vanhan vuoden varoitus

Pitäkää päänne, vaikka vanha vuosi vaihtuu uudeksi ja antaa aiheen juhlimiselle. Siispä ihmiset iloitkaa, viettäkää iltaa ystävien ja perheen kanssa, syökää, juokaa, tanssikaa ilotulitusten räiskeessä seuraavaan vuoteen.
Mutta.
Äitinä ja muutenkin ilonpilaajanutturaisena on kuitenkin muistutettava siitä pitkää iloa seuraavasta itkusta. Pienimpiä murheita lienee kankkunen, ilotulitus polttaa ja rampauttaa, kolareita ajetaan kännipäissään, koteja palaa, turpiin tulee ja menee, ruumiita tulee, tai ainakin sattuu, monien kohdalla aina Uutta Vuotta juhlittaessa.

Pitäkää hauskaa, mutta älkää polttako itseänne ja pitäkää päänne.

anna vauhtii!

Raimo Auvisen Vintiö Haihatuksessa 2002

Murkkunuoremme asunnonvaihdossa saimme taas kunnian olla kuskeina ja roudareina. Johonkin sentään meitäkin vielä kelpuutetaan.
Alaikäinen nuori kun asuu yksinään opiskelupaikkakunnallaan, ei aina voi kotona kuin ristiä kätensä kyynärpäitä myöten ja toivoa parasta. Sillä ovathan ne vielä lapsia alle 18 vuotiaat, pojat varsinkin ja tämä erityisesti. Monenlaisia aikuisten asioita pitäisi jo itse hoitaa, mutta kun kaikki on ihan hyvin, en mä tiedä, mä en muista. Häh!
Tänään taas muuttohommissa tuntui, että meidän olisi kaikki pitänyt hoitaa, poika olisi mieluusti itse jäänyt kotiin nukkumaan. Koko päivä siinä hommassa meni, veret nousi poskille monesti ja äänikin muuttui kimakaksi välillä. Kaipa se on nuoren homma pitää meidän vanhempien mieli virkeänä, kas ärhäkkyyshän estää dementiaa.
Kyllä se välillä niin provosointia on tuo nuoren haasteiden heitto, monesti ihan silkkaa riidan haastamista. Usein siihen halpaan lankeamme, vaikka konkareita jo olemmekin, tämä kun on viimeisemme. huhhuh.

joululomaliikuntaa

Merja Metsäsen Appelsiineja Haihatuksessa 2002

Itäisessä Helsingissäkin on kuulemma maa hivenen valkeana tällä hetkellä.
Täällä keskemmällä maata lunta on enemmänkin ollut jo jonkun tovin. Hiihtämään ihan hyvin on päässyt jo muutaman viikon ajan, ukko on sitäkin ruvennut tänä talvena harrastamaan ja minäkin jo vähän kokeilin. Lumettomalta länsirannikolta tänne joululoman viettoon tullut poikamme kaivoi ensi töikseen potkukelkan esiin, koiran kanssa ulkoillessaan taitaa päästä potkurilla sukkelammin, kun pistää koiran hommiin.
Eilen illalla pimeässä uskaltautui parikymppinen nuoriparimmekin luistimille pitkästä aikaa ja jouluna kävivät nuoret isommalla porukalla pulkkamäessä.
Punaposkista nuorta väkeä on ollut liikkeellä. Ja vähän vanhempaakin.

välipäiviä

Pääsinpä minäkin välillä vilahtamaan tänne verkkoon.
Noin yhdeksän hengen joulunvietto- perheestämme tuntuu joku aina olevan virtuaalisessa olossaan. Edellinen sukupolvi mailaa, irkkaa, tsättää ja mesee sujuvasti vähän päästä.Lisäksi yksi suunnittelee omia kotisivujaan, toinen rentoutuu koiraharrastussivuilla, joku tutkii Martti Servon sivuja ja jopa presidenttiehdokkaiden oheistuotetarjontaa, vähällä oli ettemme saaneet kännykkäämme Niinistön sivulta uutta soittoääntä, onneksi ehdimme hätiin.
Ja minä pyrin välillä tsekkailemaan oisko Hamalainen päivittänyt bloginsa.

