31.3.06

yhtäköyttä keramiikkaa




Selostamovalvomon pystytysbyrokratiat vaativat käymään Jyväskylässä asti. Mutta nyt onkin sitten lupa-anomus pistetty päätöstä odottamaan rakennustarkastajalle.

Kävimme samalla Galleria Mysticissä tutustumassa kuopiolais-neitosten Heidi Hakkaraisen ja Kirsi Miettisen Sinä ja Me näyttelyyn. Galleria itsessään oli myönteinen yllätys, koska jostain syystä menimme negatiivisella ennakkoasenteella. Asenne ilmeisesti johtui siitä, että tiesimme gallerian olevan kalustetussa kerrostalohuoneistossa. Ihan alakerran huoneistossahan tuo oli, ikkunakin ihan kadulle, eivätkä kalusteetkaan häirinneet. Ovisummeria oli soitettava rappuun päästäkseen, mutta kyllä sinne näytti muitakin uskaltautuvan.

Tyttöjen näyttely oli hyvä, Kirsin leikitteleviä keramiikkaesineitä ja Heidin moninaisemmista materiaaleista, puusta, köydestä, uretaanista ja ties mistä, rakennettuja veistoksia. Ystävykset ovat keraamikkoja kumpainenkin, Kirsi on pysynyt keramiikalle uskollisena, mutta Heidi on innostunut kokeilemaan muitakin materiaaleja.
Kivaa oli myös että keraamisten esineiden vieressä luki: SAA KOSKEA! Ja että kuulemma kauppaakin on tehty.
Pidin erityisesti Heidin Mutualismi-lautarakennelmista ja Kirsin kepeästä ja valoisasta Koto- teoksesta. Näyttely jatkaa matkaansa Jyväskylästä Kuopion Kellari-Galleriaan.
Kaikki kipinkapin katsomaan.

28.3.06

urheiluselostamosta taiteen valvomo



Saimme lähes hehtaarin verran lisää aluetta taiteelle naapuripellolta.
Siinä on estradia Niilo Rytköselle tulevana suvena. Niilo tuokoon koko pellollisen teoksiaan! Ainakin Niilon omat pellot Suonenjoella ovat nähtävyys riemastuttavine teoksineen. Ja niitä teoksia on siellä paljon!

Eilen päätti Joutsan kunnan jouheva hallitus myös luovuttaa Haihatukselle urheilukentän selostamotornin. Siitä tulee taiteen Valvomo. Yritämme siirtää sen ehjänä Haihatuksen alueelle ja mieluusti sinne pellon laitaan. Joutsan kunta oli taas näin kulttuurisuopea, vielä pitää kuitenkin rakennuslupa anoa ja naapureiltakin luvat saada, vaan luotamme naapureidenkin suopeuteen tässä asiassa. Eihän tuo torni välttämättä kovin kaunis ole, mutta mielestämme ihan säilyttämisen arvoista Joutsan historiaa sekin. Kukoistaahan täällä kulttuurin lisäksi urheilu, on Pommit ja kaikki.

Joutsan kunnanjohtajakin
on ruvenut bloggaamaan, sieltä onkin hyvä ruveta seuraamaan kunnan asioita reaaliaikaisesti. Hienoa tuommoinen avoimuus!

26.3.06

Valoa!


Tänään, kun kellotkin siirrettiin tunnilla kesäänpäin, tuntuu tosissaan että on aika keskittyä kesänäyttelyyn. Näyttelytila onkin jo valmiina, seinät ja lattiat uusissa puhtoisissa maaleissaan. Yhden maalikerroksen Raimo aikoo vielä tänään vetästä lattiaan.
Kevätaurinko pääsee nyt vapaasti tiloissa tekemään elävää valotaidettaan. Taiteilijoillemme siis tiedoksi, että alakerta olisi valmis, silvuplee. Taidetta voi tuoda sitä mukaan kun kullekin passaa, toukokuun puoleen väliin mennessä kuitenkin. Vintti on vielä raivaamatta, mutta eiköhän tuokin kohta tapahdu.


Nyt vaan äkkiä sulakoon lumet pois, jotta pääsemme ulkoalueiden ja rakennusten kimppuun!
Huomenna tulee kunnan miehiä katsastamaan ja mittailemaan alueita, kas kun aiomme laajentaa pellolle! Muutakin mielenkiintoista uutta on nuijankopautuksen päässä kunnantalolla huomenna. Toivottavasti emme jää jumiin näihin byrokratian karikoihin, vaan pääsemme hetikohta etenemään ihan tekemisen meiningillä.

Innolla olemme tätä seitsemättäkin kesänäyttelyämme tekemässä, kaikenlaista uutta ideaa on toteutumassa. Ihmisläheisyyden ja jonkin sortin vuorovaikutuksellisuuden on sanottu olevan näyttelymme vahvuuksia ja niihin olemmekin päättäneet panostaa jatkossakin.

