punasta

Punaset on keruukypsiä, mustatkin hetikohta.

Kirsikoita näpsimme puista, sillä kohta taas huomaamme ettei niitä ole, linnutkin niitä näet näpsivät. Mutta näpsikööt, moisesta emme stressiä suostu ottamaan.

Marjoja on paljon, omppuja tulee enemmän.

Emme millään saa koko satoa talven mittaan syötyä, varsinkin kun tulemme olemaan pienellä porukalla tulevan talven, enimmäkseen vain minä, mies ja vanha kissa.

tässä se on

Olisihan se helppoa, jos riittäisi että on Haihatus, Joutsan entisessä vaivaistalossa, se violetti talo.

Paikallisethan kyllä löytävät, osoitteitakaan ei pienillä paikkakunnilla juuri tarvita; sehän on siinä himasen mutkassa, ennen museon tienhaaraa, siinä Toivontuvan vieressä, teollisuusalueen puolella, nelostien lentokentän eteläpäässä, koivukuja, harmaa postilaatikko maitolaiturin kyljessä.

Mutta kaikki eivät tiedä edes missä on Joutsa, ihan totta.

Opastaminen onkin aikalailla henkihommia. Että saa sen hoidettua niin selkeästi, että kaikki löytävät.
Taitaa olla meillä menossa ensimmäinen kesä, ettei vielä ainakaan kukaan ole tullut sanomaan että olisi vaikea löytää.
Ollaan ilmeisesti jo kartalla.

MenopaussiBOX

Lienee tuttua?
Ystävä, tuttava, sukulainen täyttää 50 vuotta, joku lahja pitäisi hommata.
Asutaan eripuolilla maata, eikä olla oltu yhteyksissä kunnolla kun kakarana. Siis ei yhtään tiedetä missä mennään.
Mutta kiva olis tavata, kun on kerta kutsuttu kekkeröimään.

Noh.

Kokemuksestapa tiedämme, että vanhenevaa ihmistä viluttaa, siispä hartiahuivi, koska kyseessä on nainen saattaa välillä kuitenkin olla tuskasen kuumakin, joten tuuletin, ja satunnaista kiukkua poistaa tehokkaasti suklaa.

Teimme siis tällaisen triptyykin nimeltään MenopaussiBOX, tuskatonta haihatustuotantoa 2005.

Ja kukkaseksi tietysti viiskymppiselle naiselle pelargonia.

ruumiinkulttuuria

Olen pari vuotta harrastanut joogaa.
Ihan tätä kansalaisopiston perusjoogaa, mitä se nyt lie lajinimeltään, lähinnä venyttelyä ja rentoutusta kumminkin.
Tykkään siitä kovasti ja olenkin vuoden verran joogannut päivittäin kotonakin.
Huomaan kyllä kropassani, jos en aamujoogaani saa, heti on niin jumissa ja kankeena.

Vaikka niitä asanoita olenkin jo oppinut melkoisen määrän, ihan kotikäyttöön riittävästi, on kuitenkin hyvä käydä ohjatussa joogassakin. Siellä oppii aina uutta ja hommaan tulee keskityttyä kauemmin, puolitoista tuntia kerrallaan.

Kansalaisopistojen lukukaudet vaan ovat niin lyhyitä, kesälomakin alkaa jo jokseenkin pääsiäisestä. Onneksi meillä on Joutsassa mahdollisuus myös kesäjoogaan heinäkuussa.

Sinnepä tänäänkin illansuussa aion pyörälläni pörhältää.

kierroksia

Kesätaidenäyttelyitähän Suomessa on paljon.

Täällä meilläpäin on Haihatuksemme lisäksi Suvi-Pinx ja Morganismi Sysmässä, Taidekeskus Salmela Mäntyharjulla ja Hartolassa Maila Talvio salonki.

Taiteen ystävänhän ei toki kannata yrittääkään näitä kaikkia samaan kulttuuri-kierrokseensa mahduttaa, taitaisi iskeä taide-ähky.
Parastahan olisi nauttia paikka kerrallaan, kesäähän piisaa.
Pari kohdetta kerralla ehkä niipanaapa jaksaa, kun välillä tankkaa muutakin kuin henkistä ravintoa. Kohteethan ovat kaikki erilaisia, omine tyyleineen, ilmapiireineen ja taiteilijoineen.