Päätänkin tällä kertaa tähän välipäivien virtualisoitumiseen niin hyvin sopivaan tietäjä hamalaisen viisauteen: HANKIELÄMÄ

ähkypäivä

Raimo Auvisen Kioton sopimus Suonenjoen Kellarikalleriassa 2004

Tänään on taas se suuri suomalainen ähkypäivä. Eilen alkoi ihana jouluinen liikasyöminen, raskasta, rasvasta ja paljon. Liikaa. Raskaan syömisen päälle suklaata, torttua, kakkua, pullaa. Ja sehän alkaa pian hiukomaan, suolasta kiireesti, silliä, lohta ja salasiivuja kinkusta. Jossain välissä myös riisipuuroa ja rusinasoppaa.Ihana ähky! Välillä torkutaan telkkarin ääressä kirja toisessa ja suklaalevy toisessa kädessä. Kerran vuodessahan tähän on ihan velvollisuus, vain ilonpilaaja ja nirpottava jenginpetturi tarkkailee jouluna syömistään.
Onneksi joulu on kohta ohi, sitten vedetään trikoot päälle, jumpataan ja paastotaan.

pesupäivä

Merja Metsäsen Kylvetty Haihatuksessa 2005

Kylppärin lattian on annettu kuivua aikas pitkään maalaamisen jälkeen, jotta se oiken hyvin kuivuisi ja kovettuisi. Onkin sitten todella nautinnollista päästä huomenna kunnon joulusuihkuun. Meillä ei ole talossa saunaa, joten suihkuun on tyytyminen joulunakin. Onneksi on kylppäri nyt nätiksi rempattu ja olo on todella suihkua kaipaava. Pienistä paloistahan tuo joulutunnelma syntyy, puhdistautuminen on yksi niistä.

Hyviä joulukylpyjä kaikille toivotellen

mappi-ö

Morganin mappi-ö, hirvi-ö Haihatuksessa 2003

Sysmässäkin on talvi, niinpä näkyy totaliteettitaiteilijakin siirtyneen sisähommiin laajentamaan huikeita lonkeroitaan virtuaalimaailman puolelle. Morganismin kotisivun avautumisen jälkeen löysin uusien blogien listalta hamalaisen, ja kuten arvelinkin löytyi sieltä tuttu käsialaa. Ahneesti jäänkin jatkoa odottelemaan ja suosittelen muillekin.

totaliteettitaidetta

Morgan eli suomeksi Heikki Hämäläinen on sysmäläinen taiteilija.
Totaliteettitaiteilijaksi hesarin Jukka Yli-Lassila hänet nimesi viime kesän haihatus-arviossaan. Ja osuuhan tuo nimitys kuin baskeri Morganin päähän, kylläpä tämä sysmän mies niin totaalisen kokonaisvaltaisesti elää taidettaan ja taiteilee elämää.

Morgan avasi juuri uutukaiset kotisivunsa, josta löytyy lisää tietoa tästä totaliteettitaiteilijasta ja hänen Morganismistaan. Kannattaa käydä ihmettelemässä. Avoimin mielin.

maalaamisia

Meillä maalataan.
Minä maalaan enkeleitä ja piruja, niitä on tilattu. Raimo ryömii lattioita uuteen väriloistoon.
Keittiön lattia sai puhtaan valkoisen maalipinnan, kyllä se pestiin ensin, emme ihan joulusiivouksesta välttyäksemme lattioita maalaile kumminkaan. Mutta kumminkin, wau, onpa nyt siisti lattia!
Kylppäristä on nyt tulossa hiukan rätväkämpi, katto on tumma ultramariinin sinininen ja lattia tulee syklaaminpunaiseksi. Seinät ovat perusvalkoisen kaakelin peitossa, niitä emme nyt vaihda emmekä värjäile, kun ovat ihan hyvät. Kyllä ne ihmeitä jo tekevät nämäkin väritykset, on ollut niin kolkon kelmeä tuo kylppärimme. Sitä ei tiedä sitten edes joulupukki, tuleeko maali pysymään kylppärin kaakelilattassa, Tikkurilasta ystävällisesti neuvottiin, että ei pysy.
Mutta kuka sitä kokeilematta uskoo. Haihatuksessa ei kumminkaan.

näinkinköpäin?

