31.8.05

itsenäistymistä

Murkkupoika muuttui opiskelijaksi ja sai vihdoin asunnon kaupungista, HUI!
Viikon lopulla pitäisi muuttaa, hommata asuntoon kalusteet ja kaikki mitä opiskelija pärjätäkseen tarvitsee. Pojan mielestä se tarkoittaa x-box live-pelikonetta, taulutelkkaria, laajakaistaa ja sohvaa.
Nyt pitäisi ruveta itse hoitamaan omia paperi- ja raha-asioitakin.
Kaikki opiskelijaelämän opintotukihakemukset ja Kelan selvityspyynnöt, muuttoilmoitukset,vuokrat, vesi- ja sähkölaskut, telkkariluvat ynnä muut. Pitäisi myös osata tehdä järkeviä ostoksia, muistaa että sipsien ja limun lisäksi tarvitaan hammastahnaa ja vessapaperiakin.
Vaikeaa voi myös olla omien rajojen asettaminen; se ettei kukaan ole kieltämässä, käskemässä, ei edes aamuisin herättämässä tai iltaisin sanomassa koska pitäisi mennä nukkumaan.

Tätä sanotaan itsenäistymiseksi. Tämä viimeinen itsenäistyjämme vaan on jotenkin tuudittautunut siihen valmiin vastaanottamisen helppouteen, että sydän sykkyrällä tässä vaan voimme toivoa että vastuunotto onnistuu.

30.8.05

ääni lähti

Veli Granö pakkasi tänään omat ja Juha Kiwanon teokset ja soittopelit ja vei ne omiin varastoihinsa, uusiin näyttelyihin ja kadulle soimaan.
Granö-Kiwano parivaljakko jäjesti näyttelyymme rytmit ja äänen Granön Kiwanon soitantaa esittävällä videoinstallaatiolla ja Kiwanon omilla soittimilla.
Katusoittajan soittimia sai yleisö kokeilla ja ihan kiitettävästi huoneessa musisoitiinkin.
Granö epäili keväällä hermojemme kestävyyttä kattila-pannumusiikin jatkuvassa paukkeessa. Alkuun aina sammuttelimmekin hiljaiseen aikaan soittimen, vaan eipä tuo meitä häirinnytkään, totuimme siihen pian ja se saikin soida aina koko päivän.
Jalkaa vaan vipatti siinä rytmin ilotulituksessa.
Mutta nyt siis lähti rytmit talosta. Jos ikävä iskee tai vieroitusoireita alkaa ilmetä, on meidän mentävä Helsinkiin Ateneumin kulmille, siellä se Kiwano on.

29.8.05

Skotlantiin!

Skotlantiin meinattiin päästä.
Aamulla oli tullut Hollannista sähköpostia, koskien pohjoismaista kulttuuriyhteistyöprojektia, johon meitä haluttiin mukaan. Ulkomaankielistä tekstiä tuo oli, joten ensin meinattiin se hävittää roskapostina torjuttujen listalle, vaan huomattiinpas kuitenkin että oikeella asialla oli tämä herra van Boeckel.
Kulttuuri-Emppummekin tuli paperipinon kanssa asiaa esittelemään ja meitä reissuun vokottelemaan. Ihan siinä jo sielumme silmillä näimme minut säkkipilliä soittelemassa ja Raimon kiltti-hame päällä tanssimassa. Projekti reissuineen houkutteli kovasti.
Lähetimme innoissamme sähköpostin tyttärelle paremmalla kieli- ja ammattitaidolla tutkittavaksi. Lapsipa pudotti meidät tylysti maan pinnalle. Ei kuulemma mitään järkeä lähteä kiireisimpään haihatus-aikaan touko-kesäkuussa luomaan ulkomaisia suhteita, pitäisi kuulemma luoda hyvä näyttely ensi kesäksi ja pysyä kotosalla ainakin just silloin avajaisten aikaan.
Eli näin siis olkoon, ensi keväänä taas siinä touko-kesäkuun vaihteessa avataan hyvä näyttely.

Tältä kesältä on tänään tienposkista keräilty opasteetkin pois.

28.8.05

syksy tullut on


osa Raimo Auvisen teoksesta Savolaismallinen näköisvene (man looking like an old boat)

Se on siinä!
Haihatus 2005 kesänäyttely on päättynyt, purkaminen alkaa. Ostettuja teoksia on tänään jo joitakin noudettu ja huomisesta lähtien odottelemme taiteilijoita töitään hakemaan.
Syyskuun alkupäivinä odotamme tilojen ja pihan tyhjenevän, sitten olisi tarkoitus maalata näyttelytilojen seiniä jo nyt syksyllä tällä kertaa, ettei jäisi kaikki remppa kevään kiireisiin.