Meillä esimerkiksi on alkuajoista saakka käynyt ihmisiä, jotka sanovat tulevansa juuri Salmelasta tai menevänsä sinne meillä käytyään. Olemme kuulemma oiva pari, täydennämme toisiamme erilaisuudellamme.

Vaikka meitä taidelaitoksia verrataankin keskenään, on se vain ihmisten tapa kilpailuttaa kaikkea, kulttuuritapahtumat eivät ole keskenään kilpasilla.

Hyvä taide on yhteinen asiamme.

kiikkaa

Takapihallamme on vihreä puutarhakeinu.
Sellainen vanha perinteinen neljän hengen vastakkain istuttava. Se oli täällä muuttaessamme, eli kunnalliskodin peruja.

Etupihalle saimme vihdoin toissakesänä pystyyn oman ruskean vastaavanlaisen vastakkain istuttavan, mutta tuplasti isomman.

Se oli sellainen iisakinkirkkorojekti, alkoi Nokan koululla asuessamme ja kesti monta vuotta.
Tosin keinu ehti maata keskentekosena kummankin majamme pihalla yhtään edistymättä pitkän tovin, kun rojektin pääurakoitsijaraimo menetti innostuksensa ja uskonsa koko hommaan.
Se on ruskeaksi tervattu jo silloin Nokassa, lattia tuli nyt sitten käsiteltyä kumminkin sinisellä puunsuoja-aineella, kun sitä sattui olemaan siinä vaiheessa. Siksipä kutsumme sitä siniseksi laguuniksi.

Asunnon puoleisella pihalla oli myös vanhastaan tommonen vanha pieni sammaloitunut keinunrämä.
Se on siinä ollut varmaan a i n a, rämettyneenä villintyneen juhannusruusun viereen, sireenin alle ja elämänlankojen sekaan heinikkoon.
Aina välillä olen siihenkin istahtanut, kyllä se hyvin tuntuu asiaansa ajavan.

Tänään vihdoin hoksasin että sen voi siirtää sinne missä enemmän oleillaan.

Vähän orvolta kiikkumme uudessa paikassaan vielä näyttää, mutta uskon sen siihen uppoavan.

kamera kiertää

Ylestä porhalsivat pojat kuvaamaan näyttelyämme.
Lupasivat näyttää peräti neljä minuuttia 19.8. esitettävässä Kamera kiertää ohjelmassa.

Näyttelyvieraat äsken kummastelivat, että kuinka olemme näin hyvin saaneet näyttelymme esille tiedotusvälineissä.
Eivät olleet vielä katsoneet näyttelyä vielä silloin, ymmärsivät kyllä sitten lähtiessään syyn; näyttely on hyvä!

taidettako, vessassakinko?

Hesarissa arvioitiin kesänäyttelyitä matkailijan silmin.
Haihatus oli mukana tässä kahdeksan näyttelyn otoksessa.
Onhan se hienoa, että vaikka budjetit liitelevät ihan eri maailmoissa, olemme vertailukelpoisia tämmösten Retrettien, Mänttien, Purnujen ja Pinxien kanssa.
Haihatus on tainnut siis vakinaistaa asemansa vakavasti otettujen kulttuurikohteiden listalla, onhan Hesarin kulttuurisivutkin sen huomioineet tänä kesänä jo komeasti kolmesti.

Otsikkona tämän kertaisessa jutussa oli Taide ei yksin elätä kesänäyttelyä. Näinhän se on, Pitäisi olla turisteille ties mitä vimpainta, virvokkeita, kulinaarisia nautintoja ja porealtaita.
Me kuitenkin yritämme pötkiä pelkällä taiteella ja korvata intialaisen päähieronnan kesäaivojen tuulettamisella.

Ja olemme onnellisia kun hesarissa saamme tähden siitä että meillä on vessa.

väkeä

Kävijämäärät ei mielestämme välttämättä ole mikään näyttelyn tason kriteeri.
Silti tietysti toivomme paljon kävijöitä, nimenomaan tyytyväisiä kävijöitä.

