Pekka Suomäen Riippumaton Haihatuksessa 2002Stokkalla on kuulemma
Hullut päivät.
Kaupunkilais-sisko oli käynyt niissä hulinoissa ja sanoi tulleensa lähes pahoinvoivaksi nähdessään muunmuassa jättisatseja lempparikarkkejaan. Niissä hulinoissa on niin paljon, niin suurta, ja vielä enemmän. Ja sensaatiomaisen halvalla.
Huhhuh, onneksi se hulluus on kaukana täältä.
Oli nimittäin ihan erinomaisen riittävän hullu tunnelma huutokaupassa tänään(kin).
Pikkuinen tupakilta haiseva vanhan Auvo-vainaan torppa useine ulkorakennuksineen täynnä tavaraa, lähinnä rojua. Väkeä oli vesisateesta huolimatta useita kymmeniä. Toimitus kesti useita tunteja, ehti se sadekin loppua jossain vaiheessa.
Hinnat olivat tosiaan hulluja, eurolla saattoi saada aarteen, jotkut tavarat eivät kelvanneet kellekään millään hinnalla ja satojakin euroja huudeltiin.
Yhdessä pienessä laatikossa oli niin kornin näköistä kitsikoristeita ja pikkuroinaa, että ihan vaan vaikka sen kummallisen heppahirvityskoristeen takia olisin uhranut siihen euron, vaan mokoman koristelaatikollisen arvo nousi neljännestonniin! Hirvitti kuunnella sitä kiivasta kisaa, mikä moisesta rojusta syntyi. Tunnearvoa!, selitti helpotuksesta hymyillen mummu latoessaan setelit tiskiin.
Niin oli meilläkin poislähtiessä pakettiauto täpönänsä painepesuripesua kaipaavaa huonekalua, tupakanhajuisia kankaita, ym. hevosenlänkiä myöten ettei edes ihan yhteen kyytiin mahtunut, vaan piti tehdä toinenkin keikka. Eikä mitään välttämätöntä tarvetta niille kaikille ostetuille etukäteen ollut, heräteostoksia tuli tehtyä, mutta kyllä ihan tarpeellistakin löytyi.
Mutta hyviä kauppoja teimme, varmaan parempia kuin mitä olisimme stokkalla tehneet. Sitä paitsi näin tuli tyhjennettyä tuokin torppa ja tavaraa pääsi kiertoon.
Olivathan nämä kansantaloudellisesti paljon viisaammat ostoshulinat kuin mitä siellä isossa kaupungissa sen uuden hienon tavaran kauppa.