Piirustushommiakin on odottamassa päässäni paperille siirtämistä, tässä näyttelyä päivystäessä ei oikein niihin hommiin ole kunnolla päässyt keskittymään. Joten vaikka on haikeeta näyttelystä taas luopua, on se vapauttavaakin. Huhhuh.

27.8.05

boikotti vai sensuuri?



Vapauttakaa Kasvis-Lihis!

Päivitämme viikoittain noin torstaisin sarjisblogiamme.
Puolisen vuotta homma on hoitunut ihan hyvin, mutta viime viikolla se päivittyi blogilistalle vasta seuraavana päivänä ja nyt ei tunnu tulevan ollenkaan. Nämä tietotekniikkahommat ovat meillä vähän vielä nupullaan, jotenka en ymmärrä missä vika.
Juu, olen painellut tarkista nyt -nappulaa ja olen lähettänyt sähköpostia blogi-infoon.
Tämä Taidettako? kyllä päivittyi ihan sujuvasti.

Mutta siis tiedoksi haihatussarjiksen lukijoille; kyllä siellä on tuoretta kasvis-lihistä tarjolla, vaikka ei listalla näy.

26.8.05

virtaa



Dink..... dink...DINKKK...
Se alkaa hienovaraisesti. Ensimmäisistä kerroista ei tarvitse kuin huokaista. Se yltyy, kunnes jonain yönä kesken makeimpien unien on haettava tikkaat ja revittävä se perkeleen hälytin sieltä katonrajasta auki ja patteri pois. Uutta patteriahan ei tietenkään varastossa ole, joten semmoinen on muistettava ostaa. Samalla kannattaa ostaa useampi, yleensä seuraava hälytin alkaa heti kohta vaatimaan vaihtoa.
Talossamme on parikymmentä hälytintä, joten vaikka sen ääni onkin hermoja viiltävän kova, on usein vaikea löytää mikä se niistä kulloinkin dinkittää. Usein onkin tullut vaihdettua väärään hälyttimeen patteri. Sen tietysti huomaa sitten kyllä seuraavana yönä.

25.8.05

Työtä!

Keski-Suomen taidetoimikunnasta Tiina ja Jari kävivät tutustumassa näyttelyymme tänään. Meidän kunnan kulttuuri-Emppu tuli kans. Taidetoimikunnan yhtenä tavoitteena on taiteilijoiden työllistäminen, Arslab on se hanke, jossa tämä Jari nyt on äskettäin aloittanut työnsä. Niillä tiimoilla olivat meilläkin juttelemassa, kun kuulemma pyrkivät penempiinkin kuntiin luomaan taiteilijoille mahdollisuuksia toimeentuloon. Tavoitteena on tietysti myös maakunnan ja kuntien imagon kohotus kulttuurilla.

Kyllähän toki Haihatus on tällaisen asian takana ja tarpeessa. Mielellään me tekisimme jotain kulttuurityötä kesänäyttelymme lisäksi. Onhan meillä toki jotain omia haihatusprojekteja mielessä, vaan jos olisi jotain, josta ihan oikein saisi palkkaa, niin vot, jopas maistuisi!


Aulis Jalkasen Ongelmalaitos Haihatuksessa 2005

24.8.05

taiteiden yö

Huomenna on Helsingissä taiteiden yö.
En ole koskaan ollut siellä, mielellään voisin joskus käydäkin.
Hienoahan se on että taidetta tuodaan kaikkien ulottuville.Toivottavasti vaan tapahtuma pääsisi siitä nurkkiinkuseksimis-juhlan maineestaan.

Mauri Korhosen Helsinki City Boy Haihatuksessa 2005

23.8.05

tarjous

Tulipa taas puhelinoperaattorilta tarjousta. Sähköllä ja paperilla, voi olla että tekstiviestinäkin, en nyt muista, kun en niitä jaksa aina huomioida. Enkä lukenut näitä muitakaan, Raimo sen verran tutustui, että voisi saada sunnuntaisin vuoden ajan soitella eurolla päivässä. Jee!
Vaan huomasi tarkemmin tutkittuaan, että sitten ei voisi vuoden aikana vaihtaa operaattoria. Jasso, siis tämmönen kytky, tällä kertaa.
Eipä taideta ottaa halpaa puheaikaa pyhäisin, soitellaan vaan vähemmän.
Eipä silti, että olisi aikomus operaattorin vaihtoon, mutta ihan periaatteessa, sapettaa tommoset , kun pitäisi aina sitoutua johonkin, ennenkuin saa alennuksia.

