paperille vaan etenevät ihan oikeasti. Heitimme pallon kuntien päättäjille. Jospa osuisi.
Seutukunnallamme on paljon omatoimista luovuutta ja kulttuuria, jota voisimme yhteistyöllä vielä vahvistaa. Jos vielä saisimme tänne jonkun kokoavan voiman, vaikkapa työntekijän, kulttuurintuottajahan se nimike nykyään on, niin saisimmepa itse enempi keskittyä siihen luovaan puoleen. Joskus muinoin on tälläkin ollut kulttuurisihteeri, vaan on sekin virka höylätty pois.

Eikä kaikkien hommien niin kuntajohtoisia tarvitsekaan olla, pienemmät organisaatiot liikkuvat huomattavasti jouhevammin. Tosin pieniähän nämä seudun kunnatkin ovat, vikkelämpiä liikkeissään varmasti kuin isommat raskaskoneistoiset kaupungit.

Olkoon Mänttä esikuvanamme, kyllä pienikin voi saada paljon aikaan ihmisten aktiivisella samaan hiileen puhaltamisella. Rohkeasti hakevat Euroopan kulttuuripääkaupungiksi 2011. Jos ette vielä pistäneet nimeänne asian puolesta, niin täällä se on mahdollista.

24.4.06

tännepäin!


Olen näpsytellyt tiedotteita viime aikoina. Hesarin Kesälehden menokalenteri oli taas vähällä unohtua, kun ei ole silmiin osunut siitä ilmoitusta. Reipas Raimo -sihteerini otti puhelimen kauniiseen käteensä ja teki aikataulutiedusteluja. Tuloksena oli että LÄHETÄ ÄKKIÄ sinne menotietoihin sitä tekstiä!

Tärkeää on myös tehdä ihmisille helpoksi paikan löytäminen. Tänään laitoinkin Tielaitokselle menemään sen vuosittaisen tilapäisopaste-lupahakemuksen. Tähän asti olemme kyllä täällä aina luvan saaneet. Ollessamme Hartolan sysimetsässä kaukana isoista teistä, tämä olikin hankalampaa, opastusta ei saanut laittaa kovin kauas kohteesta ja isot tiet olivat liian kaukana! Paikka oli selitettävä tarkasti ja piirrettävä selkeitä karttoja esitteisiin ja ilmoituksiin.

Nyt sentään olemme ihan kirkonkylällä nelostien vierellä ja niin hyvin laitamme opasteet, kun vain luvallista on. Hannunvaakunaan kyselimme Tielaitokselta lupaa talvella, taidetoimikuntakin suositteli sen myöntämistä, mutta pah, näyttelyaikamme on niin lyhyt, vain koko kesän, että ei herunut. Mutta pärjäämme tilapäisopasteinkin, kunhan vaan luvan saamme. Kyllä tänne löytää!



22.4.06

mylly pyörii



Hommattiin oikein ihkauusi punainen betonimylly, onpa sillä nyt miesten ilo löträillä kuraleikkejään. Kai se on ihan oikeeta työtä ja vissiin raskastakin, enpä rupea kadehtimaan.
Tekevät pohjia selostamotornille, jotta olisi minunkin turvallista sitten sinne kiivetä. Sukulaismies pääkaupungista pääsi aktiivilomalle maalle, kun pyysimme avuksi näihin valuhommiin.

Viidennen roolin mielenkiintoista ja vireää kulttuurikeskustelua olen toisella silmällä seurannut näiden työtohinoiden ohessa. Sitä liippaa tämänkin paljasjalkaisen stadilais-sukulaismiehen kanssa käymäni keskustelu, kun tämä tunnusti ettei ole koskaan käynyt Lapissa, minä lohdutin että on ihmisiä jotka eivät ole koskaan käyneet Helsingissä. Ei kuulemma ole ollenkaan sama asia!

Ihmisistähän nämä asenteet riippuvat, eivät kaikki ole niin umpioituja kuin tämä ikänsä Itä-Helsingissä asunut, useat Hesarin toimittajatkin varmaan ovat maalta kotoisin.
Meidän taidelaitoksellamme ei ole kielteisiä kokemuksia Hesarista, hyvin he ovat meidät huomioineet ja juttua käyneet täällä Keski-Suomessa asti tekemässä.
Itse meidän tietysti on täytynyt tietoa sinne lähetellä, eivät voi toimittajat tietää, mitä jossain susirajan takana tapahtuu, jollei täältä lujaa huudeta.

Hesarilla kieltämättä on yllättävänkin iso mahti, mutta ihan tärkeitä tiedonlevittäjiä ovat myös maakuntalehdet.

21.4.06

taiteilijalista elää!