Haihatus-ideologiaahan on myös kyseenalaistaminen, viime kesän Haihatuksen t-paidatkin olivat nurinpäin ja tekstinä näinköpäin? Kysymyshän tuo taitaa tämän blogin nimenäkin olla.

Haihatussarjis mainostaa itseään verkossa, että sitä on saatavilla myös Kasvis-Lihis paperiversiona, tähänhän tietysti tarkkaavainen lukija heti alkujaan tarttui, että näinköpäin se nykyään jo on, että on jotain vielä jopa paperiversiona saatavilla? No nythän sitten on päässyt käymään tämän taidettako?:n kanssa samoin, sitäkin on nyt saatavilla paperilla. Joutsan Seutu -lehdessä on tästä eteenpäin parin viikon välein taidettako? kolumni, jossa kirjoitellen ja kuvitellen pääsen taidetta revittelemään ja levittelemään. Näinpäin Haihatus etenee, perästäpäin, verkosta paperille.
Meneekö se sitten oikeinko vaiko väärinköpäin, miettikääpä sitä tykönänne, miettiminen on aina hyväksi.

Puuttuva napanuora

Piirroskirja Puuttuva napanuora kuvitusta Merja Metsänen 2003

Olen ihan vallan kirjoitushommiin päässyt näin talviunien tilalle. Tämänkin päivää olen naputellut tuota Raimon kadonneiden ruumiinosien etsintä -dekkaria. Johonkin kohtaan tuohon voisi laittaa lainausmerkit, mutta kun en viitsi, eihän sitä vielä voi tietää mikä dekkaripokkaridokkari siitä vielä tulee. Kaikki on mahdollista.

Sitten kun vielä näin joulun alla tilailevat tuota vanhempaa tuotantoa, tänäänkin taas tuli Puuttuva napanuora -kirjan tilaus, niin alkaa tuntua jo lähes kirjailijalle. Kirjalle tulee huomattavasti ilmeisesti lisää elinaikaa näin haihatuskustanteisena. Olisimmepa silloin kaksi vuotta sitten etsineet ulkopuolisen kustantajan tälle Napiksellemme, niin eipä niitä varmaan kukaan enää ostaisi. Näin ilman välikäsiä, itse tehden ja myyden kirja ei kuole niin nopeasti. Puuttuvassa napanuorassakin kun aihe on tämä ikuinen, lasten joutuminen pois oman perheen hoivista vieraaseen kotiin. Eilen katsoin telkkarista Äideistä parhain elokuvan ohjaajan Klaus Härön haastattelua, siinä näiden sotalasten tuntemuksia kokevat monet sijaislapset tälläkin hetkellä. Puutuuva napanuora tietysti on tulkintaa sijaisvanhemman silmin nähtynä, siksi siinä on varsinkin lastensuojelu-ihmisille aina ajakohtaista pähkäiltävää.

Kamalahan olisikin tehdä kirja joka jo vuoden päästä olisi kuollut ja kuopattu, ensin pikaisesti alennuskoreissa maaduttuaan. Taidammepa pyrkiä tämän uusimmankin Menevän miehen mallin kustannuttamaan Haihatuksellamme.

Life outside Natura versus Natural Death

Pylkön Tommi kävi rupattelemassa tänään iltapäiväkaffen aikaan. Tommi on nuori joutsalaissyntyinen taiteilija, pääosin valokuvaaja, mutta kyllä muutakin syntyy. Haihatuksessammekin on Tommin tuotantoa parina kesänä tähty, valokuvaa ja muutakin graafissuuntasta. Pari vuotta sitten Tommi julkaisi kirjan postikorteista, joita ihmiset matkoiltaan lähettelevät. Tätä Terveisiä kaikille! kirjaa oli ihan nostalgista katsella, lapsuusajan perheen lomareissut vihreällä mossella soputeltassa leiriytymisineen tulivat lämpimästi mieleen.
Tällä hetkellä Tommin töitä nähdään Galleria Rajatilassa Tampereella yhteisnäyttelyssä Anssi Kasitonnin kanssa. Tampere jotenkin jää meidän reissuillamme aina sivuun, joten emme valitettavasti nytkään pääse katsomaan, varsinkin kun Volkswagen Coach ei parhaassa terässään ole tällä hetkellä. Mutta käykääpä muut katsomassa, kai siellä joku Tampereellakin asuu.