Ja jospa vaikka vaihtaisikin!


Pekka Suomäen Puolivuosikatsaus Haihatuksessa 2005

22.8.05

viimestä viedään



Viimeinen näyttelyviikko lähti käyntiin. Tänään onkin ollut jo aika hiljaista.
Kohta tartteekin jo pistää lunkku kiinni.

No ei vaiteskaan, on tässä aina joku käynyt sentään ja viimehetken kauppaakin on tehty.

Ensi kesääkin jo suunnitellaan ja talvellakin voitais jotain tehdä.
Antakaahan ihmiset vinkkejä!
Mielellään jotain taideprojekteja, mutta muukin työ käy, palkka olis kiva ylläri.

20.8.05

nuorisotyötä ja vapaa-aikaa



Niitä on täällä taas!

Nuoriso-ohjaajia; poika, tytär ja vävykokelas.
Kolme ihan ammattilaista, kaksi juuri valmistunutta ja yksi jo useamman vuoden ertyisnuorisotyötä tehnyt.

Se on aina semmosta riehumista ja huutamista, härnäämistä, kirkumista, kikattamista, ulvomista, kuperkeikkaa ja painia. Ainakin kun niitä on enemmän kuin yksi paikalla, ja nyt on
siis kolme ja pojan koira.

Onhan täällä myös murkkupoika, kylillä tai ihan hiljaa huoneessaan, ovi tiukasti kiinni.
Hetkeksi kun talo rauhoittui pojan lähtiessä juoksulenkilleen ja tyttö-vävykokelas-pari videota vuokraamaan ja jätskiä ostamaan, murkkupoika heti huikkasi oven suusta: Mihin ne meni? ja uskaltautui huoneestaan iltapalalle.
Pojan koira puolestaan pitää huolen siitä että kissa pysyy ulkona, puussa mielellään.

Ehkäpä nuorisotyötä tekevän pitääkin olla vähän lapsikin mieleltään, vapaa-aikana ainakin.

Aikusuuttakin tarvitaan tietysti siinä työssä, sitä välillä kyllä ihmettelen näiden kohdalla...

19.8.05

verkoilla



Marja -Leena pyysi lähempää kuvaa Minna Pyykön tauluista.

Tässä Aamuverkoilla I ja II, jotka tuovat väriä ja tunnelmaa vintillemme.
Maalaamisen lisäksi Minna tekee ympäristötaidetta, meillä on pihassa tänä kesänä Pitkä uni, sänky, jonka päällä on Minnan omia valokuvia ommeltuna tilkkupeitoksi.

Helsingissä Kivinokan ympäristötaidenäyttelyssä puolestaan on tänä kesänä ollut esillä Pitkä odotus -teos, aiempina vuosina siellä samassa kallionkolossa on ollut myös sarjaan kuuluva Pitkä kahvihetki.

18.8.05

taide elää!

Haihatus-näyttelyyn pyrimme aina saamaan myös vuorovaikutteista ja elävää taidetta.

Vuorovaikuttteista näyttelyssä on esimerkiksi se, kun voi osallistua vaikka soittamalla katusoittaja Kiwanon soittimilla katsottuaan ensin Veli Granön videon, ja kun voi painaa tai olla painamatta Raimo Auvisen Maanantai-nappulaa.

Jonkinmoista taiteilijan ja kokijan välistä hämmennystä lienee Bruno Balgén huoneenkin kohdalla. Kuka oli BB? Mitä teki Jarmo Laakso? Kuka onkaan taiteilija?

Rune Snellmanin uuninluukku-piip-show aiheuttaa välillä ihastunutta(?) kirkumista.
Sade Hiidenkarin Naisen vaikeneminen on tehty ottamalla naisilta suumuotteja näyttelyissä joissa teos kulloinkin on esillä, ja se jatkuu ja lisääntyy kaiken aikaa.

Elävää taidetta ovat ne teokset jotka elävät, kasvavat ja muuttuvat.
Oma kylvökseni esimerkiksi on jo kesällä kerran mädäntynyt ja uudelleenkin kylvetty, Kalle ja Pauliina Turakka Purhosen perhepotretissa liikkuu päivän valon mukaan kaihtimien raidoitus lattialla.