22.3.06

myyränpoika pieni



Jos minä olisin myyränpoika
myyränpoika pieni

käytävän pitkän kaivaisin
kunnes johtais tieni

toiselle puolelle maailmaa
toisten myyrien luoksi

joista ei kukaan nauraisi
pienuuteni vuoksi

tämän runon opetti lapsuudessani koulutoverini minulle, en tiedä sen kirjoittajasta, en ole koskaan lukenut sitä mistään.
Itse olen opettanut sen ainakin pikkusiskolle ja neljälle lapselleni.
Runo tuli taas jostain mieleeni. Myyrät ovat mielessäni, minäkin tunnen pienuutta.

14.3.06

Kaivomäen Tupa ja Kaapelitehdas


Minna Pyykön maalauksia Haihatuksessa 2005

Eilen olimme Luovan Pajan ja kunnan järjestämässä Joutsan Luovassa Foorumissa. Tilaisuus oli Kaivomäen Tuvan savun tuoksuisessa hämärässä pirtissä metsän keskellä. Parikymmentä ihmistä oli siellä pähkäilemässä luovuuden merkitystä ja sen hyödyntämistä kunnan kehittämiseen. Oli asiaa ja sen viertäkin, luovan alan toimijoita ja virkamiehiä. Koulutustakin yrittävät kovasti tyrkyttää meille toimijoille. Luovan toiminnan edistäminen alueellamme toivottavasti jatkuu tästä edelleen, tarkoitus olikin kai että Luova Paja potkii liikkeelle ja siitä jatkamme täällä ominkin voimin. Tulossa onkin kaiketi toivottavasti kohtapuoliin jatkopalaveria.

Kaapelitehtaalla
parhaillaan olevassa suuressa taidemaalariliiton teosvälityksessä näytti olevan Minna Pyykön maalauksia. Eilen vilahtivat telkkarin kulttuuriuutisissa ne samat pylväslinnut, mitkä viettivät viime kesän täällä meidän vintillämme. Sykähdyttipäs nähdä ne pitkästä aikaa. Kesän ajan näyttelyssä oleviin töihin kun jotenkin kummasti kiintyy. Oltiinkin taas niin ylpeitä kun nähtiin ne ”meidän linnut” telkkarissa.

11.3.06

kuvittelua



Olen saanut piirtää.
Lähes työltä se jo tuntuu välillä, mutta en valita, itsehän sitä olen halunut. Menevän miehen malliin (tai mikä siitä kirjasta nimeltään lopulta tuleekaan) olen tehnyt kuvitusta. Siinä kun on tämä yks ja sama ukko kaiken aikaa aiheena, niin välillä alkaa ukko livenäkin muistuttamaan näitä piirroskarikatyyrejä. Heh, muuttuuko ukko oikeesti kuviensa näköiseksi, onko malli hyvä, aihe herkullinen vai olenko vaan niin hyvä piirtämään.
Noh, eipä riehaannuta kehumaan, kyllä se välillä on tuskan takana, tuntuu ettei saa kuin tuherrusta aikaiseksi. Mutta hiljaa hyvä tullee! Ei pidä hosua, vaikka nopeen näkönen luonnosmainen piirustuskäsiala onkin. Kaffe- ja lenkkipaussejakin on pidettävä välillä, jottei leipäänny hommaan.
Lehtikuvitusta on työn alla myös, niissä onneksi voi enempi iloitella aihevalinnoissa. Tietysti annettujen raamien sisällä ja otsikon alla pysyen.

7.3.06

ihmisoikeuksia



Suomalaisnaisten äänioikeus täyttää tänä vuonna sata vuotta. Hyvinhän meillä täällä asiat onkin sillä rintamalla, paljoltihan tuo tasa-arvo on ihan meistä itsestämme kiinni.

Viime kesän Haihatuksen avajaisissa otti kuhmoislainen taiteilija Sade Hiidenkari suumuotteja installaatio-teokseensa Naisen vaikeneminen. Sade pyysi vapaaehtoisia naisia tällä tavoin osallistumaan teokseensa, joka lisääntyy kaiken aikaa ja aina uusissa näyttelyissä ovat mukana lisänä edellisessä paikassa olevat suut.
Oli muuten ihan oivaltamisen paikka istua siinä muottia otettaessa ja olla suu kiinni. Ei saanut, eikä voinut puhua, ei edes ilmeillä muutamaan minuuttiin. Tuskahan siinä olisi tullutkin nykyajan naiselle kauemmin suu kiinni olla!

Näyttävät nyt päässeen ne haihatus-suutkin Helsinkiin Vanhalle naistenpäivän kunniaksi, minunkin suuni on siellä vaikenemassa.
Sinne siis kaikki naiset ja miehet tasa-arvoisina ihmisoikeuksia puolustamaan!