Niilo Rytkösen somalit Haihatuksessa 2004

Taiteilijalista elää vielä viime hetkillä, kuten yleensä aina.

Ripustusta suunnitellessamme huomasime kokonaisuuden kaipaavan ripauksen maalauksia.
Jyväskyläläinen Kaisa Oikarinen oli meillä mielessä jo pari vuotta sitten, kun näimme Jyväskylässä Baari Vakiopaineessa hänen maalauksiaan. Silloin kuitenkin jäi vielä ottamatta yhteyttä. Nyt nimi putkahti taas jostain esiin (okei okei, Elli, kiitti vinkistä!) ja kävimmekin tänään katsomassa nuoren taiteilijan töitä. Olivat ihan Haihatukseen sopivia, vintille tai alakertaan. Paikkaa ja maalausten määrää lupasimme miettiä, kunhan näemme miten muu ripustustilanne selkiytyy. Mutta listaan tuli siis uusi nimi kuitenkin.

Niilo Rytkönen Suonenjoelta puolestaan ilmoitti ettei taida millään Haihatukseen tänä suvena revetäkään. Ymmärrämme kyllä, Niilolle olimme varailleet paikkaa uudelta pelloltamme ja paikka varmistui vasta tässä ihan lopputalvesta, joten taiteilija oli jo ehtinyt sopia muita näyttelyitä.

Nyt olisi täällä hehtaarin verran peltoa vallattavana.
Jotain ympäristötaidetta siihen olisi ihan kiva saada ja saadaankin, lupaan sen. Omassa päässänikin pörisee jo ideoita ja ehdotuksiakin otamme vastaan.

Niilolle kiitos kauniista kirjeestä ja intoa edelleen taiteen ja kirjan tekemiseen!

19.4.06

siirto-operaatio



Tänään siirtyi urheilukentältä selostamotorni Haihatuksen näyttelyalueelle. Pystytys pellolle tehdään tässä lähiaikoina, kunhan saamme perustukset ihan valmiiksi. Iso projektihan tuo siirto oli, kuten uumoilimmekin. Eikä ihan täysin ilman vastoinkäymisiä onnistunutkaan, nosturi upposi pihan pehmeisiin multiin lisäten operaation kestoon kolmisen tuntia. Mutta onpahan torni kotona nyt. Tai eihän se nyt ole torni, kun jalkoja jouduttiin lyhentämään, mutta vartokaas, eiköhän tuo vielä tolpilleen pääse ennen kesää.
Kunnasta oli selostamoaan luovuttamassa kunnanvaltuuston puheenjohtaja ja matkailusihteeri. Tiedotusvälineitäkin kiinnosti tämmöinen äksön-tilaisuus, kolme sanomalehteä oli toimittajansa päästänyt tilaisuutta todistamaan ja YLEn Keski-Suomen uutiset uutisoi tapahtuman tänään tuoreeltaan. YLE24 videosalissahan se on nähtävissä ainakin huomiseen iltaan asti.

17.4.06

uusia yhteyksiä


Aulis Jalkasen Satelliitti Haihatuksessa 2005

Uusia blogejakin syntyy ihan kaiken aikaa. Seurailen aina välillä tuota uusien listaa, ja katson tarkemmin, jos aihe on kiinnostava, lupaa vaikka taidetta tai edes kuvia muuten vaan. Nimikin on tärkeä. Maitokivi kuulosti kivalta ja löytyihän sieltä upeaa taiteilijablogistin kuvitusta. Kaurapuurolapset blogin ajatus oli varsin mainio; viis-kuuskyt-lukulaisten suurten ikäluokkien muistelusten kerääminen. Taisi vaan puuro valitettavasti jäähtyä ennen kuin kunnolla kypsyikään. Ei malttanut Markus odotella ikääntyvien muistojen heräämistä, tai sitten niinkuin hän itse sanoi, ehkä ei vielä olekaan niiden aika.
Vanha, likainen mies kirjottelee myös mukavan oloisesti ja tuntuu hyvän henkiseltä, eikä tämä ole mikään ikäkysymys, älkää tulko väittämään! Mutta jos sivupalkin linkkilistassa on esimerkiksi M.A.Numminen ja Kitkerät neitsyet, niin jo täälläkin kolisee.
Helmeltä vaikuttaa myös joensuulaisen taideyhdistyksen Harhalogi, joka lupailee taidetta joka kantilta ja tuoreesti.

16.4.06

bestselleriä pukkaa



On syöty mämmiä ja munia, onhan sentään pääsiäinen.
On lenkilläkin käyty, pitkästä aikaa kaikkien flunssien ja myyräkuumeiden jälkeen. Sääkin alkaa taas suosia, tiet ovat kuivia ja kepeämmät lenkkarit pystyi jo pistämään jalkaan (tosin tietysti valitsin kehnon oikopolun ja plutasin pahasti, mutta sou vat, kevääseen kuulunee tuokin).