Ulkona Pekka Purhosen Takaisin Luontoon hajoaa puutarhassa jo toista kesäänsä ja YT-Pelto muuttaa muotoaan siinä kasvavien kukkien ja heinien mukaan.
Morganin Heinäkuusen pulloihin on hauskasti kertynyt vettä ja Ikuinen Valve-telttaan voi mennä sisään kofeiiniriippuvaisen unettoman ukon seuraksi vaikka leikisti kahvinkeittoon.

Oma Kalkulaattorini näyttää kesän mittaan jotenkin vielä rötkähtäneemmältä,
Raimon Polku viehättää ihmisiä koko ajan kehnomman näköisillä kengillään, joissa sateen jälkeen on vettäkin.

Kaikki elo näissä teoksissa tapahtuu luonnon, ympäristön ja katsojien ehdoilla vuorovaikutuksessa taiteilijan kanssa, joka yleensä tarkkaankin on suunnitellut ja valmistanut teoksensa, ennekuin on jättänyt sen näyttelyyn elämään.

Ei se ole ihan niin sattumanvaraista kuin miltä voisi näyttää.
Purhosen kirjahylly ei ole vain pöheikköön unohtunut huonekalu ja Turakka Purhosten huoneen sälekaihtimen väleistä tuleva raidoitus lattialla on teoksen tunnelmaan oleellisesti kuuluva osio.

Eläköön taide!


YT-Pelto, Pekka Purhonen 2005

17.8.05

ei pöllömpää



Haihatuksemme vintillä on Minna Pyykön maalauksia ja niitä on paljon.
Ei ollut tarkoitus kaikkia edes esille laittaa, vaan valikoida muutama.
Mutta ripustaissani innostuin.

Itse tykkään Minnan tauluista ja mielestäni hämärä vintti kaipaa vähän väriäkin.
Luontoihmisen tauluissa on tietysti usein luontoa mallina, Minnalla tosin ei mitään maisemia pelkästään, vaan niissä on myös ihmisiä ja lintuja.

Vaikka jostain onkin kuulunut pienenpieni inahdus, että ne olisivat ehkä kenties liiankin perinteisiä tähän näyttelyyn, en piittaa!
Olemme myös saaneet palautetta monelta, että ne ovat parasta tässä näyttelyssä, makuasioita siis. Ja on myös sanottu vintille noustessa, että huh, hengähdystauko! Että kaikki tämä kantaaottava, uuttaluova aivoja vääntelevä kollaasi-veistos-installaatio-tarjonta tarvitsee näitä kuvia vastapainokseen.

Kovin olemme tytyväisiä tähän pöllöparven lehahdukseen vintillämme tänä kesänä.

16.8.05

pirullista välinpitämättömyyttä


Vesa Väänäsen Hiillostaja Haihatuksessa 2005

Lapsethan niin tekee, että kun toinen rakentaa hienon hiekkakakun, lumiukon tai palikkatornin, niin se pitää rikkoa. Ja aina toisen lelu on kivempi, se pitää ottaa.

Mutta aikuisten pitäisi jo tietää, ettei saa ottaa toisilta, eikä rikkoa toisen tekemää. Pitäisi olla sen verran empatiakykyä, ettei haluaisi aiheuttaa toiselle mielipahaa.
Niin vaan kuitenkin oli viime pyhänä Heinolan Veturitornin alueella Art Blues tapahtumasta napattu Vesa Väänäsen taideteos.
Ja kuulemma Töölönlahden puistossa tänä kesänä esillä olevia nykykansantaideteoksia ei kuulemma myöskään kunnioiteta. Niissä kiipeillään, niitä rikotaan ja osia varastetaan.
Esimerkiksi Martti Hömpin teosten pönttöpäitä on kadonnut.
Ihan sikälikin surullista, että Hömppi on jo vanha mies, pystyneekö enää töitään korjaamaan.
Ihan totta, eikö tämä tällainen taide ansaitse kunnioitustamme, pronssiinko kaikki on valettava, että sille joku arvo annettaisiin.

Se, että kaikista meistä ei koskaan kasva toisia huomioon ottavia aikuisia, on surullisen totta. Mutta se pitäisi ottaa huomioon ja jonkinmoista vartiointia ehkä olisi toivonut Töölönlahden näyttelyynkin. Käsittääkseni sitä ei siellä ole.

Ähh. Harmittaa!

15.8.05

syränsykkyrä



Siitä on aikas kauan kun koulua kävin.

Vaan vieläkin puristi rinnassa kun aamulla koulun ohi kulkeissani näin ne pienet ja isommatkin koulunsa tänään aloittavat ihmispolot.
Eiväthän he kaikki mitään ressukoita ole, joillekin koulunkäynti on ainakin siedettävää, ellei peräti onnellistakin aikaa. Omat muistonihan ne siellä rinnassa kuristaa.