suksee

Kaikenlaisia hiihtäjiä, Merja Metsänen ja Raimo Auvinen 2005

Pikkusen on lihakset arkoina kun kävin eilen ensi kertaa tänä talvena hiihtämässä.
Meillä on vintillä suksia kuin enemmänkin hiihtävillä. Kuulemma huippuhiihtäjillä pitää olla joka kelille omat suksensa, meillä niitä on valita vaikka vuosikymmenenkin mukaan. Talon vintiltä löytyi muuttaessamme vanhoja käsin tehtyjä remmisuksia, lienevät kunnalliskodin jäämistöä, itse olemme kirppiksiltä vanhoja suksia ostaneetkin, ihan vaan koska ovat niin kauniita.
Viime kevättalvella Joutsan Taideseuran vuosinäyttelyyn teimme installaation nimeltään Kaikenlaisia hiihtäjiä. Idea teokseen tuli siitä, kun eräs paikkakunnan mies taisi pikkusen saada hernettä nenään, kun emme kauppoihin kanssaan ruvenneet ja sanoa tuhahti että kaikenlaisia hiihtäjiä tännekin tulee. Ymmärsimme hänen viittaavan Joutsan kunnan sopimuksiin hiihtäjä Myllylän kanssa ja meidän muuttoamme tänne haihatuksinemme. Onneksi muualta emme mitään kielteistä ole kuulleet, kaikin puolin olemme tunteneet olevamme tervetulleita paikkakunnalle. Ja oikeastaan tämäkin tuhaus ensi häkellyksen jälkeen on vain huvittanut. Ja syntyihän siitäkin taidetta.

joululahjaksi Kasvis-Lihis

Onko teennäisempää kuin kinkun muotoon tehty soijapaistos tai kasvisnakit. Täytyy olla lihansyöjän ideoita! Itse kyllä syön mitä tahansa, mutta perheessämme on viherpipertäjiä ja makkaranpurijoita. Niin ja tietysti murkku, jolle kelpaa ainoastaan jauhelihapitsa (no okei, vaihtoehtoisesti lihapiirakka).
Tiedä häntä mihin lokeroon tämä haihatuskustanteinen Kasvis-Lihis sarjakuva-albumi sitten kuuluu, kumpaakin sorttia siinä ainakin syödään ja moni muukin yhteiskuntamme kummallinen tiukkapipoilu saa siinä kyytiä.
Jos ette vielä tuota aiemmin tarjottelemaani kyläkoulua ostaneet, ostakaa edes Kasvis-Lihis! Sen voi tilata täältä meiltä Haihatuksesta. Kiitos, anteeksi ja olkaat hyvät!

itsenäisyyksiä

Merja Metsäsen Tasa-arvovaltapari Haihatuksessa 2002

Tämä Haihatuksemmekin on itsenäinen. Syntymäpäivää sillä ei ole, se kun on vaan pikkuhiljaa itsekseen syntynyt näitten tekemistemme myötä. Mitään sotia ei myöskään ole käyty sen itsenäistämiseksi, joten itsenäisyyspäivääkään ei ole. Kesänäyttelyn avajaisvieraamme kyllä mekin aina presidentillisesti kätellen toivotamme tervetulleiksi.
Villinä ja vapaana taidelaitoksena Haihatus edelleenkin kulkee omia polkujaan, poiketen välillä vähän kiertotiellekin. Vapauden myötä meillä takapiruilla on mahdollisuus itse vaikuttaa laitoksemme kulloiseenkin kulttuuri- ja taidepoliittiseen linjaan. Näin on huomattavasti mielekkäämpää tämä puuha, ei ole päällepäsmäreitä ja nopeitakin ratkaisuja voi tehdä ilman mutkikasta byrokratiaa.
Henkisesti rikasta hommaa. Ja korostan sanaa henkisesti.