Suomäen Pekka kävi lauantaina hakemassa Menevän miehen malli -kirjan tykötarpeita taittaakseen niistä mestariteoksen. Yhden Finlandianhan tämä liikuttava haihatushanke on jo hoitanut kotiin, jospa se toinen tulisi kirjallisuuden puolelta. Pahukset lopettivat sen Olvi-palkinnon jakamisenkin just pahimmoikseen. Olisi sekin kelvannut.
Noh, kirja-matsku kuitenkin siis pääsi käsistämme, eipä sille enää oikein osanut mitään tehdäkään. Tai, siis kyllä joka kerta kun sitä luin, löysin muutettavaa ja paranneltavaa. Lopulta alkoi tuntua niin pyörittämiseltä, että tuskin se siitä enää parani, pyörähtelivät aina vaan sanat pikkuisen. Millä mielellä milloinkin satuin olemaan. Joten oli kai aika jättää ja luovuttaa eteenpäin. Mikskäpä se siitä enää paranisi, mestariteos.
Syyskuussa olisi opuksen laskettu aika. Menevä mies itse hikoili ruumiillisen työn ja kirjasi päiväkirjaansa, minähengetär muutin päiväkirjamerkinnät tarinaksi sanoin ja kuvin ja Suomäen Pekka lupasi loihtia hyvän näköisen kirjan.
Joten putsatkaapa kakkulanne valmiiksi, haihatusbestselleriä pukkaa.

12.4.06

taiteen sponsorointia



Eilisessä hesarissa oli juttu kulttuurin sponsoroinnista.
Nykyään kuulemma tuetaan tapahtumia ja projekteja, enää ei riitä yrityksille logot esitteissä. Ja mikäs, hyvähän se on että aktiivisemminkin ovat tukemassa.
Hyvänä esimerkkinä annettiin Kiasman ja Vattenfallin yhteistyö Kiasman kiertokoulu-projektissa. Olen samaa mieltä, se oli onnistunut tempaus kaikille osapuolille, nykytaide lähti Kiasmasta maaseudulle, nimenomaan pahimmassa taiteen puutostilassa olevien nuorten ysiluokkalaisten luo, Vattenfall sai taiteen tukijan mainetta ja paikallisille taiteilijoille suotiin mahdollisuus esittää tekemisiään lähinuorille. Kiertokoulun auton ollessa Joutsan ylä-asteella meidät kutsuttiin kertomaan taiteen tekemisestämme, ja jo toki mieluusti naapuriin menimmekin, yhtään liikaa ei yhteistyötä koulun ja taidelaitoksemme välille ole vielä kehkeytynyt. Keikan jälkeen meiltä kysyttiin, joko olemme lähettäneet verokortit Kiasmaan; jessus, siitä sai ihan palkkaakin! Olemme niin tottuneet siihen, että tämä kulttuurityö on palkatonta talkootyötä, ettei tule aina mieleenkään palkkioita odotella. No, eihän siitä tunnin työstä liikoja rikastumaan päässyt, mutta tuntuipa hyvältä kun ihan niin sai arvostusta osakseen, että oikein palkkaakin maksettiin.

Kun vielä osaisimme hyödyntää sponsoreita Kiasman tavoin, olisi tuossa nyt vaikka yksi torninsiirto-projekti, jonka olisimme voineet antaa jonkun kulttuuriystävällisen yrityksen rahoitettavaksi tai vaikka kokonaan tehtäväksi. Siitä hyvästä olisimme voineet vaikka neonvaloin vilkkuvat mainokset logoineen pistää tornin huipulle, eikä kovin pahalta edes tuntuisi. Se siirto tulee meille aika kalliiksi, mutta ehkä jonkun vattenfallin budjetteja se ei heiluttelisi.

11.4.06

mahdoton tehtävä?



Haihatuksen selostamotornin siirto-operaatio keskiviikkona 19.4.2006 10.00 Joutsan urheilukentällä.

Haihatus 2006 kesänäyttelyn tiedotustilaisuus Joutsan urheilukentän selostamotornissa 19.4.2006 klo 10.00. Samaan aikaan torni siirretään mahdollisimman ehjänä Haihatuksen pellolle. Operaatio vaatinee luovuutta kaikilta osallisiksi pääseviltä.

Tervetuloa kuulemaan haihatus-kesän kulttuurin kurmeesta ja samalla hurraamaan urheiluselostamon siirtoa taiteen valvomoksi.
Muistakaa ladata kamerat!