Omien koulukas-aikojen jälkeen aloitin peruskoulun vanhemman roolissa vuonna 84, kun vanhin lapsistamme lähti koulutielleen. Sitä koulun ja kodin välistä yhteistyö-peruskoulua jatkuikin sitten tauotta 21 vuotta, ihan tähän kevääseen 05 asti kun nuorimmaisin pääsi pois peruskoulusta.

Jeee!

No more pencils
No more books
No more teacher's dirty looks
Out for summer
Out till fall
We might not go back at all

School's out forever
School's out for summer
School's out with fever
School's out completely

Related:Alice Cooper Lyrics

14.8.05

itsku, keskari ja stadari



Sunnuntaiaamu. Mutta ei sanomalehteä! Arrgh!
Koko hemmetin aamupäivä meni postilaatikolla juostessa.
Mikään aamu ei ala hyvin jos ei kahvin kanssa voi lukea sanomalehteä, sunnuntai varsinkaan.
Jakelupäivystykseen pistin kiivaasti huomautusta, tekstiviestiä ja sähköpostia, olisi kai pitänyt soittaakin, koska lehtiä ei tullut iltaan mennessä.
Huomenna niitä on ihan turha tuodakaan, vanhoja lehtiä.

Silloin kun asuimme syrjäkylällä, sanomalehti tuli vasta muun postin mukana siinä yhdentoista tienoin, siihen ei tottunut koskaan.
Sanomalehti aamukahvipöydässä taisi olla niitä harvoja asioita joita kaupungista kaipasi.

Nyt kun asumme näin keskisuomen ja itähämeen alueiden rajoilla, haluamme lukea kummankin alueen paikallisia uutisia, joten meille tulee sekä Itä-Häme että Keskisuomalainen.
Helsingin Sanomat tilasimme pääkaupungin ja muun maan lähinnä kulttuuria seurataksemme.

Itä-Häme ei sunnuntaisin ilmestykään, mutta Keskisuomalainen ja Helsingin Sanomat jäivät siis tänään lukematta.
Enkä nyt ihan hirveesti nurisisi, mutta kun se ei ole ensimmäinen kerta.
Arkisin kyllä on kusti polkenut.

Irtonumeroakaan kun ei voi millään ostaa kun kerran sen kalliin tilausmaksun on maksanut. Pah!

13.8.05

saaks sitä silittää?


osa Pauliina ja Kalle Turakka Purhosen teoksesta Perhepotretti

Isi mikä toi on?
Äiti kato!
Saaks tosta painaa?
Miks tolla setällä ei oo housuja?
Miten tosta tulee tommonen ääni?
Miks siinä on toi hanska?
Voiks näillä soittaa!
Onks toi lehmänkello?
Miks?
Mitä toi esittää?
Voiks tonne telttaan mennä?
Onks toi oikee?
Äitiii, kato omenapuu!
Miks ei saa koskee, onks sekin joku taideteos?

12.8.05

Kasvis-Lihistä sarjisfestareilla

Tämä kesänäyttelyssä eläminen on hienoa, tapaa paljon mielenkiintoisia ihmisiä ja taidetta on koko ajan ympärillä. Näyttelyn teokset senkuin syvenevät merkityksiltään, kun kuulee ihmisten erilaisia tulkintoja niistä.

Mutta odotan innolla myös syksyä, jolloin pääsee liikkeelle ja irtautumaan näyttelystä.
Kesän mittaan kun emme juuri mihinkään voi emmekä raaskisikaan lähteä. Jäävät kyllä muut kesänäyttelyt yleensä näkemättä.

Heti syyskuussa onkin Helsingissä Sarjakuvafestivaalit, Postitalolla tällä kertaa.
Sieltäpä jo innoissani varasin pienlehtitaivaasta pöytätilaa. Kasvis-Lihistä aiomme mennä kaupittelemaan.

Kasvis-Lihis on Haihatuksen viime joulukuussa julkaisema sarjakuva-albumi.

Tarina alkaa näin:

11.8.05

haihatuspolitiikkaa

Haihatus-näyttelyssä on aina ollut yhteiskuntakriittistä ja kantaaottavaa taidetta.
Me takapirut emme ole kovin poliittisesti intohimoisia, joten valinnoissamme tärkeintä on taideteos, ei niinkään se olemmeko samaa mieltä teoksen esittämästä asiasta taiteilijan kanssa. Emme harrasta sensuuria, ainakaan siinä mielessä.