Ryhmämatkalaiset ovat sikäli haastavaa porukkaa, etteivät kaikki varmasti tulisi näyttelyyn ilman ryhmää.
Usein olemme saaneet huomata kuinka ryhmän mukana joku, vaikka huonolla ennakkoasenteella on tullutkin, oivaltaa että tällaista on, tällaista voi kokea ja että minähän tykkäänkin tästä.
Ja saattaa käydä niinkin että lipsahtaa uudestaankin ja tuo ystäviä mukana tai ainakin kertoo eteenpäin.

Elämme sesonkiaikaamme parhaillaan, heinäkuun viimeisenä viikonloppuna käy yleensä paljon väkeä. Lomalaiset ovat ilmeisesti tarpeekseen jo levänneet ja kaipaavat hengen ravintoa vielä ennen lomien loppumista.


Lomaltapaluu -Working Capacity
Merja Metsänen 2005

ihana aamu

Eilisen vesisateen jälkeen aukeni ihana aamu!

Aamun sanomalehdet hehkuvat kilvan nousevan auringon ja meidän hyrisevän hyvän mielemme kanssa.

Hesarin kulttuurikriitikko Jukka Yli-Lassila sanoo isossa ylistävässä arviossaan Haihatuksestamme muunmuassa että Tekijöiden yhteiskuntakriittisyys ja turhantärkeyden pilkka esimerkiksi kumpuavat samasta sammiosta kuin Tuntemattoman Sotilaan herranvihaisilla jermuilla.

Itä-Häme -lehden kulttuurin kokosivun mittaisessa arviossa puolestaan Antti Tunkkari kirjoittaa että Näyttely herättelee meitä vallitsevaan todellisuuteen, mutta ei poliittisin paatoksin, vaan huumorilla ja älyyn vedoten.

aahhh! Tästä on hyvä taas jatkaa.

shamanismia?

Puutarhassamme on pari kuollutta kirsikkapuuta.
Ensimmäisenä keväänä suunnittelimme niiden kaatamista, mutta Morgan ehti hätiin, heti kun alkoi hänen päässään taideteos syntymään.

Toissa kesänä puussa sitten roikkui teos nimeltään Bodomin paluu.
Nuoremmat näyttelyvieraat ihmettelivät että mikä ihmeen Bodom, ja vanhempia teos tuntui hiukan karmivan.

Ja tämä oli siis jo kaksi vuotta sitten. Nythän kaikki, nuoremmatkin jo tietävät tapauksen.

Näin siis taide kulkee ajassa. Tässä tapauksessa vähän edelläkin, tai sitten neljäkymmentä vuotta jäljessä. Tuntuu kuitenkin kuin Morgan olisi teoksessaan purkanut jotain ihmiskunnan alitajunnasta.

Mitä kaikkea hienoa sitä on sanottukaan, että taide on ihmiskunnan omatunto, tai kuten Tarja Halonen sanoi että kulttuuri on mielen koti.

Tai ehkä sittenkin Morganilla on maagisia kykyjä, on niissä teoksissa usein sen verran shamanistista mystiikkaa.

Kuvassa Morganin Sopeutus vuodelta 2002

murkku ja mesiangervo

Pari suvea sitten pistimme murkkupoikamme rakentamaan marjapensaiden ympärille kehikot. Jotain töitä on murkunkin tehtävä mopobensojensa eteen. Ja muutenkin.

Oli se nihkeetä! Pensaitakin on sentään ainakin yli kymmenen. Kuitenkin inostuttuaan hommaan poika kehikoi mesiangervotkin.

Ja eihän noita ole toki tohtinut purkaa, olkoon siinä murrosiän työinnon muistomerkkinä.

koiruuksia

Meillä on käynyt koiravieraita. Siskon perhe pienen Peppi-pentunsa kanssa ja poika Vileineen.

Vili on hyvä lauman vartija, eli haukkuu vieraat, eikä oikein ymmärtänyt näitä pihallamme poukkoilevia näyttelyvieraita laumaansa kuuluviksi.

Peppi taas kyllä hyväksyi kaikki ihmiset ja kissankin, kunnes sai siltä nenilleen.

Pepin porukat toivat tuliaisiksi talouspaperia, ja ihan tarpeeseen.

...ja koirankakkaa

On ne niin sulosia, noi koiranpennut! Silleen välillä käymäseltään ainakin.


..no, ei tämä kuva oikeesti ole meiltä, vaan siskon; koiranpentuunsa välillä ylen tuskastuneen
perheenäidin lähettämä lomakuva.

jyrinää ja pauketta

Johan pamahti!