liikuttavaa haihatustuotantoa

Tämän talven haihatusprojektina on ruumiinkulttuuria. Raimon matkasta sohvan pohjalta Finlandia-hiihdon jälkeisiin tunnelmiin teemme kirjaa. Raimo hoitelee tämän ruumiillisemman työn ja minä toimitan ja kuvitan.
Onpahan nuo mediatkin kiinnostuneet tästä aina niin ajankohtaisesta aiheesta ja onhan siinä aihettakin, kun mies on yli 60 kiloa lähinnä liikunnalla laihduttanut. Viimeisin juttu on uusimmassa Kunto ja Terveys lehdessä. Kirjoitin päätoimittajan pyynnöstä jutun juurta, mutta olikin kelpuuttanut sen ihan silleen painettavaksi. Jee, tuntuupas ihan journalistilta, kun näkee oman tekstinsä lehdessä.

aapiskukko läppärissä

Olenpas kirjotellut kouluasiaa viime aikoina! Olen vaatinut liikuntaa ja taideaineita vapaaksi ja yrittänyt jopa myydä paria koulukiinteistöä. Huh, siinäpä urakkaa juuri peruskoulusta eroon päässeelle äiti-ihmiselle. Nyt just kun ei enää tarvitse yrittää väkisin sitä koulunjakodinvälistä yhteistyötä, ei tartte enää tupata, niin vielä vaan tuntuvat kouluasiat päässä pyörivän.
Eikä se johdu siitä, että löysin näitä ihania Akseli Einolan kouluaiheisia kuvia, vaikka myönnettäköön, että juttuni voivat syntyä kuvistakin, eli ensin on kiva kuva, johon sitten rustaan sopivan tekstin.
Mutta kun olen niin iloinen uutisesta, että Joutsan kunta on päättänyt jatkossa antaa uusille lukiolaisille läppärit käyttöön lukion ajaksi. WAU! Kun jotenkin on tuntunut siltä, että koululaitos kulkee niin nihkeästi kehityksen jälkijunassa ja ettei tätä tietotekniikkaa esimerkiksi tarpeeksi pystytä kouluissa hyödyntämään, niin nyt sitten näin hieno ratkaisu meidän pikkuisessa kunnassamme.
Vaikka eipä se tuo kunnan ja koulun koko aina ratkaiseva olekaan näissä kehitys-asioissa, helpompi saattaa olla kehittyä pienen kuin suuren ja raskaan koneiston. Meidänkin lapset muinoin 16 vuotta sitten maalle muuttaessamme muuttivat 600 sadan oppilaan pääkaupunkilais-koulusta 18 oppilaan kyläkouluun ja tietokoneita oli suhteessa oppilasta kohden enemmän jo silloin siinäkin pienessä pertunmaalaisessa kyläkoulussa.

osta koulu!

Pynnölän koulu 2004

Marjotaipaleen vanhaa koulua pitävät nykyään vireänä Raittiset Pikupuoteineen ja kynttiläpajoineen. Tänään ja huomennakin siellä pidetään ovia avoinna, sielläpä mekin kävimme kynttiläkaupoilla. Itse olemme asuneet toistakymmentä vuotta vanhalla kyläkoululla, joten sen asumismuodon autuudet ja puutteet ovat tiedossa. Tätä nykyä Nokan koululla harjoitetaan eläinten luontaisterapiaa, meillä oli siinä aikoinaan muun kaiken muassa lasten lomakoti ja siellä pidimme myös kaksi ensimmäistä Haihatus-näyttelyämme.
Kyllähän kyläkoulun pitäisi pysyä kouluna, se kuitenkin mielestäni on ihanteellisin lasten kasvupaikka, mutta kun kuitenkin näitä lakkautetaan, olisi hyvä että rakennuksiin saataisiin järkevää toimintaa. Etteivät hienot talot jäisi kolkkoina rapistumaan. Konnevedellä kävimme viime viikolla Outi Markkasta tapaamassa ja kyläkoulu se oli tämänkin taiteilijan asuinpaikkana.
Joutsassa on myynnissä nyt kaksikin vanhaa koulua Pärnämäen ja Pynnölän koulut, eikä ole kuulemma tarjouksia tullut.
Voi hyvät taiteilijat ja muutkin tilaa työssänne tarvitsevat. Muuttakaa pois sieltä kaupungeista työtila-avustuksia vonkaamasta, pienillä maaseutupaikkakunnilla ei juuri avustuksia haikaillakaan, mutta tilaa on! Ja halvalla.