Joku kyseli tänä kesänä, että onko nykyään enää poliittista taidetta.
Mielestäni taide syntyy jokaisen tekijän omista lähtökohdista, tunteista, tarpeista tai vaikka niistä yhteisten asioiden hoitamisen kiemuroista.
Kaikenlaista taidetta syntyköön vapaasti, myös sitä, mitä voidaan poliittiseksi kutsua. Mieluummin kuitenkin käytän nimitystä kantaaottava tai yhteiskuntakriittinen, koska jotenkin kun puhutaan politiikasta, miellän siihen puolueet mukaan ja tuntuu kuin pitäisi puoliaan valita.

Haihatuksen suvessa syleilkööt edelleen eri mielipiteet toisiaan, kuin kuvassa Paavo ja Anneli.

Niilo Rytkösen Paavo ja Anneli Haihatus 2004 näyttelyssä

10.8.05

Vallankumous jäi tekemättä



Omakuvia ja elämänkertojahan ihmiset tahtovat tehdä.
Jotenkin kun pitää todistaa olevansa olemassa, ainakin itselleen.

Kuvataiteilija Mauri Korhonen halusi myös ilmaista itseään kirjoittamalla ja luovana ihmisenä löysi siihen näppärän keinon.
Ei tarvinut painopaikkoja kysellä, julkaisu- ja markkinaongelmiakaan ei tullut.
Mauri nimittäin sopi ruokakauppiaansa kanssa että kuukauden verran kaupan kuittien lopussa on pätkä Maurin kirjoitelmaa jatkokertomuksen tavoin.
Kauppaan jääneistä kuiteista Maurin vaimo sitten ompeli purkkiin kätevästi rullattavia opuksia.

Vallankumous jäi tekemättä on kertomus viittäkymppiään lähentelevän miehen ahistuksista, sielun ja kropan lisääntyvistä kränistä. Ihan vakavaa asiaa suomalaismiehen elämästä, lienee lukijoiden kieroutunutta huumorintajua se, että sitä pidetään kovin hauskana teoksena.
Suhteestaan taiteentekemiseensä Mauri kertoo näin:

Se on sosiaalistanut minua, sillä taidetta tehdessäni on maailmaa kohtaan tuntemani katkeruus hävinyt. Pystyn nyt olemaan kuten muutkin: keskustelemaan bensalitran hinnasta ja Eino-serkun umpisuolesta. Pystyn maalaamaan teoksia, joissa ei ole sisältöä. Pystyn tekemään "näköistä" eikä minua edes okseta.

Tänä keväänä Maurilta pyydettiin jatko-osaa, mutta koska mitään vallankumouksellista ei ilmeisesti ollut tapahtunut, Mauri sen sijaan käänsi Vallankumoustaan ruotsin, englannin, ranskan ja saksan kielille.

Teosta on nähtävillä nyt Kiasman Omissa maailmoissa-näyttelyssä ja ostettavissa ainakin luultavasti hyvinvarustetulta Mauri Korhoselta, yhteystietoja voi tulla kyselemään Haihatuksesta.

9.8.05

avoinna aina vaan



Mitämitämitä, toimittajatko alkavat jo syksyilemään!

Yksi ainakin jo soitteli ja kyseli kuinka on kesä mennyt, onko väkeä käynyt, mikä herätti eniten kiinnostusta ynnä muuta, siinä hengessä kuin olisi näyttely päättymässä.
Hui!

Tosiasiahan se tietysti on että moni kesänäyttely sulkee jo tässä elokuun alkupuolella.

Haihatus nyt kumminkin on auki elokuun viimeiseen sunnuntaihin asti, joten eipäs vielä ennustella loppuja kuitenkaan.
Sitä paitsi semmonen morsian kuin tämän päivän sääkin on ollut, ei tunnu syksy vielä.

Miksi ihmeessä, kun tämä Suomen suvi on niin lyhyt, pitää sitä vielä lyhentää sillä, että kesänäyttelyt suljetaan hehkeimpään kesään. Nyt tietysti sanotaan, ettei kannata kun ei kukaan käy. Ei tietenkään käy, jos ei ole missä käydä!

Tervetuloa siis Joutsaan Haihatus 2005 kesänäyttelyyn 28.8. asti joka päivä klo 11-19, sopimuksesta muulloinkin.

8.8.05

pesän reunalla

Taas on aika pudotella poikasia pesästä.