Pidempään kestänyt hellejakso purkautui vihdoin ukkosena.
Ihan kunnon kesäukkonen rankkasateineen salamoineen, jyrinöineen ja sähkökatkoineen raikasti ilmaa ja olotilaa kummasti.
Joka kerta täällä taajaman laidalla kuitenkin, noin ensi jyrähdysten aikaan, kuulee paloauton sireenien ulvonnan, -se ei piristä, pikkusen pikemminkin pelottaa. Tietysti se myös muistuttaa siitä turvallisuudesta mitä taajama-alueella asuminen tuo verrattuna esimerkiksi entiseen asuinpaikkaamme metsän keskellä, vanhalla lakkautetulla kyläkoululla. Sinne paloautot eivät olisi ehtineet ajoissa, sen verran syrjässä se oli.

Kuvassa Bass-One, Juha Kiwanon rumpu, josta lähtee myös mukavan kumea pamahdus. Vaan ei yhtään pelottava.

sukupuoliongelmia

Hiukan arvelutti Raimon lähteminen huutokauppaan tänään.
Varsinkin kun minun oli jäätävä emännöimään näyttelyä. On nimittäin pelottavia kokemuksia huutokaupoista! Raimolla kun tahtoo päästä huuto. Ei osaa oikein pidätellä, jollei joku ole toppuuttelemassa.
Mutta lähtihän tuo,... ja jätti varmuuden vuoksi puhelimensakin kotiin...

Vaan ei hätää, ihan hyviä huutoja oli poika päästellyt. Kaikkea pientä kivaa kotiin ja ostosparatiisiin.

Muun muassa kirjavalikoimamme karttui lukemattomilla kirjoilla.
En itse ainakaan ole vielä lukenut kirjaa nimeltä Joka miehen ja naisen sukupuoliongelma vuodelta 1953 tai Terveydenhoidon opas naisille vuodelta 1942.

neiti kesäheinä

Pihamaa taitaa olla hehkeimmillään. Luonnon kukat rehoittavat kun ruohonleikkuria ei ole päästetty tuhotöitään tekemään.
Viime kesäiset Luovan punonnan työpajan pihalle jääneet maja ja muut punomukset alkavat hyvin maastoutua kukkien ja heinien peittoon.
Luonnon taidetta.

...sanoi jänis pakkasella

On helteitä pidellyt. Ei pidä valittaa.
Meillä on sireenipensaiden alla oiva katve. Siinäpä on soma päivystellä, ottaa näyttelyvieraita vastaan ja rupatella.

Etelä-Suomen Sanomat 14.7.2005

...ja näin sanottiin sivulla 20.

värin voima

ON värillä väliä! Violetinvärinen talomme houkutteli ainakin yhden blogiystävämme perheineen tutustumaan näyttelyymme.
Toivottavasti Maanantaista ei jäänyt traumoja!

Olipa kiva tavata livenä Pörrö ja perhe!

hovihankkija

Meillä on kiva kirppis ihan naapurissa. Joutsan päiväkeskuksen Toivon Tori. Näyttelyvieraammekin käyvät usein siellä samalla reissulla.
Meillä on yhteinen parkkipaikka ja kun varsinkin linja-autoilla on paremmin tilaa Toivon Torin pihalla, ollaan tavaraa täynnä olevissa kirppistiloissa kuulemma välillä iloisesti ihmeissään bussilastillisen väkeä tullessa sisään.

Itsekin käymme sieltä hakemassa ties mitä kummallisuuksia, joskus tarpeeseen ja joskus vain löytämässä.
Tuskin ihan pelkästään tästä naapuruudesta johtuen teemme siellä halpoja ostoksia. Ovat niihin hintoihin muutkin olleet tyytyväisiä.

Tänä aamuna kävimme hakemassa lakanakangasta.
Soihduissa poltettaviksi.

kiitti nyt riitti

Jopa hiljeni.
Talo ja koko Joutsa.
Lapset ja vävyt työkavereineen häippäsivät jo eilen töihinsä ja muualle lomiaan jatkamaan.
Katusoittaja ja -taiteilija ottivat festivaalista kaiken irti ja kömpivät telttaansa vasta yöllä. Toipuivat sitten tänään rankkaa työrupeamaansa keskisuomen rauhoittuneessa luonnossa.
Äsken sitten halailimme heidätkin matkaan.