joulutunnelmaa

Olen aikoinaan lapsilleni tehnyt jokaiselle oman joulukalenterin, johon tonttu on sitten tuonut yöllä jotain pientä kivaa. Olenkin yli neljännesvuosisadan sitten saanut olla tontun konsulttina, tiedottajana ja talkkarina. Ihan kiva pesti se on ollut, en valita, mutta onpas aika siitäkin jo eläkkeelle päästä. Enimmillään kalentereita on roikkunut kotimme joulutunnelman kohottajana kahdeksan kappaletta, nyt ovat lapset kuitenkin jo lentäneet pesästä. Nekin kaksi koltiaista, jotka vielä huojuvat pesän reunalla, asuvat kuitenkin enimmäkseen opiskelupaikkakunnillaan. Meillä kyllä uskotaan pukkiin ja tonttuihin kai vieläkin, joku joskus tohti epäillä, mutta ymmärsi kuitenkin, kun sanoin ettei kai hän niin hulluksi minua luule, jotta joka yö joulun alla tonttua leikkisin. Minä, aikuinen ihminen.

Mutta nyt siis voin ihan itsekkäästi ilman joulunaluspestiäni odottaa joulua.
Tunnelmahan syntyy jo lumisateesta.


Akseli Einolan kuvitusta Aili Konttisen kirjaan Marketta tulee kouluun 1948

liikunta ja taideaineet vapaiksi!

kolmas painos v.1948 kuvittanut Akseli Einola

Päivän hesarista luin mielipiteen otsikolla Numerot pois liikunnasta ja taideaineista.
Olen ihan samaa mieltä ollut aina. Koulu hyvin tehokkaasti tappaa luovuutta kilpailuttamalla ja vaatimalla kaikilta oppilailta samaa. Lapsi on liikkuva ja luova luonnostaan, liialla ohjauksella luovuus ja liikunnan ilo vain tapetaan. Kouluun tai päiväkotiin menee värikkäitä persoonallisuuksia ja siitä koulutuspötköstä tulee ulos harmaata masennettua massaa.
Omakohtaista kokemustakin on.
Liikuntatunnit olivat hirveintä mitä tiedän, inhosin koulua niiden takia, ylemmillä luokilla lintsasin paljon liikuntatunneilta ja kilttinä tyttönä koin hirveitä omantunnontuskia ja pelkäsin.
Koulun jälkeen en liikkunut pariinkymmeneen vuoteen. Onneksi nyttemmin olen löytänyt senkin ilon.
Käsitöissä piti tehdä niin siistiä ja säntillistä, jokaisen samanlaiset essut ja tumput opetussuunnitelman mukaan. Joskus aikuisena huomasin, että luovastikin voi käsitöitä tehdä ja olenkin niitä saanut nauttien tehdä paljon.
Kuvaamataito oli minulle mieluista, mutten pystynyt siinäkään opetussuunnitelmien mukaiseen siisteyteen ja säntillisyyteen. Numero ei kovin kummonen ollut, 7-8, ennenkuin viimeisillä hetkillä kun kuvismaikka vapautti meidät luomaan vapaasti päästötodistusnumerot jo päätettyään, hän huomasi innostukseni, ehkä kykynikin, ja nosti numeron kymppiin. Ilman silloin saamaani kannustusta tuskin olisin Ateneumiin uskaltanut pyrkiä.
Siispä olen vakaasti sitä mieltä, että näissä aineissa tarvitaan myönteistä kannustusta ja iloista vapaata luovuutta ilman kilpailua.