Murkkupoika on itsenäistymässä, joten mainittakoon hänet vastedes vaikka opiskelijapoika nimikkeellä. Vaikka kyllä sitä murkkuuttakin vielä on.
Nyt pitäisi asunto opiskelupaikkakunnalta Jyväskylästä löytyä, koulu alkaa ylihuomenna, mutta poika mopoilee kylillä kavereiden kanssa ja pelailee x-box liveä kotona ja odottaa valmista. Ei oikein edes keskusteluun asiasta ehdi, niin kiirettä on hoitaa lapsuuttaan loppuun.

Toinen poika jatkaa itsenäiseksi oppimistaan Pieksämäellä erityiskoulussa viikon kuluttua, joten sinne taas muuttokuorman kanssa olisi poika vietävä.

Nuorin tyttäristä puolestaan on jo opiskelunsa hoitanut, ollut kesän jo alan töissä Suolahdessa ja suunnittelee muuttoa pääkaupunkiin nyt syksyllä. Sitä ennen pitäisi hakea tyttö kampsuineen vähäksi aikaa vielä kotiin.

Vähän haikeetahan se aina on, vaan onhan ne tönäistävä maailmalle, vaikka miten hirvittäisi.

7.8.05

sitä on liikkeellä



Iisalmelaiset mopo-artistit Halavatun papat ovat kiertuoineet meilläpäin tänä suvena.

Meidän pihassa seisovat isännän aarteet iänikuinen prätkäromu ja Jupiter-mopo. Odottelevat koivunrunkoihin nojaten vanhat raadot parempaan säilöön pääsyä.
Ne ovat syrjässä näyttelyalueelta, pyykkinarujen alla, mutta niin se vain kaikenikäisten miesten katse tuntuu ne löytävän sieltä kuivumassa olevan kalsaririvistön takaa. Niitä käyvät siellä katse sammaleisen sumeana huokailemassa. Joku on yritellyt ostaakin. Mutta ei onnistu, myymisestä ei saa puhuakaan, olen yrittänyt.

Savosta sekin pariskunta tuli näyttelyämme katsastamaan, joka tuommoisella peräpönttöisellä moottoripyörällään pärräsi. Siinä sitä kiilsi puolestaan meidän talon miesten silmät!

Vähän jotain sukulaissieluisuutta löytynee tästä pyöräänsä ja peräkärryään trimmailleesta nahkahousuisesta tee-se-itse -miehestä ja meidän potkupyöränsä chopperoineesta isännästä, joka heti tahtoi kuvata prätkäkomeutta oman EkoChopperinsa rinnalla.

samanlaisia pönttöjä, ehkä?

6.8.05

verhot



Rumat ne verhoilla koreilee, saattaisi vanha haihatussananlasku sanoa. Tai sitten että ei köyhät verhoja kaipaa.

No ei vaiskaa. Mutta jostain syystä meillä ei kumminkaan verhoja ole, muuta kuin lasten huoneissa.
Näyttelytiloissa niitä ei toki tarvitakaan, mutta minun mielestäni ei myöskään asunnon puolella, koskapa mitään näköeste, -suoja tai pimennystarvetta ei ole.
Jotenkin vaan en ymmärrä kangassuikaleiden roikkumista ikkunoiden ympärillä. Verhottomat ikkunat antavat ilmaa enemmän, on helpompi hengittää, verhot ahdistavat.

Nuorena neitona olin töissä Helsingin Taidevärjäämössä painamassa kankaita, enimmäkseen verhoja.
Kovasti tykkäsin erityisesti Howard Smithin suunnittelemista suurikuvioisista verhoista, niitä tehtiinkin siellä silloin paljon.

Eilen kävin äitini kanssa naapurikirppiksellä, sieltä ostin keltaiset kukkaverhot, joita muistan painaneeni silloin joskus seiskytluvulla. Monta mallin nimeä on jäänyt mieleeni, vaan tätä en muista, Howard Smithiä kumminkin ovat ja Vallilan Silkin kangasta, sen tunnistan kyllä.

Saas nyt nähdä kenen ikkunaan nämä päätyvät, itse en niitä tarvitse, mutta tyttäret tuntuvat antavan arvoa tämmöselle retrohenkisyydelle.

5.8.05

mummun ja papan kesäreissu

.

Äiti ja isä kävivät.
Joka kesä tulevat yhden yön reissun verran täällä käymään.

Me puolestamme silloin tällöin käymme Helsingissä muissakin asioissa ja tukikohtanamme pidämme vartsikaa, kuten sijainnistaan johtuen meidän mummolaa kutsutaan.