Se on semmoinen nopea sykäys tämä kesäinen kyläjuhlamme joutopäivät. Hulinaa, melskettä ja vilinää, -ja yht´äkkiä se onkin ohi.

Ja ihan hyvä niin!
Enough is enough, sanoi katusoittajammekin.

menojalan majatalo

Joutopäivien aikaan talossamme saattaa tavata välillä enemmänkin väkeä.
Yöpymispaikkanahan tämä on mainio tässä ihan kuuloetäisyydellä päätapahtumapaikoista. Sopivasti olemme lukion ja talomuseon puolessavälissä. Talomuseon ja meidän välissä on vain pelto, joten Joutorokit ja muut talomuseon konsertit voimme kuunnella vaikka pihakeinussa istuen.

Ei meillä oikeesti mitään peti ja puurosysteemiä täällä ole, mutta lapset yleensä tulevat ja heidän kavereitaan.

Tällä kertaa meidän neljän täällä vakinaisesti asuvan lisäksi täällä nukkuivat nuorin tyttäremme ja vävykokelas, piharakennuksessa toisen tyttären työkaveri puolisokokelaansa kanssa ja teltassa uinuivat katusoittaja ja katutaiteilija.

Päivät ja erityisesti illat aamupuolelle asti nuoriso vietti aikaansa viihtyen kaikissa näissä konserteissa ja tapahtumissa. Katusoittaja ja muotokuvamaalari uurastivat kylillä omissa tienesteissään.

jammailua

Vielä iltamyöhään soitteli Kiwanomme joutoväelle pannujaan ja kattiloitaan ihan siellä jouto-keskuksessa.
Kuvassa pojat vielä totisena katsovat, mutta innostuivat sittemmin mukaan jammailemaankin.

Valitettavasti kuvasta puuttuu ihan olennaisin, se rytmi!

luontokappaleita

Viime vuonna Pekka Purhonen loihti pihallemme teoksen nimeltään Takaisin luontoon. Pekka pystytti kirjahyllynsä paikkaan, jossa tiesimme kasvillisuuden rehottavan kesällä, mullitti sen, istutteli turpeita ja siemeniä, asetteli kiviä ja keppejä ja jätti luonnon armoille.
Yllättävän ryhdikkäänä se kesän siinä seisoi, kesti sateet, helteet ja myrskyt.

Näyttelyn jälkeen se sai jäädä kokoelmiimme. Talvikaan ei sitä romahduttanut, yksi hylly vain putosi, pinta pikkusen rupesi kesimään ja saumat rakoilemaan.

Ja edelleen tänäkin kesänä se jatkaa paluutaan luontoon. Kissamme Lempi Lättynaama on ottanut sen yhdeksi lempipaikoistaan. Hyllyllä on mukava makoilla ja saa huomiotakin osakseen yllinkyllin.

Ja luontokappalehan se kissakin on.

joutilas puuvene

Joskus muinoin, tuhdimmassa kunnossa ollessaan ja enempi makuuasentoa harrastaessaan, Raimo teki talvipuhderakennusrojektihankkeenaan vanhasta puuveneestä oman muotokuvansa. Kuulemma jokainen itseään kunnioittava taiteilija tekee oman kuvansa joskus.
Teos sai nimekseen Savolaismallinen näköisvene (man looking like an old boat) ja siinä vieressä on lepolasse, jotta yleisö voi siihen pötkähtää ja sisäistää vanhan veneen hengen. Sepä on sitten sitä interaktiivisuutta!

Nyt roudasimme tämän teoksen Joutopäivien keskipisteeseen, infopisteen viereen. Jotenkin kun se tuntuu sopivan jotopäivähenkeen.

Raimo kyllä huokaili kovasti näköisveneensä sinne jäämistä. Kuulemma tuntuu kuin vähän olisi itseään markkinavoimille myymässä.



Ja täällä paikan päällä Haihatuksessakin on häpeninkiä näin joutoaikaan.

Katusoittajamme Juha Kiwano taas täällä ihan livenä!
Joten KIWANO SOIKOON! ainakin lauantaina klo 13 - 15.
Kiwano kovasti toivoo yleisöä mukaan jammailemaan. Kattilat ja pannut paukkumaan siis.