7.4.06

masters

Eilen piti pääsemämme pääkaupungissa käymään, mutta eivät aina suju päivät suunnitelmien mukaan. Ikääntyvä automme mestaroi myös matkustelua pikkukränillään.
Olisimme niin mieluusti menneet Veli Granön Masters -näyttelyn avajaisiin Galleria Hippolyteen. Ehkä jonain päivänä ehdimme näyttelyn kuitenkin katsastamaan. Toivotaan. Välillä olisi ihan hyvä malttaa poistua päiväksi maailmaa katsomaan.


Kuvassa on käynissä Veli Granön ja Tuovi Hippeläisen Minuuden puutarha savityöpajan rakennelmien tuominen Haihatukseen viime syksynä. Vintille varastoitiin samalla kesää odottamaan satoja pieniä omakuvaveistoksia, joita näyttelyvieraat ovat tehneet edellisissä näyttelypaikoissa Porissa, Ruotsissa ja Englannissa. Ne tulevat kesällä Minuuden puutarhaan esille. Savipajassa Haihatuksenkin näyttelyvieraat voivat tehdä veistoksiaan ja siten osallistua tähän kansainväliseen näyttelyyn.

6.4.06

ojankaivuuta


Eipä ole pelkkää baskeri päässä taivaanrannanmaalailemista tämä taiteilijuus.
Nytkin on monta päivää tehty tontilla oikeeta työtä ja ojankaivuuta. Noh, oli siinä kaivurikone apuna.
Tuohon monttuun olisi tarkoitus siirtää se urheilukentän selostamotorni heti pääsiäisen jälkeen. Liekö tuo kovin järkevän oloista työtä tuon ruman vanhan selostamotornin pellolle siirtäminen vai silkkaa turhanpäiväistä haihattelua, meidän mielestämme kuitenkin on kutkuttava kulttuuriteko sellaisenkin muistomerkin talteen ottaminen. Monta hommaa on kuitenkin tehtävä ennekuin sitä päästään siirtämään, se kun on kaiketi niin hyvin pystytettävä, etteivät varmasti tuulet tuiverra nurin.
On kaivettu, hitsattu, mittailtu, hiekkakuormia levitelty ja jotain kummia lautarakennelmia pääsin minäkin eilen puuskuttamaan pellolle. Sitten se pitää kuulemma saada johku ihmeen vaateriin, jotain hemmetin korotuksia on joku tulossa tänään mittaamaan. Betonikuorma yritetään tilata maanantaiksi, onkohan niissä betoniautoissa vibraa nykyään mukana? Täytyy kysyä. Hitsarin on tultava vielä uudestaan, kunhan betonit ovat kuivuneet.
Tornin siirto onkin sitten taas jo oma shownsa, siihen tarvitaan ties mitä nostureita ja autoja. Ai niin, on muistettava pyytää siirtämään sähkö- ym. piuhat pois kuljetuksen tieltä, niitäkin näyttää risteilevän siellä täällä matkan varrella, mitähän maksaisi siirto-operaatio helikopterilla?
Pöydillä ja autossa ja joka paikassa on papereilla mittauksia ja piirroksia ja ukolla raksuttaa koko ajan joku ihme mittauspähkäily. Ostipa oikein uuden hienon veivattavan mittanauhankin, jonka kanssa nyt kulkee ja mutisee.

Voi ziisus, kun olisin tiennyt tämän kaiken etukäteen, olisin pitänyt suuni supussa koko tornin siirtelemisestä. Vaikka ei minun näitä hommia onneksi tarviikaan tehdä, onneksi miehillä taitaa geeneissään jo olla rakentamisen taju.
Minä en ymmärrä!!

4.4.06

luovuuden teoriaa ja käytäntöä

Eilen illalla olimme Rutalahdessa Joutsa, Leivonmäki, Luhanka -alueen luovaa toimialaa kehittelemässä. Parikymmentä henkeä oli taas paikalla, osin eri ihmisiä kuin edellisellä kokoontumisella. Illan innostavan antaumuksella vetänyt keksintöasiamies Jouni Hynynen pistätti aivomme pöydälle, hämmensi ja härnäsi hiukan ja saikin uusia luovia ideoita syntymään, kun ei suostunut ottamaan kliseitä vastaan. Syventävää kokoontumista asian tiimoilta on vielä tulossa tämän kuun puolella.



Tänään käytimme volkkariamme näytillä Jyväskylän Nuorten Taidetyöpajalla. Ensi kuussa jätämme auton heidän maalattavakseen, vapain käsin, avoimin mielin ja runsain värein. Nyt saivat ensin tutustua kohteeseen mittanauhoineen ja luonnoslehtiöineen.
Nuoret jäivät värikkääseen työpajaansa suunnittelemaan ja luonnostelemaan meidän joutuessamme takaisin räntäiselle paluumatkalle.