Pappa yöpyi tällä kertaa Hollolassa Väinö-serkkunsa luona.
Väinön kanssa olivat käyneet hautuumaalla ja sen jälkeen muistelleet menneitä valokuvia katsellen.
Nukkumaan menivät kello kahdeksan ja kolmen neljän tienoin nousivat jo ylös.
Aamu-kaurapuuron jälkeen Pappa sitten lähti tännepäin tulemaan.

Voin vain kuvitella kuinka erilaisia nämä nyt kahdeksankymppisten herrojen tapaamiset olivat joskus muinoin.
Vaan uupuneita varmaan olivat yhtälailla tapaamistensa jälkeen.

3.8.05

hallittu epäjärjestys

Alkaa olla vuodenkierto ilmeisesti taas siinä vaiheessa, että tarttis ruveta jotain tekemään.
On luovuutta jouten ollen riittämiin jo säilötty ja se rupee jo vaatimaan ulospääsyä.

Olen viime päivinä vähän näpräillyt lankojani, pyöritellyt kyniäni ja puupalikoitakin koplaillut.
Kädet ja pää pyytävät tekemistä.
Työhuoneen ovellakin olen piipahdellut, vaan kun se on epäjärjestyksessä, en pysty aloittamaan mitään, ennenkuin se on järjestyksessä. Ei se tarvitse siisti olla, mutta tietty järjestys tarvitaan keskittymiseen.

Jotenkin sinne kesän aikana tulee vaan siirreltyä kamoja pois tieltä, kuten nyt vaikka teltta, joka on siellä aikansa jo kuivunut.

2.8.05

kulttuurikasvatusta ja kasvatuskulttuuria

Lapsia ja nuoria käy näyttelyssämme aika paljon.
Se on hyvä, taidetta tarvitsevat kaikki ihmiset, kukin kokee sen tavallaan, ikäkautensa ynnä muun kehyksensä mukaan.

Yleensä nuori väki osaa käyttäytyäkin näyttelyssä siinä missä aikuisetkin. Eipä meillä kummosia rajoitteita olekaan. Ihan kaikkeen ei saa koskea, juokseminen sisällä ei ole sopivaa, tällaisia ihan normaaleja tapoja, käyttäydytään vähän niinkuin kylässä ollessa yleensä on sopivaa.

Eikä pidä lapsia syyttää, jos tapoja ei ole. Vanhemmilta ne opit tulevat.

Tänään pysähtyi auto tien poskeen, kolme kersaa ja äiti hyppäsi autosta ulos, lapset loikkasivat suoraan pöheikköjen ja ojien yli pihallemme, äiti huuteli, että ottakaa kuvia noista kypäristä ainakin.
Lapsoset kirmasivat huudellen pihassa toisilleen.
Äiti sentään käveli ihan tien kautta portista sisään, liekö ollut ihan käytöstapoja vai oliko ojien yli hyppiminen liian sporttinen suoritus hiukan pyylevälle äiti-ihmiselle.
Äiti kävi ostosparatiisimme katsomassa ja nähtyään meidät pihassa katosi parkkipaikalle, jonne isä oli sillä aikaa autoineen tullut.

Lapset jatkoivat juoksemistaan ja kuvailivat teoksia, tyttö huuteli veljilleen, että miten tonne pääsee, minä kysyin, että minne haluat päästä, tyttö ei vastanut, vaan kiersi kauempaa puskien kautta etupihallemme.

Kukaan ei tervehtinyt, kukaan ei kysynyt, saako kuvata, pihalle tultiin ihan outoja reittejä ja meitä vältellen.

Eihän meillä lapsilta pääsymaksua oteta, mutta silti! Joku roti sentään!

Tuli mieleen, että jospa me hyökkäisimme kameroinemme mitään puhumatta heidän autonsa ympärille kuvia näpsimään.
Olisipahan ainakin ollut kuvitusta tähän juttuun.

Noh, se perhe ainakin tolla tyylillä saa kerättyä paljon kulttuurikohteita lomaansa.


Avohoito-osasto, Merja Metsänen 2004

1.8.05

polttaa!



Ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista tämäkään elämäntaide.
Ei pelkkää runsasta marjasatoa, paljon kävijöitä, hyvää palautetta, auringonpaistetta, kehuja ja kannustusta.

Välillä sataa, nokkoset rehottaa, laskuja tulee, alviraportit pitää tehdä ja muutkin paperihommat. YÄK!

Tänä sateisena maanantai-aamuna ryhdistäydyimme, maksoimme laskut ja pistimme kuitit pinoon ja veimme tilitoimistoon.
Nyt ovat köykäsempiä taas laskupino, pankkitili ja omatunto.

Raikastaa ilmaa toi sade ja paperihommien tekeminen!