Sunnuntaina TAITEILIJAT ESIIN! taiteilijoita paikalla kertomassa omista töistään ja taiteestaan klo 13 alkavan opastetun kierroksen mukana.

joutsalaistaidetta

Joutsan Joutopäivät ovat ensi viikonloppuna.

Se näkyy jo katukuvassa - tai kylillä - niin kai se pitää näissä puitteissa sanoa. On kaikenlaisia iloisenvärisiä opasteita ilmaantunut tienvarsiin ja tivolikin on jo pystyssä.

Kun kävimme katsastamassa lukion edessä paikkaa Savolaismalliselle näköisveneellemme, vinkkasi Laakson Jarmo meidät katsomaan näyttelynsä pystytystä. Näytti miehellä olevan tosi mielenkiintoisia valokuvia tulossa näytille. Hienoa, että taidetarjonta Joutopäivillä lisääntyy tällaisella tasokkaalla yksityisnäyttelyllä. Jarmon näyttely on lukiolla siinä jo perinteikkään Joutsan Seudun Taideseuran näyttelyn vieressä. Kandee käydä katsomassa!

Tässä häivähdys Jarmo Laakson Bruno Balgé -tilateoksesta täältä Haihatus 2005 näyttelystä.

Salaisuuden vartija

Se on käynnistetty!
Teatterikone pärähti reippaasti käyntiin lauantain Salaisuuden vartijan ensi-illassa.
Ensi-ilta onnistui hyvin, sää oli morsianta ja väkeä sulhasenaan.

Eilen oli sitten jo ensimmäinen loppuunmyyty näytöskin. Ja sen jälkeen pääsi näyttelevä koneisto ensi-iltajuhliinsa, jotka kuulemma jatkuvat edelleen....

Aamun Keskisuomalainen ilahdutti tätä edelleen ilakoivaa nuorisoa kuin myös meitä hyvin nukkunutta vanhempaa koneen käyttäjistöä varsin kehuvalla kritiikillään.

Ja siis täällä Joutsassa, Hotelli Joutsenlammen rannalla on heinäkuun ajan mahdollisuus kokea tätä ammattilaisten tekemää kesäteatteria.

taudinkuva

Iltalenkin jälkeen alkoi kutina.Yöllä se yltyi tuskastuttavaksi. Mies luuli hyttysten tällä kertaa olleen erityisen äkeitä, niitäkinkun hän lenkillä oli tavannut. Yleensä miestä eivät hyttyset pahemmin ole haitanneet.
Nukkuminen oli huonoa ja kutina pisti varsin varhain jo nousemaan ylös, vaimokultahan se vaan siinä häiriintyisi jatkuvassa ähinässä ja raapimisessa.
Peilistä katsoi sangen läiskikäs ja turpea naama. Koko mies oli täynnä pientä punaista läiskää.

Mitä se voi olla? Mies ei ole puolivuosisataisen elämänsä aikana ollut millekkään allerginen.

Kovin rokkoiselta tuo näytti ja vesirokkoa kun on kuultu lähipiirissä olleen, ajateltiin että josko tämä lastentauti nyt on tullut mieheen, joka muutamassa kuukaudessa on niin kovasti pienentynyt laihdutuskuurinsa ansioista.
No mies kävi aamusella lääkärille itsensä näyttämässä ja tämä kyllä oli tämän allergisen reaktion kannalla, ei siis mitään rokkoja kumminkaan. Ja kyllähän se miehelle passaa, kun se kuulostaa aikuisemmalta (ja hienolta kun siinä on se kee).

Kivaltahan kuulostaisi myös ”lavastajantauti”, kun on viime ajat rakenneltu lavastusta Teatterikoneen Salaisuuden Vartijaan ja sen puitteissa on mies viime päivät lätrännyt tervan kanssa. Kyllähän mies on tähän ikään tultua jo kaikenmoisten nesteiden kanssa tutuksi tullut, vaan olisiko terva äkkiseltään liiankin luonnollinen tuote.

Ja entäs ruokavalion osuus? Kovasti on tullut viime aikoina syötyä kevyesti ja paljon kasviksia, Mutta eilen sitten päräytettiin oikein maksapihvit.

Eli olisiko se vika sittenkin maksassa?