Hyvä voittaa pahan 6-0!Naistaiteilijat ihmisoikeuksien puolesta
Helsingin Vanhalla Ylioppilastalolla Naistenpäivänä 8.3. 2006 klo 18-22

Esiintymässä stand up -komediennet
Lotta Backlund
Ida Grönlund
Krisse Salminen
Heli Sutela
Helena Valtonen

Installaatiota:
Malena Granqvist: Viesti äidille
Sade Hiidenkari: Naisen vaikeneminen

Tilaisuuden juontaa näyttelijä Riitta Havukainen

Liput 8/5 euroaTuotto Amnestyn hyväksi!
Järjestäjät: Amnesty Internationalin Akkaryhmä ja Helsingin yliopistoryhmä

6.3.06

vettä ja leipää


Raimo Auvinen: Velkavanki, Haihatuksessa 2002

Hiihtolomat on meilläpäin lusittu. Ei silti että se juurikaan meidän elämäämme hetkuttelisi. Lomaa meillä ei kai ole koskaan tai sitten se on aina, riippuu ihan asenteesta. Työtä teemme koko ajan, mutta tulojen perusteella taidamme aina olla lomalla. Hiihtoloman tiedämme olevan silloin kun pari nuorta miestä on lisänä ruokavahvuuksissa koko viikon. Silloin on taloakin lämmitettävä paremmin, etteivät poika-parat palellu.

Tänään juhlistimme heidän opinteilleen lähtöään kiertämällä pannuhuoneessa lämpöä vähemmäksi ja lisäämällä villaa ylle. Öljyä olikin taas tilattava lisää, jotta lämpöä piisaisi kesään asti. Sinne upposikin taas sievoinen summa niitä ”lomarahoja”.
Toinen pojista oli vietävä bussilakon takia Pieksämäelle asti, onneksi matkan varrella oli Moilasen leipomo, josta ukko ymmärsi hakea pari muovikassillista edullista leipää pakkaseen. On siinä kuulemma tuorettakin, oli myyjä luvannut.

Ei siis mitään hätää, lämpöä kämpässä on 17 astetta ja leipääkin piisaa pitkästi.

4.3.06

yhteiskuntaongelma


Aulis Jalkanen: Ongelmalaitos Haihatuksessa 2005

Eipä sitä aina edes huomaa että kaikki toimii moitteettomasti.
Aamiaispöydässä luemme tuoreet sanomalehdet, jotka ovat tupsahtaneet postiluukustamme, silloin kun me vielä käänsimme kylkeä lämpimässä vuoteessamme. Töihin lähtiessämme pudotamme roskapussin jätelaatikkoon, joka on pihalla siistissä katoksessaan. Lumet on aurattu pihasta ja kadulta yön aikana, sitä se siis vaan oli se kirottu meteli yöllä! Bussi tulee ajallaan, auta armias jos sitä joutuu odottelemaan. Aamuvarhain auki olevasta kaupasta haemme tuoreet sämpylät ja hedelmät päivän välipaloiksemme.

Ja sitten tulee lakko. Vaikkapa tämä uhkaava kuljetusalan lakko, joka ikävästi pistää taas arvojamme mietittäviksi.
Voisiko sinne töihin kävellä tai vaikka mennä potkukelkalla, pitäisikö itse joskus leipoa ne sämpylät tai kerätä marjat syksyllä metsästä pakkaseen talvisiksi eväiksi ja olisiko jotain keinoa roskamäärien vähentämiseksi.

Ai, että nämä yhteiskunnan kriisit tekevät hyvää välillä!
Kaikki ei ehkä olekaan ihan itsestään selvää. Joku tekee niitäkin töitä, mitä emme aina huomaa, silloinkin kun vaikka nukumme. Ei se ole tonttu-ukko, joka ne sämpylät sinne kauppaan aamu-yön tunteina roudaa.
Tarvitaan ongelma muistuttamaan siitä, miten hienosti tämä yhteiskunta oikeastaan toimii, toimiessaan.

1.3.06

Haihatuksen Henki



Haihatuksen kannatusyhdistys Haihatuksen Henki piti vuosikokoustaan viime pyhänä.
Uusi hallitus valittiin seuraavaksi kahdeksi vuodeksi ja monenlaista toimintaakin pulputeltiin selviteltäviksi.

Haihatuksen henki ei järjestä esimerkiksi Haihatuksen näyttelyitä, vaan muuta toimintaa siihen oheen Haihatus-linjaa tukien. Sen pyhänä päämääränä on kannustaminen taiteen tekemiseen ja kokemiseen ja se järjestää erilaisia tapahtumia ja taideprojekteja. Edellisen vuosikokouksen perujahan tämä blogikin on. Vuosi sitten potkivat aloittamaan tämän kirjoittelun täältä kulttuurin kiertotieltämme, onneksi, sillä kivaahan tämä onkin. Henki tuo toimintaamme uusia tuoreita ajatuksia, vääntäen meidänkin vanhojen jäärien katsetta ja ajatusta välillä uusiin suuntiin.
Niinhän se on, että mitä enemmän väkeä, sitä hämmentävämpi soppa. Ja se on hyvä.